Mun elämä on ihan perseestä...mul ei oo yhtään kaveria kun oon ´niin saatanan sulkeutunu.. kolme vuotta sitten viel oli mut kaikki muuttu ku jouduin muuttaa stadista mun mutsin luota faijan luokse maalle..kaverit jäi hesaan ja musta tuli tämmönen outo paska...ja pahempaan suuntaan tuntuu elämä olevan koko ajan menossa...nykyään mä oon alkanu puhumaankin aika sekavasti ja sit en taho keksiä mitään puhuttavaaa!!sikshän mulei kavereita enäää oo..enmä tämmöstä jaxa...ei näin nuoren a sitäpaitsi tommosta pitäis olla! Mul on kyl miesydtävä,joka on mua 14 vuotta vanhempi..mä rakastan sitä, se on niin ihana...me kyl nähään tosi harvoin, korkeintaa kerra viikossa, koska se asuu 200km pääs musta...me ei kyllä koskaan tehä muuta kun naidaan et on monesti käynny mielessä et jos se vaan hyväks käyttää mua, mut se on kieltäny sen...sit oon kysyny siltä monta kertaaa et voix meiän suhteesta koskaan tulla mitään , niin se on kyllä sanonu et voi..mut en mä vaan jaksa sitä uskoo...nojoo...nytkään se ei oo kahteen päivään mitäään tekstannu eikä soittanu et ei kai se musta yhtään välitä.... Oon muutenki hirveen masentunu joka helvetin päivä..mä vaan itken joka päivä..joskus alkaa itkettäää ilman mitään syytä...ooo nmonta kertaa ajatelluet tekisin itsarin koska en vaan jaxa...eihän mulla oo mitään syytä eläää kun mul ei oo kavereita,oon niin sulkeutunu ja siks tosi hiljanen ja ku puhun sekavasti joskus ja ku oon masentunu...pitäskö mun hakea jostain apua??..
en jaxa...
mimmi-86
4296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
KYLLÄ kannattaa hakea apua!!!!
Sun tekstin perusteellaa se mies tosiaankin saattaa käyttää sua vaan hyväx... Jos se on sun ystävä niin jätä nainti väliin ja kerro sille miltä susta tuntuu!
Oon ite kans tavallaan sulkeutunu, kerään asioita sisälleni enkä vaan pysty puhuun niistä. Sitte joskus vaan, aivan yhtäkkiä alan puhuun asioista jollekulle, niinku purkatuisin ja se selvästi helpottaa. Jos sulla ei oo ketään kelle puhua niin kirjota vaikka päiväkirjaa tai jotain.
Ei se itsari oo mikää ratkaisu..kyllä niistä ongelmista muutenki pääsee, oon sen itekki huomannu vaikka vaikeetahan se on kieltämättä tehny. Nuorisopolilla en osannu puhua mitään vaikka ois pitäny. Älä ajattele noin negatiivisesti..kyllä se aurinko paistaa sinne risukasaanki jos vaan jaksat niin uskoo.
Onko sulla KETÄÄN joka ois ees vähä "samanlainen" ku sinä? Sähän voit käydä puhumassa jollekki joka tietää nuo asiat..
Pärjäile!
Niin,
kyllä sitä antaa tuollaisessa tilanteessa paljon itsestään sellaista mitä ei ehkä muutoin tekisi.
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa (muutto).Olin läheisriippuvainen=> hän oli sekä kaveri että poikakaveri uudessa ympäristössä.Olen samaa mieltä että kannattaa unohtaa sextaus ja katsoo mitä seuraa.Hyvä sanoa näin jälkikäteen, kun en itse uskaltanut.Nytpä sitten käyn niitä kipuja läpi 20 vuotta myöhemmin.
Jaksa vaan odottaa kyllä se sinunkin tilanne muuttuu.Se saattaa vaatia kipeitä ajatusmuutoksia mutta vie eteenpäin. Ja ehdotan lämpimästi käyntiä mielenterveystoimistossa.Oli todella korkea kynnys mennä, mutta jälkeenpäin otti päähän ettei mennyt aiemmin.Siellä saat puhua ihan miten vaan ei oo väliä vaikka menis kaikki sanat sekasin.
ehdottomasti hakea apua. itse olen nyt 23v. ja olen kanssa kokenu yhtä jos toista. Samanlaiselta kuullostaa kun minullakin nuorempana ja uskon että sinulla on myös jonkin asteista masennusta. mutta nykyään on niin hyvät hoidot masennukseen eli jos keskustelu ja asioiden selvittely ei auta tai et jaksa, niin kannattaa mennä lääkäriin. itse yllätyin totaalisesti kuinka jonkin ajan päästä olo normalisoituu ja jaksat ajtella kaikkea selkeämmin ja positiivisemmin. Nyt olen muutamien vuosien jälkeen alkanu vähentää lääkitystä ja kaikki pysyy hyvänä. tärkeintä on että jaksat vaikeiden aikojen yli niin kyllä se siitä sitten.. zemppiä..älä missään nimessä luovuta, tulet voittamaan kun vain haet apua ja opit rakastamaan iteäsi!!