7 vuotias esikoispoika on kahtena peräkkäisenä iltana saanut silmittömän itsku/raivo kohtauksen ja julistanut haluavansa kuolla koska hänen elämänsä on turhaa eikä hänestä välitetä. On yritetty jutella ja kysellä onko huolia, kiusataanko koulussa, miksi tuntuu että ei välitetä, vastaus on että ei kiusata eikä osaa sanoa miksi on niin huono olo. Olemme ihan tavallinen lapsista huolehtiva perhe. Onko muilla vastyaavia kokemuksia? tuntuu kauhealle kuunnella kuinka lapsi nollaa kuoleman kaipuu julistuksellaan kaikki ne kuvitelmat että lapsen ehdoilla ja hänen hyvinvointiaa ajatelleen eletään. Tulee sellanen olo että oikeasti olen täysi paska kun olen saanut lapseni tuohon tilaan. Onko tämä jotain normaalia uhmaa vai masennusta johon pitäisi hommata ulkopuolista apua?
Lapsi tahtoo
käääkkääk
4550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Masennuksen mahdollisuutta ei pidä vähätellä.
välttämättä ole vanhempien. Se saattaa olla tunne korvien välissä.Kannattaa viedä asiantuntijalle.
Lapsikin voi masentua,se on totta.
tuossa ennen joulua kun koulussa alkoi koerumba niin vastaavanlaisia juttuja.
Hän jännitti niitä kokeita ykskaks jostain syystä ihan kamalasti ja oli mahakivut,päänsäryt ja sitten nuo jutut.
Kaiken takanta löytyi ainoastaan nuo kokeet.
Nyt hän sitten käy purkamassa tuntojaan koulukuraattorilla joka on antanut vinkkkejä kokeisiin lukemiseen ja ilmeisesti siinä sivussa tutkii onko pohjalla sitten mitään muuta.
Näistä keskusteluista ei vaan tule kotiin tietoja jos ei taustalta löydy mitään vakavampaa eli lapsenkin on helppo puhua siellä koska tietää ettei niistä puhuta opelle eikä kotiin.
Teilläkin on varmaan koulussa vastaavanlainen mahdollisuus,aloitapa vaikka sieltä.
apua. Hakeuduttava jonkun psykologin tms. puheille.
Itse olen pienenä tyttönä puhunut vähän saman tapaisia. Niihin ei vanhempani reagoineet aikanaan mitenkään. Nyt monien rankkojen elämänkokemusten jälkeen kyseiset puheet ovat nousseet esiin omissa terapioissani, joissa käyn säännöllisesti. (Puheet olivat oireita pahasta olostani joka aiheutui perhe-elämästämme joka oli kuitenkin ns.normaalia, mutta johon olisi pitänyt puuttua jo varhain.) Nyt käyn niitä ja niiden taustalla olleita tunteita itse läpi terapeuttini kanssa.
Rohkeasti vaan. Et ole huono äiti, jos lapsellasi on tuollaisia puheita, mutta olet hyvä äiti jos niihin reagoit.