Olen ollut aina kiltti kaikkia kohtaan. Olen tehnyt asiat aina toisten mieliksi. Olen kärsinyt myös masennuksesta ja läheisriippuvaisuudesta.
Tällä hetkellä olen saanut elämäni hyvin raiteille, työ, harrastukset, terveys yms...
Minulle on kuitenkin jäänyt pelko siitä, että nämä ihmiset sotkevat jotenkin elämäni ja turvallisuuden tunteeni. Olen huomannut, että olemalla tiukka pystyn hallitsemaan elämääni paljon paremmin kuin ennen.
Nautin siitä, kun voin sanoa jollekin, että ei voisi vähempää kiinnostaa. En ole sanonut näin koskaan. Nyt osaan tehdä sen ja se tuntuu tosi hyvältä.
Nautin siis tavallaan siitä, että en enää yritä vain saavuttaa toisten hyväksyntää, vaan voin olla heille myös vihainen. Nautin siitä vihasta, joka saa minut sanomaan mielipiteeni.
Onko jollain mulla vastaavia tuntemuksia?
Tällä hetkellä olen saanut elämäni hyvin raiteille, työ, harrastukset, terveys yms...
Minulle on kuitenkin jäänyt pelko siitä, että nämä ihmiset sotkevat jotenkin elämäni ja turvallisuuden tunteeni. Olen huomannut, että olemalla tiukka pystyn hallitsemaan elämääni paljon paremmin kuin ennen.
Nautin siitä, kun voin sanoa jollekin, että ei voisi vähempää kiinnostaa. En ole sanonut näin koskaan. Nyt osaan tehdä sen ja se tuntuu tosi hyvältä.
Nautin siis tavallaan siitä, että en enää yritä vain saavuttaa toisten hyväksyntää, vaan voin olla heille myös vihainen. Nautin siitä vihasta, joka saa minut sanomaan mielipiteeni.
Onko jollain mulla vastaavia tuntemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä onko tuo suorastaan vihaa mitä tarkoitat, sinänsä olet oikealla jäljillä että kaikesta ei tarvitse kantaa huolta. Terve empaattisuus ja ystävllisyys on hyvästä mutta alistuminen menee jo liian pitkälle.
Viha on kuitenkin niin syvältä sydämestä tuleva tunne ja olotila, se on inho potenssiin ääretön, en itse koe tuntevani vihaa koskaan, joskus olen pettynyt asiohin ja joskus en pidä jostain asiasta lainkaan mutta olen tehnyt itselleni semmoisen rajavedon että asiat jotka ei minua kiinnosta tai ihmiset jotka eivät ole arvostukseni ansainneet saavat elää omaa elämäänsä enkä minä sekaannu niiden elämään sen ihmeemmin, enkä anna niiden tunkeutua minun elämääni. Semmoinen terve välinpitämättömyys asioista jotka voi suututtaa on myös hyväksi, ei tarvitse välittää asioista jotka herättää pahoja tunteita, antaa niiden olla rauhassa omassa arvossaan ja itse jatkaa niillä asioilla jotka tuntuu hyvälle.
Viestisi oli todella hyvä, varsinkin viimeinen lause.
, kesken vielä, mutta samansuuntaisia ajatuksia. Toisaalta miettinyt , että turha tuhlata energiaa vihaamiseen. Se asia myös vielä vähän kesken, muttaa........
ei tarvitse niellä. Itse käyttäydyin samalla tavalla aikaisemmin, yritin olla kaikille mieliksi. Ulospäin näkyi iloinen tyyppi, mutta sisällä oli ahdistunut ja itsetuhoinen kaveri. Tutkittuani asiaa jokusen vuoden(lueskelin kaikkea psykologiaa, ja mietin jutskia), päädyin siihen, että kyse on huonosta itsetunnosta. Päivä kerrallaan aloin ajatella, et oon ihan ok tyyppi ja jne. --> olo parani huomattavasti. Nykyään pystyn sanomaan helposti epämiellyttävälle tyypille, esim. et "suksi vittuun kusipää", ennen yritin vaan jotenkin rauhoitella tilannetta ja "ollaan kavereita" paskaa, tai sitten kuuntelin muka innoissani jonkun ääliön itsekehuja. Nyt voi tosiaan sanoo, et EVVK. Änywäy, Pitää olla vihainen ja se on tosiaan sallittua kun siihen on aihetta.