ns. sielunkumppanista,mutta kyseinen henkilö ei tunne samoin?
miten olette selvinneet eroon tunteesta?
miten olette selvinneet eroon tunteesta?
onko kellään
kokemusta
101512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ET tule koskaan selviämään sielunkumppanuudesta.Se jättää PYSYVÄT jäljet sieluusi MUTTA voit oppia elämään sen kanssa. Ja vuosien kuluttuakin tulet muistamaan HÄNET..
armas ystäväiseni... hengitä syvään! =) kyse tais olla ennemminkin tunteesta,
kuin sielunkumppanuudesta...
et siust on kyse,heh
kun se on vaan sellainen asia joka on ja pysyy. mä tunnistin omani, toinen ei tuntenut mitään, kai.
mä vaan mietin enemmänkin sitä, miks tämmöistä ykspuolista sielunkumppanuutta tai ylipäänsä ykspuolista rakkautta pitää olla olemassa? mikä ihme sen tarkoitus on?
voiko sitä tosiaankin olla yksipuoleista!?? oletteko jutskanneet sielunkumppaninne kanssa asiat halki ja moneen kertaan?
mut eipä tuo siihen sen enempää kommentoinut, kuin että ei ole rakastunut muhun. eikä sen kanssa sen jälkeenkään pystynyt tunteista puhumaan, muuttui viestit niin pinnalliseksi. ei mahda mitään.
tuntuu hullulta, mä olen varmasti seonnut. ainakin se käy usein mielessä, että oonkohan mä kuvitellut kaiken. mut sit kun pysähdyn ja kuuntelen sydäntäni, se kertoo totuuden.
sana tunteille. Ei sen enempää. Kun tunteet viilenee, ei sielunkumppania enää näy. Eli ei sellaista ole olemassakaan.
sielunkumppanuutta voi tuntes heterona ihan samaa sukupuoltakin kohtaan, eikä se mihinkään katoa. Ei sielunkumppanuus samaa sukupuolta kohtaan ole sellaista rakkautta, ainakaan romanttisessa mielessä.
mutta jos kyseessä oli ns.sellainen sielunkumppani jonka kanssa olisi ollut tarkoitus olla esim.yhdessä ja suorittaa jotain "suunniteltua",niin silloin tuntee sisällään tunteen, että jotain jäi kesken ja suorittamatta.Se tunne ei katoa varmaan koskaan,se muistuttaa kyllä sydämessä olemassaolostaan.Minulla itselläni on juuri tälläinen tapaus.Meidän tapauksessa minä tunsin syvää yhteyttä tähän toiseen ihmiseen,mutta tämä ihminen jonka tunnistin tutuksi menneistä elämistä ei kaikesta huolimatta mahd.tuntenut yhtä syvästi.Tai tunsi en tiedä.Meidän ihmisten elämässä on kuitenkin hyvin vahvana esillä vielä ns.yhteiskunnan moralistiset ja sosiaaliset säännöt joiden annamme vaikuttaa elämiimme,ja tyydymme niihin asioihin jotka yleinen mielipide hyväksyy ja voimme itse huonosti,leimautumisen pelossa.Näitä yhteiskunnassa vallitsevia ns."yleisesti hyväksyttyjä" asiota miettiessä ymmärrämme,miksi se toinen sielunkumppani ei "lämmennyt" kun kohtaaminen tapahtui.Niinpä emme voi tehdä asian eteen muuta kuin odottaa ja surra sydämessä,että se vielä joskus olisi mahdollista.Kaikilla ihmisillä on oma vapaa tahto,toinen ei voi vaikuttaa toisen vapaaseen tahtoon.Siis jos toinen ei tee jotain asiaa jota itse tahtoisimme hänen tekevän,niin hän ei sitä myöskään tee.Jos tunteesi on hyvin vahva ja jos tunnet hänet merkittäväksi ihmiseksi jonka sinun kuului tavata,mutta et kuitenkaan saanut,niin se asia seuraa sinua sydämessäsi aina.Ole vahva tukenasi on muitakin jotka tuntee samoin.Älä kuitenkaan menetä uskoasi ja unelmiasi asian suhteen.Voihan se aika olla myöhemmin,tavata.
ei siitä kai koskaan toivu kokonaan.jää paikka sydämeen ja toive, että jospa sittenkin...joskus....kohdataan. Tulen surulliseksi kun ajajttelen sitä. Tulee mieleen eräs pätkä runosta jossa sanotaan:
ei ole meillä paikkaa jossa rakastaa- ei auringossa, ei kuussa eikä tähdissä...
en muista miten se muuten meni, se runo-