Tänään autoa pestessäni tuli mieleeni: Pidinkö autosta parempaa huolta kuin puolisosta ?
Onko kellään tähän kommentoitavaa ?
Onko kellään tähän kommentoitavaa ?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulla ei ole autoa :)
Nimittäin sen verran, että tuskin saat sellaisia vastauksia, joissa kirkasotsaisesti vakuutellaan pidettävän puolisoa kuin lakastuvaa kukkaa kämmenellä ja autoa kuin vierasta sikaa - saati sitä vastausta, että autoa yli kaiken ja mikäli aikaa liikenee, siitä joskus uhraan tuokion myös puolisolle, silloin kun hän nukkuu.
ainakin mies kohtelee, kuin kauneinta kukkaa. Hän toisi vaikka kuun taivaalta minulle, jos sitä kehtaisin pyytää.
Auto näyttää olevan hieman likaisena pihalla, mutta yöpesussahan sen voi pesettää halvalla.
Autoni huolsin aina muualla ja pesetytin vierailla, mieheni huolsin aina itse.
T.
Palomalainen
Kyllä mä naisia yleensä yritän kohdella hyvin. Joskus kuitenkin hyvästä yrityksestä huolimatta epäonnistun, mutta ei se ainakaan johdu tahdon puutteesta. Autoa pidän yliarvostettuna peltilehmänä, mutta kyllä mä sitäkin huollatan ja yritän pitää puhtaana.
katsoessa niin sisältä kuin ulkoa, ei ole aiheellinen kysymys ainakaan omalla kohdallani. Puoliso sai juuri synttärikerberat mutta auto ei ole saanut muuta kuin kenkää.
On aina autoa edellä, minun mielestä ihminen on aina arvokkaampi kuin auto. Jos on murheita niin vaimo vastaa kun häneltä kysyy, auto taas on kylmää peltiä jota ei palvota.
jos hän on entinen vaimosi.
Mutta eihän elämä ole vain mustavalkoinen, mutta luultavasti paijattuna ja puunattuna, huollettuna, vaimosta olisi ollut pitempiaikainen "ilo", lohtu, turva, toveruus, jne,.. jne...
Sitä kai saa mitä tilaa, - olisikohan se niinkin..:/
tulihan taas..
Varmaan usein se on juuri näin. Ehkäpä siitä kertovat nykyiset avioero tilastotkin?
Esineistä pidetään parempaa huolta, kuin puolisosta ja sitten jälkeenpäin mietitään, että miten tässä kävikään näin? Kaikkihan piti olla ihan hyvin?
Tämä nykyinen yhteiskunta vain näyttää olevan sellainen, että tavaraa täytyy olla ja siinä sivussa unohtuu se ihminen joka rinnalla elää ja hengittää.
Asiasta voisi kirjoittaa yhden kirjan verran, siihen ei tila riitä täällä palstalla.
Kokemusta on asiasta täälläkin, juuri näin se elämä meni,puoliso teki uraa ja muuuhun ei riittänytkään sitä aikaa.
Järki tulee aina jälkijunassa. Nyt on vähän sellainen kiirastorstain fiilis. Ja huomenna on pitkäperjantai. Huh huh !
Ei kait se auto ole elävä olento? Mikä syy se on mihinkään, jos joku tykkää autoista? Onhan meillä kaikilla omat harrastuksemme ja miksei saisi olla? Villi veikkaukseni on, ettei mikään välttämättä muutu paremmaksi, jos joku toisen vaatimuksesta luopuu harrastuksestaan - jostain itselle tärkeästä. Ei kai kukaan sentään nuku sen rakkaan auton vieressä?
Eikö nyt sentään auto vaihdeta vielä helpommin kuin puoliso? Vaikka mistä sitä tänä päivänä tietää... Ei edes sitä, mikä kullekin on hyvä.
Pitäisikö puolisoiden yhdessä vaikkapa pitsiä virkata illat pitkät? Olisihan se varmaan somaa...
ja käsikädessä, titenkin :))
vaimoa pesemään ja anna kunnon vahaus vielä bonuksena.
Siinä se korvaantuu, huono omatunto.