Moi, olen hiukka huolissani viisikuukautisesta abessinialaispojastani. Se tuli minulle, yksin elävälle, ainoaksi kissaksi. Jo kisua ottaessani harkitsin pojalle kaveria, mutta useasta käytännön syystä huomasin kahden kissan ottamisen mahdottomaksi: hoitoon äidilleni saisin vain yhden kerrallaan, autottomana kahden kuskaaminen esim. kesällä mökille olisi todella vaikeaa, tilat pienet ja budjetti juuri ja juuri riittävä yhden kissan pitämiseen. Tiedän, että tulee napinaa näitä väitteitä vastaan, mutta fakta vaan on, etten voi tähän hätään ottaa kissalle kaveria, vaikka kuinka haluaisin. Ja todella haluaisinkin.
Kissani on päivät yksin ollessani töissä. Illat ja viikonloput olen kuitenkin todella hyvin kotona. Kissa on kaikissa puuhissani mukana ja juttelen sille kotona puuhaillessani, leikitän, rapsutan, nukun vieressä. Virikkeitä olen yrittänyt järjestää kyläilemällä kissan kanssa, ulkoiluttamalla valjaissa, ostamalla uusia leluja jne. Silti tuntuu, että vaikka ihmisen huomion määrä on niin riittävä kuin vaan voi olla, niin kissa kaipaa lajitoveria. Pelkään, että Väinö masentuu. Voin tietysti olla vain todella ylihuolehtivainen (sitä olen ollut jo fyysisen terveyden kanssa), joten en osaa sanoa, onko kissa masentunut vai ei. On luonteeltaan vilkas ja seurallinen, muttei välttämättä mikään sylikissa. Iltaisin se tykkää tietysti nukkua sylissäni sohvalla, mutta saattaa luikkia minua myös pakoon, kun haluaa olla rauhassa. Syömään on ollut aina nirso: parempi kausi oli vähän aikaa sitten, nyt taas näykitään vain ruokaa. Joskus kissa luikkii kotiin tullessani "loukkaantuneena" omiin oloihinsa, mutta kerjää huomiota naukumalla toisessa huoneessa. Kun tulen paikalle, niin kaikki on hyvin, ja kissa luikkii taas muualle.
Onko tämä merkki masiksesta, vai voiko vain olla ohimenevää. Kissa alkaa kohta lähestyä sukukypsyyttä. Miten siihen liittyvät "käytöshäiriöt" näkyvät? Onko vinkkejä, miten masentunutta kissaa voisi piristää. Älkää kehottako hankkimaan toista kissaa. Haluaisin sitä kovasti, mutta se ei vain ole mahdollista. Muut keinot ovat tervetulleita..
Kissani on päivät yksin ollessani töissä. Illat ja viikonloput olen kuitenkin todella hyvin kotona. Kissa on kaikissa puuhissani mukana ja juttelen sille kotona puuhaillessani, leikitän, rapsutan, nukun vieressä. Virikkeitä olen yrittänyt järjestää kyläilemällä kissan kanssa, ulkoiluttamalla valjaissa, ostamalla uusia leluja jne. Silti tuntuu, että vaikka ihmisen huomion määrä on niin riittävä kuin vaan voi olla, niin kissa kaipaa lajitoveria. Pelkään, että Väinö masentuu. Voin tietysti olla vain todella ylihuolehtivainen (sitä olen ollut jo fyysisen terveyden kanssa), joten en osaa sanoa, onko kissa masentunut vai ei. On luonteeltaan vilkas ja seurallinen, muttei välttämättä mikään sylikissa. Iltaisin se tykkää tietysti nukkua sylissäni sohvalla, mutta saattaa luikkia minua myös pakoon, kun haluaa olla rauhassa. Syömään on ollut aina nirso: parempi kausi oli vähän aikaa sitten, nyt taas näykitään vain ruokaa. Joskus kissa luikkii kotiin tullessani "loukkaantuneena" omiin oloihinsa, mutta kerjää huomiota naukumalla toisessa huoneessa. Kun tulen paikalle, niin kaikki on hyvin, ja kissa luikkii taas muualle.
Onko tämä merkki masiksesta, vai voiko vain olla ohimenevää. Kissa alkaa kohta lähestyä sukukypsyyttä. Miten siihen liittyvät "käytöshäiriöt" näkyvät? Onko vinkkejä, miten masentunutta kissaa voisi piristää. Älkää kehottako hankkimaan toista kissaa. Haluaisin sitä kovasti, mutta se ei vain ole mahdollista. Muut keinot ovat tervetulleita..
Vastaukset 3
Vanhimmat
kissa ja on myös luonteeltaan juuri tuollainen kuin sinunkin kisasi, minä en myös ole voinut hankkia toista koska kuljen aika paljon ja on todella hankalaa vaikka on autokin matkustella kahden kissan kanssa. Mielestäni sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että kissa joutu olemaan yksin, aivan samoin koirat ovat päivät yksin kun omistajat ovat töissä, kyllä minullakin välillä on paha mieli kun aamulla lähden ja kisu katselee loukkaantuneen näköisenä, kuitenkin kun tulen kotiin joka kerta juoksee kiireen vilkkaan vastaan, ja on iloinen tulostani, älä murehdi, pidä huoli kissastasi, äläkä välitä jutuista joita täällä on...
Nuorempi kissa, kuten sinulla, tarvitsee enemmän aktivointia kuin vanhempi. Yksinäisenä se kaipaa myös enemmän huomiota ja virikkeitä kuin lajitoverin kera elelevä.
Kissa masentuu tekemisen puutteesta ja virikkeiden vähyydestä. Moni omistaja kuvittelee kissan olevan onnellinen jos se nukkuu paljon, kun asia on täysin päinvastainen. Nukkuessa ja syödessä kissan aivoihin erittyy vähäisesti, mutta kuitenkin jonkin verran hyvää oloa tuottavia hormoneja, mutta se ei ole kissan elämää se. Eikä missään nimessä korvaa tekemistä.
Kissa tarvitsee päivittäin ainakin muutamia leikkituokioita, silittelyä, rapsuttelua ja huomiota.
Tässä pari laiskaa tapaa viihdyttää kissaa: Kissanonget ja huiskalelut ovat hyviä ja helppoja. Niillä voi kissaa leikittää samalla kun itse löhöää telkkaria katsomassa. Tietysti aina kivempaa jos välillä innostuisit juoksuttamaan kissaa pitkin asuntoa lelun perässä :).
Moni kissa tykkää noutaa foliopalloja, palloja tai hiiriä kun niitä heittelee. Fiksuimmat katit tuovat "saaliin" takaisin. Meillä uhri tyydytään vain tappamaan jonka jälkeen täytyy lelua heittää uudestaan.
Päivän ajaksi voit piilotella raksuja asuntoon kissan löydettäväksi. Älä ainakaan aluksi tee piiloista liian vaativia, äläkä piilottele kourallista, vaan pari raksua per piilo ja varmasti puoli desiä on enemmän kuin kyllin.
Pieniä raksuja voi myös laittaa tyhjään vessapaperirullaan tai sählypalloon, josta kissa saa niitä kieritellä ulos. Ulkoa sisään tullessa voit tuoda mukanasi kissan ihmeteltäväksi kävyn, oksan, pienen kiven..
Kannattaa myös jatkaa juteluasi kissalle ja höpöttää pitkin päivää.
Kesäisin, edes kerran, pari viikossa valjaissa ulkoilu tuo varmasti virkistävää vaihtelua kissan elämään!
Kuulostaa hyvin pitkälti samanlaiselta tapaukselta kuin meidän kissa on ollut. Tuli vain mieleen tuosta sukukypsyyden lähestymisestä, että muistathan leikkauttaa kissasi hyvissä ajoin? Näin vältyt siltä että kissa mahdollisesti sisäoloihin kyllästyessään alkaisi huutaa ulos jatkuvasti. Meidän kissasta ainakin tuli ihan ku toinen kissa leikkauksen jälkeen, ennen sitä ei mitkään sisäleikit kiinnostaneet ja se vaan nukkui ja laiskotteli tai huusi ulos. Leikkauksen jälkeen se alkoi saada energiakohtauksia sisällä ja juoksi villinä edestakaisin ja leikki paljon ja näytti viihtyvän ihan hyvin eikä masennuksesta tietoakaan. :)