Olen huomannut mm.chateissa olevan paljon ihmisiä,
jotka eivät välitä lainkaan mitä siellä muille
möläyttelevät ja miten kohtelevat muita.
Olen sitä mieltä että, chattailu ja liika netissä
roikkuminen, tekee ihmisistä lähes hirviöitä.
Jotka eivät enää edes mieti onko kaikki nyt niinkuin
olla pitäisi.
He vaan olettavat, että saavat olla sitä mitä ovat,
koska kukaan ei heitä koskaan nää.
jotka eivät välitä lainkaan mitä siellä muille
möläyttelevät ja miten kohtelevat muita.
Olen sitä mieltä että, chattailu ja liika netissä
roikkuminen, tekee ihmisistä lähes hirviöitä.
Jotka eivät enää edes mieti onko kaikki nyt niinkuin
olla pitäisi.
He vaan olettavat, että saavat olla sitä mitä ovat,
koska kukaan ei heitä koskaan nää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siksi välttelenkin sättejä! Sättään nykyään arviolta vain 30 min/kk. Ja silloinkin yleensä porukassa, joka on edes pikkasen entuudestaan tuttu. Ja silloin se onkin ihan hauskaa ajan kulua. Takavuosina tuli liian usein paha ja loukattu olo, myös muittenkin puolesta, joille vain naureskeltiin ja piruiltiin etenkin jos jotain murhetta oli. En tosiaan suosittele liikaa sättäämistä, aikaakin siinä voi kulua ihan turhan paljon, ja kaikkea tarpeellista ja kivaa jää tekemättä.
joskus möläyteltyä kaikenlaista, vaikka ei
niin tarkottaiskaan.
Sitten kaduttaa mitä on sanonut.
Ehkä se on liian helppoa tosiaan, kun
toista ei nää.
Totta, itse en enää juurikaan chatissa aikaani kuluttele, ehkä kerta viikossa sielä piipahdan.
Ja josko nyt jotain varmaankin ihmetyttää, miksi tähän aikaan täälä kirjoitan--vastaus kuuluu, olen työssäni, teen yövuoroa.
Niin, chateissa tuntuu olevan jo ihan oma "kielikin", jota en välillä tajua lainkaan. Tämä "chattisanasto", yksinäisyys/hiljaisuus ja toisen kanssakeskustelijan "näkymättömyys" on yhtälö, joka tekee täysin mahdottomaksi oppia minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja.
"Molin sielä ja moon ihan hulluna siihen ihquun mun omaan raksuun"...Tollasta paskaa tuntikausia jauhaa(kirjoittaa) ja tuijottaa orgasmin partaalla josko joku ottaisi kantaa tuohon sisällöltään niin helvetin järkevään lauseeseen!!
KUINKA sellainen ihminen(tai mikä lie) voi väittää elävänsä "täyttä live-elämää", joka istuu valehtelematta n.12h/vrk chatissa??? Oikeasti ei voi, mutta itselleen on niin helvetin helppoa valehdella- kuten myös kanssachattaajille.
Noh, asia ei ole mun päänsärky- kukin chattailköön ihan niin paljon kun lystää. Multa, eikä monelta muultakaan se ei ole pois mistään. Ja ei sitten kaiketi näillä "24/h chatissa" kököttäviltä, elämäänsä tyytyväisiltä ihmisiltäkään. Mutta en minä ainakaan voi sanoa että ihmisellä menee hyvin, jos yli puoletkin valveillaolo ajastaan istuu kotonaan ja chattaa!!
EN syytä, EN moiti, EN sano olevani likimainkaan täydellinen--mutta sen uskallan sanoa että olen helvetin paljon onnellisempi vaimon ja lasteni kanssa, ja jopa täällä töissä, kuin mitä chatissa ikinä!!!
Kukin tehköön tavallaan, eipä ole minun asiani alkaa jakamaan elämänohjeita ihmisille, joiden aivot umpiluuta, ja chatti se "oma kulta".
Onneksi kuitenkin chatissa voi ainakin vielä törmätä jopa mukavaan ja asialliseen keskustelukaveriin. Kaikilla ei onneksi ole se mulkku/pillu heti mielessä- vaikkakin ne usein ovat kaikkein näkyvimpänä. "SIITÄ PUHE,MISTÄ PUUTE", näinhän se on ja tulee aina olemaan...
Ja ihan suotta käytät kallista chattailyaikaasi kirjoittaaksesi jotain provokatiivista, tai muuten idioottimaista, vastinetta tälle kirjoitukselleni-- en aio katsoa tälle keskustelupalstalle, en tiedä milloin?? Toivottavasti kävisi niin, etten koskaan...
Chattaily oli aikansa ihan kivaa, mutta kyllä se oli paljon kivempaa kun tajusi että ympärillä on ihan oikeita eläviä ihmisiä ja kaikkea kivaa muutakin tekemistä!!! Suosittelen..:)
Osasitpas hyvin, asiallisesti ja samaanaikaan huumorilla "höystäen", kiteyttää monia tosiasioita joita chattiin/chattailyyn nykyään liittyy. Ja kuten tuossa joku jo tässä keskustelussa on todennut, on tosi hienoa että tänne saadaan aikaiseksi järkevää keskustelua!!
Ehkä se (asiallinen keskustelu) on mahdollista myös chateissa, kuten sanoitkin asian olevan. Toki ei valitettavasti voi välttyä noilta ns. "chattihäiriköiltä" tai muilta hörhöiltä.
Kuten totesit, ei likimainkaan kaikki chattailijat ole noita idiootteja, minunkin mielestä chatissa voi saada aikaiseksi hyvinkin mukavia juttutuokioita, unohtamatta hyvällä maulla varustettua huumoria!!!
Pirun kurjaa, että noita hirviöitä tosiaan mahtuu tuonne sättiin. Hassua sinänsä, sillä hirviönä olo ei ole edes helppoa; vaatii paljon huonoa pokkaa ja huonoa itsetuntoa, rumaa ja katkeraa mieltä sekä erittäin hyvää heikkoa keskustelutaitoa, puhumattakaan huumorintajuttomuuden omaamisesta,sekä taitavaa tehosteiden käyttämistä(lukuisten merkkien ja caps lockin sujuvaa yhdistelyä sanomaansa) jotta ensinnäkään tulee huomatuksi hirviönä. Helpommalla pääsisi jos olisi vaikka kiva ihminen. Tai edes ihminen.
Ristiriitaista tuossa hirviöiden touhussa on se, kuinka he nostavat itsensä muiden yläpuolelle, ovat muka parempia ihmisiä syystä tai toisesta, ainakin kauniimpia ja fiksumpia ja itsetunto nyt vähintääkin on kohdallaan mutta eivät kuitenkaan loppupeleissä kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä kuten hirviöiden supersisällön luulisi kestävän, naarmuuntumatta.
Mutta noita hirvityksiä tarvitaan, jotta voidaan todeta muiden olevan kivoja ja mukavia ihmisiä.
Niitähän sätit ovat parhaimillaan pullollaan :)
hieno homma että järkeviä ja sydämen sivistystä omaavia ihmisiä löytyy jopa täältä. Vaatii rohkeutta sanoa tällaisia asioita, olla menemättä mukaan raukkisten peliin, olla hyvksymättä sitä hiljaa.
Kyllä tuossa tekstissä oli paljon asiaa ja olen itekkin osittain samaa mieltä asian suhteen.
Mutta on onneksi niitäkin käyttäjiä, jotka ajattelevat mitä kirjoittavat.
Omanlainen yhteisö se on sekin, jotkut näkevät jotkut eivät niin paljon .Joillakin on vaan tarkoitus "pelleillä" ja sekin suotakoon tietyissä rajoissa.Itselleni se on enimmäkseen ollu positiivinen ajatustenvaihto kanava , tapa kommunikoida olipa siellä toisessa päässä sitten tuttu tai tuntematon.Olen kokenut La-puhelin aikakauden ja tämähän on vähän vastaavaa toimintaa.Kai se pätee kaikessa, että oltas ihmisiä toisillemme, metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan....hyvää pääsiäisen aikaa!t.K
Niinno, kyllä ihmisen pitäisi saada olla sitä mitä on, riippumatta siitä näkeekö naaman vaiko eikö näe.
Joku nuori tyttö tuossa mainitsi lällärit. Niitten kuuluvuus oli heikko ja paikallinen. Niitä oli firmoilla ja joillain muilla, periaatteessa melkein aina arvasi kuka huutelee kännissä levottomia radioaalloille. Sitten keksittiin kännykät ja lällärit hiljaa haudattiin. Ja sitten onneksi joku keksi irc:n. Kerrankin oli avointa keskustelua anonyyminä.
Ja nyt on sitten chatit joille kerääntyvät kaikki sekopäät joilla ei tunnu olevan mitään edes osittainkaan järkevää sanottavaa. Ja ihan kuin lälläri aikoina, sekopäät kyllä tunnetaan ihan riittävän hyvin, he kun ajan oloon kertovat itsestään melkein kaiken ja kulkevat niissä miiteissään...
- Ensinnäkin ihmissuhdetaidot opitaan kotoa jo lapsena ja myöhemmin elämässä.
- Toiseksi miksi alottaja ja n. puolet kirjoittajista ei kirjoita omalla nikillään tässä keskustelussa??? Siinäpä miettimistä.
-Kolmanneksi yleensä häiriköt tulevat tahallaan muista piireistä provoon, että saisivat ylen sekaisin.
Ja ovat rekkaamattomalla nikillä.
- Neljänneksi chatissa OPPII JUURI IHMISSUHDETAITOJA, OLEMALLA MENEMÄTTÄ PROVOSOITUUN KESKUSTELUUN TAI VÄITTELYYN, LISÄÄ ITSEHILLINTÄÄ JA IHMISSUHDETAITOJA.
- Viidenneksi vaikka kuinka chattailisi vapaa-aikanaan, niin ei se tarkoita, että irtaantuu reaalimaailmasta, ne on vaan osattava ITSE pitää erillään.
Ja on paljon vanhuksia ja nuorempiakin, jotka kaipaavat vaan juttuseuraa, kun kapakatkaan eivät enää kiinnosta ja haluavat muutenkin elää rauhassa omaa elämää, SE ON HENKISTÄ VAPAUTTA.
kyllä se aika huvittava on ku porukka notkuu päivät pitkät koneella ja sit nsuraa toisille vaik ite on varsin naurettavii. HANKKISIVAT ELÄMÄN
Täytyy todeta, että jonkin aikaa mukana olleena huomaan vaan mielenrauhani menevän sätissä. Tosin mukavaakin on ollut, ilmapiiri siellä alkanut olla kuin pahimmalla sotatantereella.
Kun häippään sieltä, menen ulos ja alan vaikkapa tonkia maata jonkun kaverin kanssa tunnen ELÄVÄNI.