miten

Omasta sairastumisestani on kulunut jo yli 30 vuotta ,mutta silloin oli tosi ihana työnantaja minulla ja voi sanoa että hän varmaan toisaalta "pelasti"elämäni niin että jatkoin työtäni .

Olin töistä pois melki vuoden ja sanoin työnantajalleni etten tule enään ,mutta hän sanoi että pitää työpaikkaa minulle varattuna ja voin tulla milloin jaksan .
Sitten eräänä päivänä koin että nyt on aika lähteä ihmisten ilmoille ,vaikka tosi vaikeaa oli eka työpäivä kun ajatteli mitähän ihmiset ajattelee ,luulevat vielä minua hupsuksi :)

Edelleen jatkan työtäni ,eikä ole ollut mitään ongelmia .kerron avoimesti kokemuksistani ja olen huomannut että ihmiset ymmärtää ja moni ihmetteleekin miten voit olla noin avoin .
Sairaudessa ei ole häpeämistä sen olen oppinut .

Minut lomautettiin tuotannollis taloudellisiin syihin vedoten ja haukuttiin.
Työnantaja sanoi että kun kerran haluan lomailla niin hän lomauttaa minut, ja niin myös teki.
Olin ollut silloin n.4kk sairaslomalla ja palaamassa töihin.
Sain siinä niin kovan ahdistuskohtauksen kun hän huusi että maailma pimeni ja näkökenttä kapeni.
Melkein meni taju, oneksi oli soffa johon kellistyin.
Tilanne oli kauhea kun juuri ja juuri jaksoin uskaltaa kokeilla töihin paluuta ja rahat oli tosi tiukalla ja kolme pientä lasta, niin pidin kynsin ja hampain kiinni työstä.
Tämä tapahtui v.2000
Sitten kun olin lomautettuna aloin opiskelemaan uuden ammatin ja se oli hyvä asia.
Siitä alkoi uusi aikakausi.
Mies 39