menetin 7viikkoa sitten veljeni alle 30vuotiaan enkä pääse millään yli siitä tai en saa itseäni uskomaan että se voi olla totta kun terve ihminen yhtäkkiä menehtyy sairauskohtaukseen kesken työpäivän..käyn psygologilla puhumassa ja lääkärissä kun todettiin depressio 60 prosenttinen ja lääkitys aloitettu.onko muilla tällainen tilanne laukaissut depressiota ja miten nopeasti olette parantuneet siitä ja miten...eli onko toivoa päästä koskaan normaali elämään kiinni..2pv olen töissä käynyt ja sairas loma jatkuu.nyt lähden taas psygologin tykö...ois lohduttavaa kuulla onko muilla samanlaisia kokemuksia.
masennus läheisen kuolemasta
surumielinen
5406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otan osaa. Kyllä läheisen menetys näkyy ja tuntuu koko kehossa. Kun menetin vuoden sisällä useamman läheisen ihmisen ajattelin jo että tulen täysin hulluksi! Mutta totuus on, että ainoa joka auttaa on aika. Ikävä ei poistu, mutta sen kanssa oppii elämään. Muista että et ole yksin!
pahin suru kestää n. 1/2 - 1 vuoden. Sen jälkeen edesmennyt (/-edesmenneet) rakkaamme rupeaa ELÄMÄÄN MUISTOISSAMME. Näin pappi puhui lähiomaiseni hautajaisissa vuosia sitten. Ja se pitää täysin paikkansa. Onhan se suru jossain taustalla vieläkin olemassa, mutta MUISTOT ELÄVÄT JA EDESMENNYT MUISTOISSAMME.
jonkun arvion, niin varaudu ½-yhden vuoden mittaiseen ajanjaksoon ennen kuin olet täysin toipunut tilanteestasi.
Lohduttaudu sillä, että tuollaisesta selvästä ulkoisesta syystä aiheutuvasta masennuksesta paranee yleensä täysin. Myöskin masennuksen toistuminen on siinä harvinaisempaa.
Terapia ja lääkkeet auttavat!
olen menettänyt läheisen..oikeastaan isäni..mutta tapahtumasta on jo kuusi vuotta. ja vuosi sitten minulle todettiin masennus.. en koskaan ole toipunut isäni kuolemasta, enkä ole pystynyt puhumaankaan siitä oikein.. ainut kelle voin isästäni puhua on avopuolisoni. hän jaksaa kuunnella ja ymmärtää. mutta terapeutilleni en ole vielä pystynyt puhumaan. tuntuu että psykiatrini ja terapeuttini painostaisivat minua puhumaan asiasta, asiasta jota en ole vielä käsitellyt sisälläni, minun täytyy olla valmis siihen omalla tahollani. en yhtään ihmettele että sinulla on vaikeaa, koska olet menettänyt veljesi. toisilla masennus puhkeaa heti toisilla vasta monien vuosien jälkeen, mutta se on hyvä että olet päässyt hoitamaan jo sitä. käsittele asiaa ihan rauhassa ja älä jätä asioita sisällesi myllertämään niinkuin minä tein, siitä ei seurannut hyvää..mutta kun lääkityksesi alkaa tehota kunnolla ja pystyt nauttimaan muista asioista, niin tulee vielä sekin kerta että pystyt kokonaan puhumaan veljestäsi ja ymmärtämään hänen kuolemansa --> jota kukaan ei välttämättä halua uskoa. koita jaksella siellä ja otan osaa veljesi poismenoon, ehkä hänellä nyt on parempi olla. kyllä aurinko paistaa vielä sinullekin. Voimia!
Mun veljen kuolemasta on kolme vuotta. Oikeudenkäynti tämän asian takia oli kuitenkin vasta nyt. Tämä oikeuden käynti sai masennuksen aikaan.