siitä on jo kuukausia, kun kaikki iloiset ajatukset ovat kaikoneet päästäni. päässäni pyörivät itsetuhoiset ajatukset ja sanat jotka muut ovat minulle sanoneet. liian moni ihminen on satuttanut minua tavalla tai toisella.
liian monta kertaa olen saanut pettyä ihmisiin, vanhempiini, joka ikiseen. en osaa luottaa kehenkään. tunteet patoutuvat sisälleni, enkä osaa näyttää niitä. koulussa olen hiljainen ja poissa oleva, kotona raivoan, istun tietokoneella tai itken hiljaa suihkussa, lenkillä tai huoneessani.
numerot laskevat, motivaatio on poissa. tulevaisuus pelottaa, en tiedä mitä haluan. en kykene päättämään mitään.
peilissä näen lihavan epäonnistuneen hirviön, joka ei ansaitse mitään hyvää. yritän laihtua, tahdon nämä läskit pois, jotta voisin näyttää edes vähän siedettävältä. on jo lähellä ettenkö viiltäisi itseltäni ranteita auki. en jaksa, haluan pois. kadota. kuolla.
minulla ei ole ollut koskaan väliä, ei mielipiteilläni, sanoillani, teoillani. en jaksa enää yrittää. en jaksa enää hakea hyväksyntää.
kaikki on lopussa.
en joko saa unta, tai sitten nukun melkein koko ajan. väsyttää niin paljon, vatsa on kipeä ja on huono olo. milloin tämä kaikki loppuu? milloin minulla on väliä?
niin monta kysymystä, niin monta asiaa. en jaksa niitä kertoa, saati kirjoittaa. tämänkin kirjoittaminen oli jo vaikeaa...
liian monta kertaa olen saanut pettyä ihmisiin, vanhempiini, joka ikiseen. en osaa luottaa kehenkään. tunteet patoutuvat sisälleni, enkä osaa näyttää niitä. koulussa olen hiljainen ja poissa oleva, kotona raivoan, istun tietokoneella tai itken hiljaa suihkussa, lenkillä tai huoneessani.
numerot laskevat, motivaatio on poissa. tulevaisuus pelottaa, en tiedä mitä haluan. en kykene päättämään mitään.
peilissä näen lihavan epäonnistuneen hirviön, joka ei ansaitse mitään hyvää. yritän laihtua, tahdon nämä läskit pois, jotta voisin näyttää edes vähän siedettävältä. on jo lähellä ettenkö viiltäisi itseltäni ranteita auki. en jaksa, haluan pois. kadota. kuolla.
minulla ei ole ollut koskaan väliä, ei mielipiteilläni, sanoillani, teoillani. en jaksa enää yrittää. en jaksa enää hakea hyväksyntää.
kaikki on lopussa.
en joko saa unta, tai sitten nukun melkein koko ajan. väsyttää niin paljon, vatsa on kipeä ja on huono olo. milloin tämä kaikki loppuu? milloin minulla on väliä?
niin monta kysymystä, niin monta asiaa. en jaksa niitä kertoa, saati kirjoittaa. tämänkin kirjoittaminen oli jo vaikeaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule. Sinä olet arvokas, ja sinun elämäsi on korvaamaton. Olen kristitty mies ruotsista. Naimisissa, olen käynyt Arkenin parantumiskeskuksen parantumiskoulua 4 vuotta. Olen saanut löytää elämääni uuden Toivon. Itse ajattelin samalla tavalla aikoinaan kuin kirjoitit. Mutta Jumala sai parantaa itsetuntoni Arkenissa. Olen ollut ujo ja arka. Minun persoonaani on leimannut syrjään vetäytyminen. Aina kaikki muut menevät minun ohitseni ja minä vaan katselen toisten onnea. Mutta tänään ajattelen toisin. Rakas ystäväni, jos saan niin sanoa sinulle. Elä menetä toivoa.
Jumala on rakkaus ja hän haluaa sanoa minun kauttani sinulle. "Kuule, minä tunnen tuskasi ja minä haluan parantaa haavasi. Minä Herra välitän sinusta. Minulla on sinulle huikea suunnitelma. Sinun elämäsi on ainutlaatuisen tärkeä. Monet tarvitsevat sinua nyt ja tulevaisuudessa.
Kirjoita minulle jos haluat jutella lisää.
Osoite:[email protected]
www.arken.org
Mee ja ota vaikka konjakkipaukut ja lopeta tuo ilima_aikanen höpötys siellä heti!
kannattaa ja pitää hakeutua psykologille
kirjoituksesi oli surullista luettavaa, mutta hyvä asia tässä on se, että olet edes kirjoittanut. et varmasti ole ainoa maailmassa jolla on samantyyppisiä ongelmia. olet rohkea, kun olet jo meille tuntemattomille pahan olosi tunnustanut. oletan, että olet suht nuori vielä. sinulla on koko elämä edessäsi, ja voi, niitä kaikkia miljoonia asioita joita tulet vielä kokemaan ja joista saat nauttia! älä anna periksi sille, mikä nyt sinut onkaan tuohon tilaan saattanut, vaan hakeudu apuun. ei tarvitse mennä kouluteveydenhoitajaa pidemmälle. hän laittaa sinut eteenpäin. ja kouluissahan on nykyään ihan psykologitkin. jos et halua hakea koulun kautta apua, mene vaikka kuntasi nuorisoneuvolaan (alle 22-vuotiaat muistaakseni). siellä on myös psykiatri tai joku muu vastaava, joka hoitaa nuorten mielenterveysasioita. mutta pääasia on, että haet apua. kenenkään ei tarvitse kärsiä ja elää elämää, joka ei ole oikeaa elämää. jokaisella on oikeus tuntea itsensä hyväksytyksi sekä yhtä lailla pystyä hyväksymään itsensä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. ja mikä tärkeintä - kenenkään ei tarvitse joutua olemaan yksin. saat aivan varmasti apua, kun sitä vaan uskallat hakea. asioista puhuminen on äärimmäisen tärkeää. tuo sulkeutuminen joka on jo tekstistäsi käsinkoseteltavissa, hajottaa sinua yhä enemmänja enemmän, joten nyt on korkea aika tehdä asialle jotakin. tulet parantumaan, saat elämänilosi takaisin ja voit taas nauttia elämän pikkuasioista, eikä sinun tarvitse itkeä salaa missään. muista, että vaikeiden aikojen jälkeen koittaa hyvät ajat!
mikäli haluat keskusteluapua netissä, käypä tuolla: https://www.secure-tukinet.net/
siellä saat oman tukihenkilön jonka kanssa voit käydä keskustelua joko reaaliajassa tai viestein. voit myös lukea sieltä keskusteluja, joissa on takuulla samanlaisia murheita kuin sinullakin. vaatii rekisteröitymisen, mutta suosittelen lämmöllä näitä sivuja! jaksamisia sinulle!