Tiesittekö, että rakkaus, mikä ei voi astua päivänvaloon, saattaa laukaista ihmisessä syvän depression.Suruaan ei voi kanavoida mihinkään. Jos rakkaallesi sattuu jotain, et voi edes mennä häntä tapaamaan. Kaikki juhlapyhät on omistettu sille toiselle..miehelle tai vaimolle. On vain itkettävä yksin ja hiljaa. Onko se kaikki tämän arvoista?En usko...mutta jokainen tekee omasta elämästään sellaisen kun haluaa.
Rakkaus..
..........................
81287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikös se ole tavallaan pieni (jatkuva) kuolema.
Ns.normaalista surusta on kai helpompi toipua,kun on selkeät alut-ja loppumiset.
Jo pelkästään parisuhteessa eläessä,pettäjän kanssa,on niin paljon epävarmuutta,että parempi olla yksin.
Saati sitten,elää ns.valheessa koko ajan,varastaa onnen hetkiä,tietäen kaiken hetken päästä olevan taas ohi,sisintä kaivaisi,tieto,toisen menemisestä
kumppaninsa luo.
Minä en jaksaisi jatkuvaa,epävarmuutta,kun ei olisi selkeää päämäärää,suuntaan eikä toiseen.
Niin makaa,kuin petaa.
jotka suostuvat olemaan se kolmas pyörä,toinen nainen tai mies
ja tulevaisuudessa allekirjoitan (oppii sitä tyhmäkin) . Mutta kautta historian, en ole tainnut ainut olla. Miksi se sitten aina tapahtuu ihmisille ja ilmeisesti tulee tapahtumaan. Kaikki ei kai sitten ole niin älykkäitä, kuin sinä. Ehkä joskus myös monimutkaisia ja vaikeasti hahmotettavia tilanteita/aikoja ihmisille joskus tulee eteen?
ja silloin on herkkä kaikelle muulle, jos sattuu samaan aikaa pahoja juttuja päällekkäin, on vaikeuksissa. Kuten mulle...
Sellaista elämä usein on.
mikä on sattuman osuus tässä kaikessa...onnettomuus ja onnellisuus. Miten paljon voin itse vaikuttaa, enhän elä maailmassa yksin. Tapaa jonkun, ihastuu ja ei ollutkaan sopiva mulle? Sitten kärsin, ikävöin ja koen ahdistusta, kun en häntä saanutkaan.
Itse kaipailen nyt jotain muuta, kuin mulla on. Haen parempaa, olen tyytymätön.
Ja kuitenkin voi olla, että elämäni on loistava.
Kun ei ota mistään selvää...varsinkaan hänestä.
Vaikutat kovin itserakkaalta ja omistavalta.
itsesi tähden. Maailma on täynnä naisia ja miehiä, vapaita, jotka toisivat vaikka kuun taivaalta sinulle. Jos vain tietäisivät. Jätä itsesääli! Itke kunnon itku ja lupaa itsellesi olla järkevämpi. Älä sano, ettet pysty. Kyllä pystyt. Älä hajota muita, vaan kokoa itsesi. Tee jotain, Leikkaa pensasaita, tee suursiivous hyvän musan tahdissa, pese ja vahaa auto, ihan mitä vaan, mutta yksikin kunnon toiminnan
päivä auttaa nostamaan sinua ylös murheen suosta. Eikö olekkin paljon parempaa aloittaa joskus suhde puhtain purjein. Ei syyllisyyttä ym. Kirjoitin tämän
sinulle siksi, että olen samassa tilanteessa. Itseään pitää kunnioittaa. Ei saa ruveta narriksi.
Pää pystyyn ystäväni, kevät ja kesä ovat vasta ovella...