Oletteko ajatelleet millainen kuva teistä tappelevina ex-puolisoina jää lapsillenne?
Oletteko miettineet, miten lapsenne suhtautuu teihin aikuistuttuaan ja saatuaan omaa elämänkokemusta, kun teillä ensimmäisenä on aina mielessä raha ja exän rahastus?
Oletteko uskaltaneet pohtia, miten lapsi aikuistuttuaan ymmärtää kaikki pahat puheenne exästä/hänen uusioperheestään vain teidän lähivanhemman provokatiivisiksi ja mustasukkaisiksi purkauksiksi?
Haluatteko olla lähivanhemman roolissa silloin, kun lapsenne aikuisena kysyy, miksi et hankkinut omaa elämää vaan tarrauduit ja me kaikki kärsimme?
Oletteko miettineet, miten lapsenne suhtautuu teihin aikuistuttuaan ja saatuaan omaa elämänkokemusta, kun teillä ensimmäisenä on aina mielessä raha ja exän rahastus?
Oletteko uskaltaneet pohtia, miten lapsi aikuistuttuaan ymmärtää kaikki pahat puheenne exästä/hänen uusioperheestään vain teidän lähivanhemman provokatiivisiksi ja mustasukkaisiksi purkauksiksi?
Haluatteko olla lähivanhemman roolissa silloin, kun lapsenne aikuisena kysyy, miksi et hankkinut omaa elämää vaan tarrauduit ja me kaikki kärsimme?
Vastaukset 5
Vanhimmat
enkä kärsikkään. En tunne mitään myötätuntoa ex miehelle, miten kehtasi omia lapsiaan ja ex vaimoa eli minua kiusata. Vika ei yksin ollut minun, joten en ole yksin lapsistani vastuussa.
Lapseni ovat aikuisia, joten olen edelleen heille se tärkein. Isää kun heillä ei oikeesti ole ollutkaan.
Jos ei anteeksi meiltä pyydä, olkoon. En voi muuta sanoa, että meillä naikkoset oli tärkeemmät aikanaan , tärkeemmät kuin omat lapset. Miksi siis minun pitäisi ajatella ja tuntea myötätuntoa? Ehei siihen en kykene.
Jos sinä nyt vain miettisit sitä omaa pikku elämääsi, etkä osoittaisi niin syyttävällä sormella muita siitä, millaista sinulla kenties tulee olemaan :)
JK. Mistä ******** näitä besserwisswereitä oikein sikiää????
Eikös aina se älähdä johon kalikka kalahtaa ?
Sorry kuulostat katkeralta luuserilta, joka ei uskalla katsoa peiliin. Omat asenteesi tarvitsisivat vähintään päivälääkityksen kaksinkertaistamista...
ja todellakin olen aina ajatellut omilla aivoillani. Äitini ei koskaan haukkunut isää minulle, sanoi vain että jonain päivänä ymmärrät, ja niin tapahtui.
Kunnioitan äitiäni paljon että hän jaksoi kahden lapsen yksinhuoltajana. Isääni en kunnioita ollenkaan, hävettää pelkkä ajatuskin ettei ollut valmis maksamaan elatusta, eikä ikinä auttanut missään asiassa. Nykyisin olen itse yh, ja tiedän että omat lapseni rakastavat minua ja minä heitä. Mitään en heille valehtele enkä kaunistele, vaan kerron totuuden, niinkuin asiat ovat, enkä vain niinkuin minä haluan heille kertoa. Katsos mikään perhe ei ole saari vaan muut ihmiset, kaverit, sukulaiset tietävät asioista ja niiden oikeasta laidasta.
En älähtänyt, annoin vain palautteen huonosta aloituksesta, johon sinä jostain syystä takerruit. En ole looser, päinvastoin. Katsoin hetki sitten peiliin, kun viimeistelin meikkini ennen iltajuhlaa. Ei näyttänyt lainkaan pahalta (kuten ex-miehenikin muistutti lapsia hakiessaan). Otan aamuisin monivitamiinin, ja sekin kuuri kestää vain marraskuusta maaliskuulle.
Oliko vielä jotain sydämellä?
Nyt en ehdi enempää pohtimaan kirjailijanalun maailmojasyleileviä ajatuksia, koska varsin komea noutajani näytti ajavan pihaan.
Hyvää iltaa sinulle narisija, tämä neiti lähtee nyt bailabailaamaan. Tänä iltana; Tavastia ja Kotiteollisuus :-D
""Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä
levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita
joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivoja
jotka poistuvat aamulla ennen kuin lapset heräävät
Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta
lupaa, etten yksin jää tähän kylmään elämään
tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa""