Ennen vanhaan oli kouluissa opittava ulkoa
Raamattua. Nykyisin pitää kysyä kaikilta vanhemmilta lupa, saako virren veisata koulussa.
Mitä sinä muistat?
Raamattua. Nykyisin pitää kysyä kaikilta vanhemmilta lupa, saako virren veisata koulussa.
Mitä sinä muistat?
Vastaukset 15
Vanhimmat
oli hyvä kun sai oppia joka elämänalalta. Nyt siitä on hyötyä kun osaa useita virsiä. Raamatustakin paljon opeteltiin ja tässä elämän kulussa ja hädän hetkellä on ollut hyvä ,kun on osannut sanoa "Isä meidän..". Nyt on kansa kuin johtajatkin Suomessa, liian glogalisoituneita,että oma identtiteetti on hävinnyt. Ei meiltäkään kysytä katolisessa maassa että saammeko me messuta ,jos se on maan tapa.
koti,uskonto ja isänmaa, jättäisin pois tuon uskonnon. Se ei kuulu joukkoon sillä se on ideologinen, kun taas koti ja isnmaa ovat konkreettisia.
Uskonnot ovat uskomuksia.
Näihin uskontoihin ja niiden oppeihin minulle tuli särö jo aivan lapsena pyhäkouluiässä.
Miksi aikuiset opettivat toisin ja tekivät toisin eli vastoin mitä he juuri olivat opettaneet.
sen ajan kuin mie kävin koulussa, raamattuu opeteltii paljon ulkoa. tunnin alussa oli ain hartaus hetki.uskonto oli minulle mielunen aihe, siin sain aina todistuksessa 10, muissa oli sitten 5 ja 6. ei ollu paljon aikaa lukea läksyjä kun piti olla töissä, mutta jumalan sanaa ja raamatun lauseita kuuli usein muutenkin jote se jäi mieleen.
mie oon pahoilla kun uskonto lopetettaa koulusta. minusta siin saattas olla nuorelle helpotusta ,jos ei pysty muualle puhumaa.olis joku jonka puolee kääntää sisimpänsä, kun tuntuu ettei kukkaa ymmärrä.
karjalassa ko myö kulettii,ja samoin tääl suomen puolella, niin ain jos paikalla oli pyhäkouluu mie kyl sinne riensin ja melkee joka paikas niitä piettiikin. olihan niitä erilaisii uskonnon tilaisuuksia taloissa ,mutta niis ei puhuttu silviisii et mie oisin ymmärtänny.ne oli aikuisten kielellä,vähän pelottavastikin.
mutta pyhäkoulus sanotii et minuakin rakastettaan taivaissa ja laulettii niin kauniita lauluja kute, maan korvessa kulkevi lapsonen tie ja mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan ja ystävä sä lapsien katso minuun pienehen sekä täällä pojhjan tähden alla on mun kotomaani.
niistä sai niin kovasti lohtuu, tuntu iha ko ois käynny jonkuu sylissä.noita virsii mie ain laulelinkin, ne oli kuin virtalähteitä, mie sain ihmeellistä voimaa niistä, siks uskon et tarvitaan uskoa, mihin tukeutua kun tuntuu et kaik on männy.
Eihä se tarvis olla raamatun lukua vaa tämän päivän kielelle ja et ihminen oppis rukoilemmaa.
kyllä mie uskossa tunnustan olevani. se ei minul ole iha semmosta ko ennevanhaa. luen ilta rukouksen, kiitän vaa päivästä, en ylleensä sen enenpää.joskus kun on joku jonka puolest pittää rukoilla niin sit vähä monisanasemmin.päivän aikaa kun näkkee jottain kaunista silmälle tai joku tekkee jotain hyvää ,kiitän tai siunaan hänet mielessäin,sekkii on yhenlaista rukousta.
kirkolla oon käynny vaa juttelemas tutun papin kanssa. hää kyl pyytää ja kyselee miks en tuu kirkonmenoihin. mie lauloin hänel et, metsä kirkkoni olla saa voin siellä palvella jumalaa..sitä mieltä mie oonkin, en tarvii kirkkoo voin hiljentyy missä vaa, sulkee silmät vaik pihas,ko linnut laulaa,siin on harrasta hetkee kerraksee.
oon huomannu et minun käsittämällä jumalal ja kirkon jumalal on erovaisuuksii. site ko mie jumalan ymmärrän,hää on paljo suurpiirteisempi ja rutkast huumoritajusempi.
täs kohtaa pittää olla tarkka,et työ ette luule et mie oon luonnu oman jumalan. ei niin vaa et jumala on sama, mut meiän käsitys siit erroo. en sano ettei kirkkoo tarvita varmast tarvitaa,moni tahtoo sinne männä ja saap siit tunnelmasta lohtuu . minul kirkko on liian prammee,jumalan läsnä olo tuntuu niin kaukaselle.
mut ko pimputan kotona pianolla, mä olen niin pienoinen... vaik välil vähä nuotin sivvuunkin,tuntuu et kammarissain on jottain pyhhää läsnä.
isänmaa on myös minul tärkeä, ko on kerra saannu lähtee synnyinseuvultaa, tiiän miltä tuntuu pakolaisilta jotka on joutunu lähtee kotipaikaltaa, ja viel niin erilaisee kkulttuuriin.
kun myö tultii tänne evakkoo,tuntu ihmiset kovin erilaisilta niin sulkeutuneilta. hyö ei paljoo jutelleet ainakin siel mis myö oltii.ylleensä siel mis karjalaisii oli, kävi ain kova puhheen sorina. muistan kun jouduimme hämeenlinnaan jossa pysähdyimme matkalla johonkin evakkoo, en muista mihin.
saimme asemaravintolassa ruokaa ja juomaa. siel pieni ehkä5-6 vuotias pojan nassikka alkoi esittää lauluja ja ripaskaa ja myö muut lyötii tahtii. viereisessä salissa oli sotilas henkilöitä ja käskettii poika sinne myös esittämmää ja pyytämää lippalakkiinsa rahhaa. poika mäni ja sieltä alko kuulu iloista naurua ja taputuksii. pojalla olkin aikamoinen kolikko kasa mukanaa, jotka äiti korjas pian taltee.
siin ko saatii syyväksee ja viel sirkushuvvii päälle niin myö vähä piristyttii raskaassa evakko matkassamme.monast karjalaiset järjestivät mielen piristystä, jos oli isompi joukkokin koolla ain löyty taitajia, esitettii mitä kukin osasi. minunki äiti laulo monasti junassa sen ajan iskelmiä.
oon pahoilla et sie muori oot saannu pettyy uskontoo. mut silti mie aattelen niin et, lapsille pitäs ainakin antaa alku, pieni siemen. hää sit itse kasvattaa sitä ja hänel on ainakin tieto uskosta, jos hää joskus tullee kaipaamaan hengellistä apua vaik aikuisena.
ihminen on ihminen vaik olis uskovainenkin. usko ei oo takkuu et ihminen oisi parempi tai rehellisempi.usko on hyvin sisäinen intiini tunne .
siinhä se on, et uskontoo voip käsittää mite tahansa. myö on saatu vappaatahto samme tehhä mitä vaa,meiän on itse tiiettävä onko se oikee tai väärin ja siihe myö on avuks saatu omatunto.
no näist uskon asioist vois jaaritella vaik mite, mutta pää asia on, et saamme rauhan itselle. vaik jumalaa ei tunnustakkaa, tai kutsuu sitä toisel nimel, niin rauha sydämmesasä on kuitenki ain jostain suuremmasta lähtösin, kuin näist maallisist asioista.
aurinkoisia päiviä kaikille.
sen ajan kuin mie kävin koulussa, raamattuu opeteltii paljon ulkoa. tunnin alussa oli ain hartaus hetki.uskonto oli minulle mielunen aihe, siin sain aina todistuksessa 10, muissa oli sitten 5 ja 6. ei ollu paljon aikaa lukea läksyjä kun piti olla töissä, mutta jumalan sanaa ja raamatun lauseita kuuli usein muutenkin jote se jäi mieleen.
mie oon pahoilla kun uskonto lopetettaa koulusta. minusta siin saattas olla nuorelle helpotusta ,jos ei pysty muualle puhumaa.olis joku jonka puolee kääntää sisimpänsä, kun tuntuu ettei kukkaa ymmärrä.
karjalassa ko myö kulettii,ja samoin tääl suomen puolella, niin ain jos paikalla oli pyhäkouluu mie kyl sinne riensin ja melkee joka paikas niitä piettiikin. olihan niitä erilaisii uskonnon tilaisuuksia taloissa ,mutta niis ei puhuttu silviisii et mie oisin ymmärtänny.ne oli aikuisten kielellä,vähän pelottavastikin.
mutta pyhäkoulus sanotii et minuakin rakastettaan taivaissa ja laulettii niin kauniita lauluja kute, maan korvessa kulkevi lapsonen tie ja mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan ja ystävä sä lapsien katso minuun pienehen sekä täällä pojhjan tähden alla on mun kotomaani.
niistä sai niin kovasti lohtuu, tuntu iha ko ois käynny jonkuu sylissä.noita virsii mie ain laulelinkin, ne oli kuin virtalähteitä, mie sain ihmeellistä voimaa niistä, siks uskon et tarvitaan uskoa, mihin tukeutua kun tuntuu et kaik on männy.
Eihä se tarvis olla raamatun lukua vaa tämän päivän kielelle ja et ihminen oppis rukoilemmaa.
kyllä mie uskossa tunnustan olevani. se ei minul ole iha semmosta ko ennevanhaa. luen ilta rukouksen, kiitän vaa päivästä, en ylleensä sen enenpää.joskus kun on joku jonka puolest pittää rukoilla niin sit vähä monisanasemmin.päivän aikaa kun näkkee jottain kaunista silmälle tai joku tekkee jotain hyvää ,kiitän tai siunaan hänet mielessäin,sekkii on yhenlaista rukousta.
kirkolla oon käynny vaa juttelemas tutun papin kanssa. hää kyl pyytää ja kyselee miks en tuu kirkonmenoihin. mie lauloin hänel et, metsä kirkkoni olla saa voin siellä palvella jumalaa..sitä mieltä mie oonkin, en tarvii kirkkoo voin hiljentyy missä vaa, sulkee silmät vaik pihas,ko linnut laulaa,siin on harrasta hetkee kerraksee.
oon huomannu et minun käsittämällä jumalal ja kirkon jumalal on erovaisuuksii. site ko mie jumalan ymmärrän,hää on paljo suurpiirteisempi ja rutkast huumoritajusempi.
täs kohtaa pittää olla tarkka,et työ ette luule et mie oon luonnu oman jumalan. ei niin vaa et jumala on sama, mut meiän käsitys siit erroo. en sano ettei kirkkoo tarvita varmast tarvitaa,moni tahtoo sinne männä ja saap siit tunnelmasta lohtuu . minul kirkko on liian prammee,jumalan läsnä olo tuntuu niin kaukaselle.
mut ko pimputan kotona pianolla, mä olen niin pienoinen... vaik välil vähä nuotin sivvuunkin,tuntuu et kammarissain on jottain pyhhää läsnä.
isänmaa on myös minul tärkeä, ko on kerra saannu lähtee synnyinseuvultaa, tiiän miltä tuntuu pakolaisilta jotka on joutunu lähtee kotipaikaltaa, ja viel niin erilaisee kkulttuuriin.
kun myö tultii tänne evakkoo,tuntu ihmiset kovin erilaisilta niin sulkeutuneilta. hyö ei paljoo jutelleet ainakin siel mis myö oltii.ylleensä siel mis karjalaisii oli, kävi ain kova puhheen sorina. muistan kun jouduimme hämeenlinnaan jossa pysähdyimme matkalla johonkin evakkoo, en muista mihin.
saimme asemaravintolassa ruokaa ja juomaa. siel pieni ehkä5-6 vuotias pojan nassikka alkoi esittää lauluja ja ripaskaa ja myö muut lyötii tahtii. viereisessä salissa oli sotilas henkilöitä ja käskettii poika sinne myös esittämmää ja pyytämää lippalakkiinsa rahhaa. poika mäni ja sieltä alko kuulu iloista naurua ja taputuksii. pojalla olkin aikamoinen kolikko kasa mukanaa, jotka äiti korjas pian taltee.
siin ko saatii syyväksee ja viel sirkushuvvii päälle niin myö vähä piristyttii raskaassa evakko matkassamme.monast karjalaiset järjestivät mielen piristystä, jos oli isompi joukkokin koolla ain löyty taitajia, esitettii mitä kukin osasi. minunki äiti laulo monasti junassa sen ajan iskelmiä.
oon pahoilla et sie muori oot saannu pettyy uskontoo. mut silti mie aattelen niin et, lapsille pitäs ainakin antaa alku, pieni siemen. hää sit itse kasvattaa sitä ja hänel on ainakin tieto uskosta, jos hää joskus tullee kaipaamaan hengellistä apua vaik aikuisena.
ihminen on ihminen vaik olis uskovainenkin. usko ei oo takkuu et ihminen oisi parempi tai rehellisempi.usko on hyvin sisäinen intiini tunne .
siinhä se on, et uskontoo voip käsittää mite tahansa. myö on saatu vappaatahto samme tehhä mitä vaa,meiän on itse tiiettävä onko se oikee tai väärin ja siihe myö on avuks saatu omatunto.
no näist uskon asioist vois jaaritella vaik mite, mutta pää asia on, et saamme rauhan itselle. vaik jumalaa ei tunnustakkaa, tai kutsuu sitä toisel nimel, niin rauha sydämmesasä on kuitenki ain jostain suuremmasta lähtösin, kuin näist maallisist asioista.
aurinkoisia päiviä kaikille.
sen ajan kuin mie kävin koulussa, raamattuu opeteltii paljon ulkoa. tunnin alussa oli ain hartaus hetki.uskonto oli minulle mielunen aihe, siin sain aina todistuksessa 10, muissa oli sitten 5 ja 6. ei ollu paljon aikaa lukea läksyjä kun piti olla töissä, mutta jumalan sanaa ja raamatun lauseita kuuli usein muutenkin jote se jäi mieleen.
mie oon pahoilla kun uskonto lopetettaa koulusta. minusta siin saattas olla nuorelle helpotusta ,jos ei pysty muualle puhumaa.olis joku jonka puolee kääntää sisimpänsä, kun tuntuu ettei kukkaa ymmärrä.
karjalassa ko myö kulettii,ja samoin tääl suomen puolella, niin ain jos paikalla oli pyhäkouluu mie kyl sinne riensin ja melkee joka paikas niitä piettiikin. olihan niitä erilaisii uskonnon tilaisuuksia taloissa ,mutta niis ei puhuttu silviisii et mie oisin ymmärtänny.ne oli aikuisten kielellä,vähän pelottavastikin.
mutta pyhäkoulus sanotii et minuakin rakastettaan taivaissa ja laulettii niin kauniita lauluja kute, maan korvessa kulkevi lapsonen tie ja mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan ja ystävä sä lapsien katso minuun pienehen sekä täällä pojhjan tähden alla on mun kotomaani.
niistä sai niin kovasti lohtuu, tuntu iha ko ois käynny jonkuu sylissä.noita virsii mie ain laulelinkin, ne oli kuin virtalähteitä, mie sain ihmeellistä voimaa niistä, siks uskon et tarvitaan uskoa, mihin tukeutua kun tuntuu et kaik on männy.
Eihä se tarvis olla raamatun lukua vaa tämän päivän kielelle ja et ihminen oppis rukoilemmaa.
kyllä mie uskossa tunnustan olevani. se ei minul ole iha semmosta ko ennevanhaa. luen ilta rukouksen, kiitän vaa päivästä, en ylleensä sen enenpää.joskus kun on joku jonka puolest pittää rukoilla niin sit vähä monisanasemmin.päivän aikaa kun näkkee jottain kaunista silmälle tai joku tekkee jotain hyvää ,kiitän tai siunaan hänet mielessäin,sekkii on yhenlaista rukousta.
kirkolla oon käynny vaa juttelemas tutun papin kanssa. hää kyl pyytää ja kyselee miks en tuu kirkonmenoihin. mie lauloin hänel et, metsä kirkkoni olla saa voin siellä palvella jumalaa..sitä mieltä mie oonkin, en tarvii kirkkoo voin hiljentyy missä vaa, sulkee silmät vaik pihas,ko linnut laulaa,siin on harrasta hetkee kerraksee.
oon huomannu et minun käsittämällä jumalal ja kirkon jumalal on erovaisuuksii. site ko mie jumalan ymmärrän,hää on paljo suurpiirteisempi ja rutkast huumoritajusempi.
täs kohtaa pittää olla tarkka,et työ ette luule et mie oon luonnu oman jumalan. ei niin vaa et jumala on sama, mut meiän käsitys siit erroo. en sano ettei kirkkoo tarvita varmast tarvitaa,moni tahtoo sinne männä ja saap siit tunnelmasta lohtuu . minul kirkko on liian prammee,jumalan läsnä olo tuntuu niin kaukaselle.
mut ko pimputan kotona pianolla, mä olen niin pienoinen... vaik välil vähä nuotin sivvuunkin,tuntuu et kammarissain on jottain pyhhää läsnä.
isänmaa on myös minul tärkeä, ko on kerra saannu lähtee synnyinseuvultaa, tiiän miltä tuntuu pakolaisilta jotka on joutunu lähtee kotipaikaltaa, ja viel niin erilaisee kkulttuuriin.
kun myö tultii tänne evakkoo,tuntu ihmiset kovin erilaisilta niin sulkeutuneilta. hyö ei paljoo jutelleet ainakin siel mis myö oltii.ylleensä siel mis karjalaisii oli, kävi ain kova puhheen sorina. muistan kun jouduimme hämeenlinnaan jossa pysähdyimme matkalla johonkin evakkoo, en muista mihin.
saimme asemaravintolassa ruokaa ja juomaa. siel pieni ehkä5-6 vuotias pojan nassikka alkoi esittää lauluja ja ripaskaa ja myö muut lyötii tahtii. viereisessä salissa oli sotilas henkilöitä ja käskettii poika sinne myös esittämmää ja pyytämää lippalakkiinsa rahhaa. poika mäni ja sieltä alko kuulu iloista naurua ja taputuksii. pojalla olkin aikamoinen kolikko kasa mukanaa, jotka äiti korjas pian taltee.
siin ko saatii syyväksee ja viel sirkushuvvii päälle niin myö vähä piristyttii raskaassa evakko matkassamme.monast karjalaiset järjestivät mielen piristystä, jos oli isompi joukkokin koolla ain löyty taitajia, esitettii mitä kukin osasi. minunki äiti laulo monasti junassa sen ajan iskelmiä.
oon pahoilla et sie muori oot saannu pettyy uskontoo. mut silti mie aattelen niin et, lapsille pitäs ainakin antaa alku, pieni siemen. hää sit itse kasvattaa sitä ja hänel on ainakin tieto uskosta, jos hää joskus tullee kaipaamaan hengellistä apua vaik aikuisena.
ihminen on ihminen vaik olis uskovainenkin. usko ei oo takkuu et ihminen oisi parempi tai rehellisempi.usko on hyvin sisäinen intiini tunne .
siinhä se on, et uskontoo voip käsittää mite tahansa. myö on saatu vappaatahto samme tehhä mitä vaa,meiän on itse tiiettävä onko se oikee tai väärin ja siihe myö on avuks saatu omatunto.
no näist uskon asioist vois jaaritella vaik mite, mutta pää asia on, et saamme rauhan itselle. vaik jumalaa ei tunnustakkaa, tai kutsuu sitä toisel nimel, niin rauha sydämmesasä on kuitenki ain jostain suuremmasta lähtösin, kuin näist maallisist asioista.
aurinkoisia päiviä kaikille.
minun piti tuo uskonto asia oikee kolmasti todistaa;).
en nyt tiiä mite siin niin pääs käymää, viikon ko on ollu pois, jo on taidot unohuksissa, suokaa kovast anteeks, tämmöstä sattuu nököjää. vast ko pääsin kehumasta mite hyvin mie jo pärjään konneen kanssa, niin heti saap nokille.hei hei
Käsityksemme käyvät kovin yksiin näissä uskonasioissa. Me ihmiset niin kovin mielellämme kutistamme luojan omiin ahtaisiin raameihimme.
Eino Leino on sattuvasti kertonut runossaan "Hymyilevä Apollo", joka on hyvä lukea ja monet osaavat ulkoa:
----
"Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä ?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten."
----
Mitkä kertomisen lahjat luoja hänelle antoikaan.
Toivoakeni voimme luonnon kauneuden lisäksi näistä erilaisista avuista ja lahjoista nauttia. Sinäkin Senora käytät niitä lahjojasi meidän lukijoittesi iloksi ja rakennukseksi. Kiitos Sinulle !
tekköö kaeken kolomasti :-D
taas kanavalle. Olenkin ihmetellyt missä luuraat.
Minä en halua keneltäkään kieltää hänen uskoaan varsinkin kun tiedän että tässä vaikeassa maailmassa ihmisen ei ole helppo olla ja elää.
Olen vain tutkistellut asiaa hieman ja tiedän että jo tieteellisestikin on todistettu että meidän jalustalle nostamamme Jeesus oli vain yksi ihminen siinä kuin kuka muu tahansa.
Se jo että uskomuksia on niin paljon ja monenlaisa todistaa että sitä oikeaa uskoa tuskin onkaan.
En silti tunne olevani "ajopuu" sillä minä uskon jälleensyntymiseen.
sinulle rehellisestä ja avoimesta kirjoituksestasi.Minä ajattelen juuri noin ku sinäkkii. Kyllä ihan syvän tull iloseks ku luin kirjoitukses ja jottain kosteeta vierähti poskelle. Jos olisit tässä vierellä niin rutistaisin sinnuu kaulasta.Lämmöllä Lilli.
yllätit ilosesti Häjypoika!!! Kyllä siun pisteet nous taivaisiin ku luin kirjeesi Senora Lyyylille. Kuinka kaunista tekstiä ja myös miehinen kannanotto uskonasioihin. Kiittäen Lilli
käveli metsässä ja näki äkkiä edessään hahmon, joka loisti lämmintä valoa.
- Älä pelkää tyttäreni, minä olen Neitsyt Maria, sanoi Maria.
- Mutta kuinka ihmeessä, enhän minä ole katolilainen, sai nainen sanotuksi.
Maria vastasi hymyillen:
- En minäkään, olen juutalainen.
Kiitoksista kiitos. Viihdyn oikein hyvin sellaisilla keskustelupalstoilla, joissa pääsee "Perimmäisten kysymysten äärellä" (Arnkil,Sirenius,Eskola) keskustelemaan. Sellainen keskustelu, jossa ollaan jokainen etsijän paikalle antaa myös useimmiten rakennuspuita toisillekin - myös lukijoillekin. Itse tutustuin mainittuihin henkilöihin jo 1957 ja kirjaan heti sen ilmestyttyä ja tulee availtua tämän tästä.
Näihin asioihin on Odysseuskin tahtomattaan joutunut. Hämmästelen "uskovien" tiedon vajavuutta ja haluttomuutta tutustua uskonsa peruskirjaan raamattuun. Kun sitä joku lainailee, se on kuin munkkilatinaa ja Suurella Opettajalla olisi tämän porukan kanssa enemmän töitä kuin konsanaan juutalaisen temppelin rahanvaihtajien pöydissä.
Otsikko on Häjynpojan mainitsemasta kirjasta "Perimmäisten kysymysten äärellä" ss. 212-219 (Yhdysside 5/1961) Luvun alussa on siteerattu Albert Schweitzeria, jota suuresti ihailen teologina, lääkärinä, urkurina ja ihmisenä.
"Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivänvaloon." Lk. 8:17
"Maailmanhallitus on tulossa. Itse asiassa se on väistämätön. Ei mitkään perustelut puolesta tai vastaan voi muuttaa sitä tosiasiaa." (Norman Counins, ulkomaanneuvostojen jäsen Human Everts. 10.8.1985. Tämä oli jo Bush vanhemman ajatus, jota poika jatkaa.
"USA avusti salaa Irakia Kuwaitin valtauksen alla"
AL 25.2.1992 julkaisi tämän Reuterin uutisen ja kertoo myös,että "YK:n lähettiläs juonitteli Irakissa". Presidentti Bush vaati 1990, että Saddamin on saatava siviili- ja sotilastarkoituksiin sopivaa teknologiaa, jota he saivat silloinkin kun heidän ydinaseuhka oli tullut ilmi. Näin toimivat sellaiset, jotka tutkivat raamattua ja rukoilevat päivittäin aloittaen näin hallituksen istunnotkin.
Teistä tämä tuntunee kaukaa haetulta keskusteltaessa "Koti, uskonto ja isänmaa" -otsikon alla.
Suuri Opettaja varoitti näistä omissa puheissaan.
Ilmestyskirja tuo siihen oman lisänsä.
"Jos olisi yhtä hyvä tehdä kuin tietää, mikä on hyvin tehdä, olisivat kappelit kirkkoja ja köyhäin hökkelit linnoja. Se on hyvä pappi, joka noudeattaa omia neuvojaan; voi helpommin opettaa kahdellekymmenelle, mikä on hyvin ja oikein, kuin yhtenä noista kahdestakymmenestä seurata omia opetuksiaan."
Portia"-neito Shakespearen Venetsian kauppiaassa.