muutto vieraalle paikkakunnalle

11 vuotta sitten muutettiin Lahdesta Tampereelle ja se kävi aika kivuttomasti.
Mitään varsinaista syytä muuttoon ei ollut. Tykättiin vaan Tampereesta ja päätettiin kokeilla.

Asunnon etsimisen hoidin soittelemalla paikallisille vuokranvälitystoimisttoille. Kun mieluisen kuuloinen kämppä löytyi, piti sitä tietysti käydä katsomassa mutta se hoitui samassa suunnassa olleen asiakaskäynnin yhteydessä.

Töissä sovittiin että teen etätöitä kotoa käsin ja käyn toimistolla kerran pari viikossa.
Vielä samana vuonna kävi niin että erän iso firma jonka pääkallopaikka oli Lahdessa, osti pikku puljumme ja tällä isolla firmalla sattui olemaan toimipiste myös Tampereella joten tämäkin hoitui mukavasti.

Uudella vaimolla (joka siis jo vaihtui tässä välissä) oli vaikeuksia työnsaannin kanssa. Hyvä paikka löytyi mutta Espoosta. No päätettiin että muutetaan sinne kun asunto tuli mukavasti vaimon työpaikan kautta ja firmassa taas sovittiin että teen etätöitä kotoa ja käyn toimistolla kerran pari viikossa.

Eipä siellä viihdytty kuin muutama kuukausi. Etsin taas kämpän Tampereelta. Asunto löytyi aika nopeasti ja muutin sinne vaimon jäädessä vielä kuukaudeksi Espooseen.

Tampereella muutettiin vielä isompaan asuntoon ja sitten päätettiin että vuokralla lusiminen loppuu ja ostettiin omakotitalo Kangasalta.

Missään vaiheessa ei ole ollut ongelmia paikkakunnan vaihtamisessa mutta toki minulla on ollut se etu että olen voinut viedä työt aina mukanani ja välimatkat ovan olleet suhteellisen lyhyitä.

Toista on kun kaverini myi talonsa, autonsa, osan irtaimistoa ja pakkasi loput rahtikonttiin ja muutti Kanarialle perheensä kanssa.

Suomalaiset ovat muuttaneet useinkin vieraalle paikkakunnalle ja jopa vieraalle maalle. 1800-luvun lopulla muutettiin Pietariin, 1900-luvun alussa Amerikkaan ja 1960-luvulla Ruotsiin. Maalta kaupunkiin muuttoa on tapahtunut aina. Itse olen muuttanut ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten Satakunnasta Keski-Suomeen ja sieltä myöhemmin pääkaupunkiseudulle. Viimeksi olen taas suunnannut Helsingin ja lahden välimaastoon. Aina on toimittu tilanteen mukaan ja hengissä olen edelleen.

Onhan sitä ollut pakko muuttaa - sitähän mm. maaltapako on ollut. Liikaväestö muutti asuttamattomille pohjan perukoille, sitten Värmlantiin ja Inkerinmaalle ja ties mihin. Minäkin kuuluin 1960-luvulla liikaväestöön.
Muutosta aiheutuu aina pientä stressiä. Se saattaa olla jopa hyödyllistä.
Tuosta aiheesta on mukava oppikirja: Liisa Horelli, Ympäristöpsykologia (ISBN 951-35-2677-1). Sen mukaan pienestäkin muutosta, kaupunginosasta toiseen aiheutuu muutaman kuukauden sopetumiskausi.