En suostu uskomaan, että ihmiset voivat oikeesti ajatella, että äiti on ainoastaan paha?
Kyse lienee katkeruudesta ja kataudesta, heillä jotka siihen haukkumiseen syyllistyy. Äidin osa on rankka, mutta äidin osa on ainutlaatuinen. Siksi äidit odottavat kunnioitusta. Varsinkin yksinhuoltajäidit ovat kunnioituksen ansainneet ja suuren sellaisen.
Kellä on pokkaa tuomita, ei koskaa ole itse kokenut samaa, olla äiti. Tai ei osaa arvostaa itseään. Kuin sitten osaisikaan muita?
Kyse lienee katkeruudesta ja kataudesta, heillä jotka siihen haukkumiseen syyllistyy. Äidin osa on rankka, mutta äidin osa on ainutlaatuinen. Siksi äidit odottavat kunnioitusta. Varsinkin yksinhuoltajäidit ovat kunnioituksen ansainneet ja suuren sellaisen.
Kellä on pokkaa tuomita, ei koskaa ole itse kokenut samaa, olla äiti. Tai ei osaa arvostaa itseään. Kuin sitten osaisikaan muita?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Huomasin tuolla parisuhdepalstalla ketjun missä kehoitettiin kehumaan isiä ainaisen valittamisen sijaan..ni siellä äidit kehuivat
ja sanoivat hyviä asioita... mutta kun samaa kehoitettiin äidistä, niin ei tullut muuta kuin miehiltä valitusta kuinka äitejä ei ole mitään syytä kehua jne jne....pisti miettimäään että miksiköhän ne äidit sitten valittavat??Johtuisikohan juurit siitä että näin vähäinen on arvostus, ettei heidän työtään arvosteta edes nimettömänä netissä..Mieheni aina valittaa kuinka hänellä o ollut rankkaa töissä ja valittaa kuinka helppoa minulla on kotona...Kun olen ehdottanut että ok, vaihdetaan, minä menen töihin(mahdoton ajatus kun tulot tippuisivat 2000e kun en ole niin hyvin koulutettu kuin hän)ja hän jää kotiin, niin ei suostu...
kun hoisin neljää lasta koti-äitinä. Vaikka valvoin yötä päivää vauvojen kanssa, ja aamulla taas ylös. Oli kotityöt, ym kauppareissut sekä ruuan laitto ja pyykki. Olin VAIN kotona! Minulla ei ollut edes kotiapulaisen arvoa, olin vain laiska äiti. Hyvä jos pari tuntia yössä nukuin.
Kun nuorimmainen syntyi, mies jaksoi olla kome vuotta yhdessä, ja kyllästyi. Löysi lapsettoman naisen. Nyt olen kolmen lapsen yksinhuoltaja, vanhin jo omillaan. Lapset eivät ole isää nähneet vuosikausiin.
Minulle oli helppo jättää lapset, koska olin omasta mielestä hyvä äiti, enkä heitä koskaan ole hylännyt.
kuka on sanonut että äiti on paha? Kertokaan nyt vihdoinkin, en saa millään vastausta?? Taitaa paha olla äitien omassa päässä kun ette voi kertoa kun niin on sanonut.
Kirjoitit: "Siksi äidit odottavat kunnioitusta. Varsinkin yksinhuoltajäidit ovat kunnioituksen ansainneet ja suuren sellaisen. "
Miksi yksinhuoltajaäidit ansaitsevat enemmän kunnioitusta kuin muut äidit?
niin tietäisit. ylipäätään äideillä on erikoisasema lapsille, sehän on selvä, vaikka täällä yritetään muuta väittää. mutta kyllä yhäiti on se yhteiskunnan todellinen sankari!
Miksi yksinhuoltajaäidit eivät ansaitsisi enemmän kunnioitusta kuin muut (ydinperheen?) äidit?
Lienen kovin yksinkertainen, kun en ymmärrä, miksi yksinhuoltajaäitejä pitää kunnioittaa enemmän kuin muita äitejä.
Voisiko joku siis perustella minulle tyhmälle?
asiaa.
Mistä johtuu nyky äitien heikko itsetunto? Mistä johtuu, että äidit ei ennen äitiyttä ole nähneet vaivaa tutusua itseensä, vahvuuksiin ja heikkouksiin ja myöntänyt niitä itselleen?
Miksi äidit eivät ole ennen äitiyttä nähneet vaivaa tutustua tulevaan isään? Vaan tehdään lapsia kaiken maailman "luusereille"?
Itse olen ylpeä itsestäni äitinä, mutta en niin ylpeä, että en voisi myöntää ongelmia tai rohkeasti tunnustaa, että en pysty hoitamaan kaikkea. Olen ylpeä lasteni isästä, joka pienen harha askeleen jälkeen kasvoi ja aikustui vastuulliseksi isäksi.
Ja sitten se ylpeys josta olen täysin ehdoton. Olen ylpeä lapsistani. Jotka hyväksyvät meidät isänä ja äitinä kokonaisuudessa vikoneineen päivineen. Kissa kiitoksella elää. Mutta kuitenkin ainoa kiitos ja se millä on merkityksensä tulee lapsilta. Muiden mielipide on yks ja sama. Kuka välittää?
En katso tärkeäksi saada osakseni muiden kunnioitusta kuin lapsieni.
Itse tiedän tekeväni kaikkeni lapsieni hyvinvoinnin puolesta, ja jopa pyytämään apua jos huomaan etten yksin siihen pysty.
hyvinvoivat ja onnelliset lapset ovat kaikki kunnia ja kiitos mitä minä tarvitsen.
Mistäköhän tuo ajatus nyt tuli mieleesi? Olen näitä palstoja paljonkin lukenut eikä niissä kyllä liikoja äitiyttä syyllistetä, enempi sitä yksin jääneen naisihmisen kapeakatseista eloonjäämistaistelua eron jälkeen. Enempi kyllä isejä syyllistetään huonosta isyydestä kuin äitejä äitiydestä.
minua pitää kunnioittaa koska olen paras.
minä saan haukkua isät, minä saan haukkua lapsettomat, minä saan vaatia arvostusta koska olen äiti, mut minun ei tarvitse arvostaa muita kuin itseäni..
Niinkö?
Ei se ole ihan noin yksinkertaista.
Jos äiti arvostaa itseään (niinkuin kuuluukin) ei äiti tarvitse sitä kunnioitusta mistään muualta.
Huonosta itsetunnosta se kertoo, et odottaa kehuja ja hurraahuutoja joka puolelta.
Jokainen kunnioittakoon itse itseään jos kunnioitettavaa on. Kukas sen kissan hännän nostaa jollei itse.
Itsekäs ihminen tekee lapsia vain arvostusta kerjätäkseen kun muillakaan avuilla ei kykene sitä saamaan. Sitten kun on äiti niin kaikkien pitäisi kumartaa ja syvään. Kusi nousee hattuun.
Ei mikään ihme että monilta lähtee mies kun kyllästyy paskakasana vaan oleen. Ämmät muuttuu ylimielisiksi ja kaikkien muiden pitäisi olla alamaisia orjia. Kukaan muu ei ole mitään vain äitejä pitäisi jostain käsittämättömästä syystä palvoo ja kaikkien tanssia heidän pillinsä mukaan. Muiden elämällä ei ole mitään merkitystä eikä arvoo kuin heidän vaan.
olla "äiti" kun nuo "killuttimet" on jalkojen välissä.
Kunnia niille, ketkä sen teoillaan ja sanoillaan ansaitsevat, ei ne jotka vain pullauttavat toukan tähän maailmaan ja odottavat kaiken saavan automaattisesti; olenhan "äiti".