röntgen vs magneetti

a i v o j e n .k u v a n t a m i n e n (engl. brain imaging),

metodit joilla aivojen *anatomiaa ja/tai toimintaa saa ”näkyväksi”. Rakenteita kuvaavat rtg, CT ja (parhaiten) MRI; toimintaa EEG ja MEG; toimintaa ja (huonommin) rakenteita PET ja SPECT; hyvin sekä rakenteita että toimintaa fMRI. *Kliinisen radiologisen *neurologian perus-työkaluja ovat nykyään EEG sekä CT ja MRI. Muut ovat eri asteisesti enemmän tieteellisessä tutkimus-käytössä, varsinkin MEG. – *CT, *EEG, *fMRI, *MEG, *MRI, *PEG, *PET, *rtg, *SPECT. (- -)

aivojen kuvantaminen, f M R I, funktionaalinen magnetic resonance imaging, real-time eli dynaaminen *MRI eli TMK (toiminnallinen magneeettikuvaus) n. v:sta 1992, kehittäjänä mm. Yhdysvalloissa asuva jap. kemisti Seiji Ogawa (1934–). Metodilla saadaan kuvatuksi aivo-tapahtumia jopa puolen sekunnin välein (vrt. *PET). (- -)

aivojen kuvantaminen, M R I, magnetic resonance imaging, aik. myös MRT (magnetic resonance tomography) ja NMRI (nuclear magnetic resonance imaging) eli MK (magneetti-kuvaus), kehittäjinä Nobelin 2003 saaneet yhdysv. kemisti Paul Christian Lauterbur (1929–) ja engl. fyysikko sir Peter Mansfield (1933–) sekä mm. yhdysv. matemaatikko Raymond Vahan Damadian (1936–). 1973 Lauterbur demonstroi MRI:n käyttöä, mutta vasta 1980-luvulla MRI tuli kliiniseen käyttöön. MRI:lla on lukuisia sovelluksia, mm. MRA (magnetic resonance angiography), ja yhä uusia tekniikoita on kehitetty, mm. MRI-trakto-grafia, joka soveltuu *hermo-*ratojen tutki-miseen. *fMRI. (- -)

aivojen kuvantaminen, r t g .eli röntgen, saks. lääkärin Wilhelm Conrad von Röntgen’in (1845–1923) esittämät X-säteet: "Eine neue Art von Strahlen" (1895). X-säteitä alettiin kohta käyttää laajalti *diagnostiikassa. 1917 ensimmäiset kuvat elävistä aivoista. Röntgenille Nobel ensimmäisessä jaossa 1901. *PEG. (- -)

http://www.kolumbus.fi/~w447286/Pertti Luukkonen/
http://granum.uta.fi/granum/index.php?kustantaja_id=241

Pertti Luukkonen (2007): KLIINISEN PSYKOLOGIAN ENSYKLOPEDIA. Henkilö-kuvitettu. Helsinki: Psykopatologia. A 5, n. 230 s. ISBN 978-952-99625-18. (Ilmestyy keväällä; Granum, Psykopatologia)

Kuten edellinen kirjoittajakin jo totesi, röntgenillä saadaan yleensä "tarpeeksi" hyvä kuvia luustosta, jossa kontrastit ovat hyvät. Magneetti-kuvaus antaa tarkat kuvat myös pehmyt-kudoksista (jopa puolen millin erotus-kyky). Lisäksi siitä ei saa säteilyä, mitä röntgenistä jossain määrin saa.

Mutta onko sinulla joku tarkempi asia mielessä?