Elikä, mikä kirja täytyy ehdottomasti löytyä kirjahyllystä? Omasta mielestäni Taru Sormusten Herrasta :)
Ehdoton kirjahyllyntäyte?
...
322542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Vai keräätkö kirjoja vain sen takia, että näyttäisit sivistyneeltä? Äidinkielenopettajani oli aikoinaan sitä mieltä, että Seitsemän veljestä. Omasta kirjahyllystäni ei sitä kuitenkaan löydy, vaan kaikkea muuta mitä tykkään lukea. Mutta kyllä sieltä klassikoitakin löytyy, tosin englanninkielisinä enimmäkseen.
on kirjahylly, niin ei kai kukaan suomalainen sieltä jätä pois Kiven Seitsemää Veljestä?
Ja ainakin itse olen lukenut sen useammin kuin vain kertaalleen, joten ei ole pelkkä kirjahyllyntäyte.
Minulla on Englannin sanakirja hyllyssä..ja Raamattua en ilkeä heittää pois kun olen rippilahjaksi saanut.Kkaikki muu on mennyt vuosien kuluessa lehtilaatikkoon ja sitä kautta täyttömaaksi. Jos olisi tilaa...
on nykyään kaikenlaista pulloa, kippoa ja valokuvia.
Lukijan kirjahyllyyn kuuluu ehdottomasti Tuntematon Sotilas ja miksei Täällä pohjantähden allakin.
löytyy ja mielestäni sinne kuuluu myöskin Raamattu ja Kalevala. Viimeisin löytyy myöskin saksaksi. Vaikeaa tekstiä, sanonpa vain.
Kirjahyllystä löytyy sitten kaikkea muutakin ja reilusti. En raski luopua yhdestäkää, ellei ole sattumoisin tuplana.
Mutta että hyllyntäytteenä jotain olisi, ei pidä paikkaansa. Kaikki on luettu ainakin kertaalleen.
...nyt olikin enemmän kuvaannollinen :) Eli jos muotoilisin toisin, niin mikä teos mielestänne kuuluu ehdottomasti lukijan kirjahyllyn valikoimaan?
Joka kodissa "pitää" olla Aleksis Kiveä, Linnaa, tietosanakirja, sanakirjoja, karttakirja ja Raamattu.
Kaikkia niitä tarvitaan ennemmin tai myöhemmin.
"Vaihtohyllyllä" voi sitten olla ne pokkarit ja dekkarit, joita ei lueta kuin kerran.
Mutta jos perheessä on monta jäsentä, ovat vaihtaritkin hyllyssä monta vuotta.
Tietenkin kirjallinen maku on niin kirjavaa, että jos yksi tahtoo kaikki Päätalot, niin toinen tahtoo kaikki Jalnasarjan kirjat, kolmas metrikaupalla sotakirjoja jne.
Ja sitten joku täyttää hyllyt viikkolehdillä, valokuvilla ja matkamuistoilla. Se olkoon hänen oikeutensa, oma on kirjahyllynsä ja kotinsa.
monta hyllyä ilman krumeluureja,ei kuppeja eikä purnukoita.
Psykologian kirjahylly,(siis huom.hylly, ei hyllykkö)
Dokumenttien kirjahylly
Uskonnon ja filosofian kirjahylly
Elämäkertojen kirjahylly
Rajatiedon kirjahylly
Runojen kirjahylly
Klassikkojen kirjahylly
Dekkarien kirjahylly
Aforismi-ja mietekirjahylly
Eläinkirjat
Sanakirjat
Lääketiedon kirjat
Musiikkikirjat
Mutta ainakin pitää jokaisella olla suomalainen Valtarin Sinuhe,Linnan Tuntematon,Kalevala ja Raamattu.
Kun näitä on, ei tarvitse kuunnella kitinää,natinaa,ei olla yksin vaan saa sukeltaa kirjan maailmaan se on aina mielenkiintoinen ystävä.
Tää oli ihan profi juttua, mutta pointti on se, että voi sukeltaa aivan toiseen maailmaan. Mä alan, jos on hyvä kirja, niin näkeen sen kirjan ihan kuin leffana mun päässä. Mun ei tosiaan tarvi kattoo elokuvia, kun mielikuvitus vaan menee kuin moottori.
Kehtaanko kysyy, mut näätkö sä samoin???
asia on nimittäin juuri noin.
Elokuvat ei ole mun juttu.Leffateatterissa saatan käydä joskus,jos on joku kiinnostava kuva.Tv-ta en yleensä katso.Minä luen.Luen ja näen kuvina,väreinä,elävänä elämänä tuoksuineen kirjat.Olen elänyt monta elämää,kulkenut monta maata,toiminut monessa ammatissa jne.kirjan kautta.
Jos ei ole mahdollisuuksia vaikka liikkua,suosittelen lukemista.Kirjojen maailma on valtava,suuri ja avara.
minulla on kirjoja lukiessani aina jonkinlainen mielikuva kirjan henkilöistä ja heidän elinympäritöistään. Ehkä siksi juuri monta kertaa pettyy nähdessään ne filmattuna.
omistajasta....ei kirjoja tarvitse todella omistaa ja ostaa,kirjasto on sitä varten,mutta kai lainakirjatkin ovat ainakin suurimmalla osalla jossain hyllyllä..
Kun menen vierailulle,olen sen verran uteliasa ja tiedonhaluinen,että menen kyllä röyhkeästi kirjahyllyn luo ja luen kirjojen kannet.Se kertoo todella paljon ihmisestä.
On surullista,minun mielestäni löytää ihminen jolla on vitriini täynnä kuvia tai kristallia,mutta ei kirjoja.Silloinkin oppii tuntemaan asukkaat.Minusta tämä ei ole pahaa arvostelua,vaan toivetta,että jokainen löytäisi kirjojen maailman.
Mulla on parikin ns. ystävyyttä hiipunut olemattomiin sen takia, että ne toiset eivät koskaan lukeneet mitään, korkeintaan lehtiä. Niistä ei tahdo olla jutunjuureksi, ellei satu olemaan ylettömän kiinnostunut julkkisten privaattielämästä... Hyllyillä he tosiaan säilyttivät koriste-esineitä ja valokuvia. Lapsiaan eivät opettaneet edes kirjastossa käymään, surkeaa. Toivottavasti koulusta ainakin vietiin sinne ihmemaailmaan.
Yhtä ehdotonta en osaa nimetä.
Tärkeitä kirjoja itselleni ovat erilaiset apuvälinekirjat kuten kielten ja eri alojen sanakirjat. Näitähän jnkv. löytää netistäkin nykyisin, muttei mielestäni riittävästi.
Myös matkaopaskirjoja on iso kasa.
Klassikoita tai kerran läpiluettavia romaaneja en erityisesti karta, mutten kyllä niitä hyllyssä seisotakaan näön vuoksi. Kirjastot palvelevat siinä asiassa paremmin.
No on minulla Seitsemän veljestä hyllyssä näemmä...
Kirjahyllyssä tulee olla tilaa noin neljällekymmenelle kirjalle tai kirjakasetille, koska sen verran saa lainanta kirjastosta. Sitten niitä kaikkia ei tarvitse niin tarkkaan lukea, mutta selailla.
Voi olla vaikka kymmennen kirjaa kesken yhtäaikaa.
Sitten kun löytyy suosikkikirjailija niin hankkii divareista ym. mahdollisimman paljon hänen tuotantoaan. Itse aloin nyt kerätä Michael Connellyä.
Hyllyssä tulee olla kirjoja, jotka aikoo lukea tai jotka haluaa omistaa. Ei ole pakko olla klasikon klassikkoa, joo ei kiinnosta. Kirjoja ostetaan luettavaksi, turvaksi ja sisustamiselementeikisi. Itse katson aina vieraissa, millaisia kirjoja löytyy. Aika paljon saa tyypistä selville.
Mun kirjat epäjärjestyksessä, mutta miehen kirjat suorissa riveissä. Sekös sitä ärsyttää.
elementteinä ovat juuri sitä hyllyntäytettä!
Mitä turvaa ne sulle tuo?
Mulla on vaan turvallinen olo, kun on aina kavereita ympärillä. Onko siinä jotain mikä ärsyttää. Mulle se on halpa psyykelääke siis, että ne vaan on siinä, niin se tärkeetä. Kai pitäis käydä vuosia terapiassa, jotta voi paremmin analysida mikä mua vaivaa, jos kirjat tuo turvaa.
tuon tunteesi. Tulee niin kotoinen olo heti kun uudessakin asunnossa on saanut kirjahyllyt paikoilleen ja niihin kaikki ne tutut ja rakkaat opukset.
Omia kirjojani olen raahannut viimeiset 35 vuotta maasta ja asunnosta toiseen. Et taida mitään terapiaa tarvita, luota vain vanhoihin hyviin "ystäviisi".
minäkin rakastan kirjoja,meillä nyt on kirjoja moneen lähtöön kun olen säästänyt kirjat,olen divarien suurkuluttuja,kirjaston käyttäjä.Olen kiinnostunut monesta asiasta ja kirjasta kotona ne voi varmistaa yhä uudelleen,olen monet,monet kirjat lukenut useaan kertaan,lienen unohtanut mainita romaanit,luen myös paljon niitä.Meillä on yhteisessä hyllyssä kirjat miehen kanssa,mutta niitä lojuu kyllä tuolilla ja toisinaan lattiallakin.Minusta kirjat luovat elämää ja turvaa.Ne ovat kavereita,itse valittuja!
Nyt harmittaa monen kirjan kohdalla - mistään ei enää saa.
Kirjojen säilyttäminen johtuu niin mopnesta asiasta. Minulla on esimerkiksi Ray Bradburyn "Marsin aikakirjat", ensimmäinen painos, hyvin nukkavieru. Isäni osti sen aikoinaan ja minä luin sitä lapsena. Siksi en halua luopua juuri siitä kappaleesta, vaikka uusia painoksia on olemassa. Sitten on Jane Austenin "Viisasteleva sydän", jonka sain 11-vuotislahjaksi. Tai siis isä sanoi, että menepä kirjakauppaan ja valitse mikä kirja tahansa, hän käy sen sitten maksamassa (oli tuttu kauppias). Niin että kirjaan voi takertua muistakin syistä kuin sisällön vuoksi.
Mitä Raamattuun tulee, niin se on Internetissä sekä uutena että vanhana käännöksenä.
Tamarixin kanssa. Olen myös ympäröinyt itseni kirjoilla; se on suojamuurini, turvapaikkani, kaikkeni. Kirjat kulkeutuvat luokeni, ne jäävät senkin jälkeen kun olen lukenut ne.
Ikinä en ole yksin tämän tämän suloisen suojamuurini takana. Kirjat ovat tulleet ammattini kautta tai harrastuksen, joitan kirjoja keräilen (sanakirjoja ja taidekirjoja, esim.) ja paljon ostan antikvariaateista ja kirjastojen poistomyynnistä.
On kovin moukkamaista mielestäni arvostella ihmisiä kirjojen perusteella, niiden keräilyn tai rakastamisen vuoksi. Jokaisella on omat tapansa käsitellä kirjaa, rakastaa sitä.
Leben und leben lassen.
kirjastojen poistomyynnit olisivat varmaankin oikeita aarreaittoja, valitettavasti vain ei ulottuvillani. Olen joskus ajatellut että mitä kirjoilleni tapahtuu minun jälkeeni ja luulen että siitä on annetava selvät ohjeet jollekin luottohenkilölle.
Onneksi lähes jokaisessa Euroopan maassa (riippuen sen hetkisestä asuinpaikasta)on suomenkielisiä kouluja ja kirjastoja, joihin voisin ajatella voivani nämä "ystäväni" lahjoittaa.
Tosin lapseni (jo aikuiset)ovat myöskin lukukärpäsen puremia ja saattaisivat ottaa kirjani hoiviinsa.
Onneksi meitä on niin kovin monenlaisia, olisihan elämä tosi tylsää, jos kaikki ajattelisivat samalla tavoin.
Tuo viimeinen lauseesi ilmaisi sellaisen elämänohjeen, jollaisen me kaikki voisimme omaksua omaksi ohjenuoraksemme!
kirjaa enään, vaan pidän kirjastoja omana kirjastonani. Olen vienyt antikvariaatiin vanhoja kirjoja omiani sekä perimiäni. Joitakin ei edes otettu ilmaiseksi. Aion tehdä perilliselleni sellaisen palveluksen, etten jätä paljon kirjoja heidän vaivoikseen.
eli ei välttämättä kirjahyllykirjat kerro ihmisestä. Minullakin on monta kirjaa, joista en pidä, mutta en kehtaa antaa poiskaan, kun olen lahjaksi saanut.
ennen sitä tuli hankittua muun muassa Eeva-Liisa Mannerin kaikki runot, novellit ja romaanit, Albert Camusin Sivullinen, Rutto ja Esseitä,
Christer Kihlmanin kaikki romaanit, Thomas Mannin Buddenbrookit, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, Annie Proulxin Lyhyt kantama, Maria Jotunin novellit ja Rosa Liksomiltakin muutama, Kalervo Palsan Eläkeläinen muistelee, Jean Genetin Querelle, Tove Janssonin Muumi-kirjat ja Paavo Haavikon runokokoelmat.
kuulunut kirjakerhoon liki neljäkymmentä vuotta ja joskus useampaakin, kun olen sortunut tarjouksiin ja kirjoja on sen mukaisesti. Paljon on sellaisiakin, että antaisin pois ja joskus tarjosin divariin ja nimenomaan kirjakerhon kirjoja ei oikein huolita, väittävät, että ne on lyhennettyjä. Onkohan niin? En oikein usko sitä.
Paljon on myös kirjoja, joita en antaisi pois - hyllytilat on jo aikaa loppu, yksi kaappikin on jo kirjojen hallussa, meillä saa perilliset pitää huutokaupan tai perustaa divarin.
Mielestäni Tuntematon Sotilas kuuluu kirjahyllyyn vaikka olenkin "käännöshömpän" suurkuluttaja.
Tuntematon on luettu niin moneen kertaan, että elokuvaa katsoessa muistaa jo vuorosanat melkein ulkoa.
Kirjat ovat ehdoton ajanviete.
Itse olen kanssa kuullut samaa, että kirjakerhon kirjat on lyhennettyjä suomennoksia. Ja osan kirjoista kohdalla se pitääkin paikkansa-esim. Avalonin usvat-teos on alunperin 882 sivua, mutta kirjakerhon kappaleena vain 840sivua. Mielestäni kirjoissa pitää kyllä olla maininta siitä, että se on lyhennetty versio... Näin esim. Elisabet Kostovan Historiantutkijassa, jossa se on mainittu kirjakerhon versiossa.
Kirjahyllyn tärkein "täyte" ovat kirjat; olivat ne sitten klassikkoteoksia tai Aku Ankan taskukirjoja. Jotain luettavaa kuitenkin...
Itse olen raahannut teini-iästä lähtien asunnosta, paikkakunnasta ja hyllystä toiseen valtavaa kirja-armeijaa (painavat muuten pirun paljon..).Osa on päätynyt kirppikselle, osa hävinnyt tai joutunut hukkateille tms.,mutta kaksi kirjaa nostaisin ylitse muiden. Uskollisesti ovat seuranneet minua läpi vuosien.
Ne eivät ole maailman parhaimmat kirjat, jotka olen lukenut. Ne vain ovat osa identiteettiäni ja muistuttavat minua kasvustani ihmisenä.Tulipalon sattuessa ehtisin ehkä nämä kaksi kirjaa nappaamaan mukaani liekeistä.
Ne kirjat ovat William Goldingin Kärpästen herra ja Michel Tournierin Keijujen kuningas.
sellaisia kirjoja, joita kirjahyllyn omistaja haluaa lukea. Ainakin yksi.
Itselläni on myös klassikoita, jotka olen ostanut mutta en jaksa lukea loppuun niitä. Ovat tylsiä.
Kulutan kirjallisuutta laidasta laitaan. Osa kirjoista on selkeää viihdettä ja puppua, osa varsinaisia helmiä. Helmi voi löytyä vaikka mistä.
Taru sormusten herrasta, jaksoin lukea muutaman sata sivua ja sitten tyssäsi. Ilmeisesti mielikuvitukseni on liian kehno jaksamaan sellaista enää aikuisiällä.
Linnan Tuntematon sotilas ja Juhani Ahon Rautatie, sekä, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.
Ehdottomiin lisäksi kuuluu Raamattu ja Atlas.
varsin vaikea kysymys koska ihmiset lukevat niin erilaisia kirjoja, eikä sitten kuitenkaan voi oikein sanoa onko olemassa sellaista ehdotonta teosta mikä täytyisi olla siellä hyllyssä. suurimmalta osalta suomalaisia löytyy nämä perinteiset sinuhe, pohjantähti-trilogia ja tuntematon (viimeksi mainittu puuttuu meiltä).
ehkä sellainen kirja mikä on itselle tärkeä, mitä on lukenut pienenä ja josta on ehkä saanut apua. jos jonkun nimeäisin, niin pikku prinssi.
Jean Auelin - Maan lapset kirjasarjan on äitini nuorena ostanut ja aina on tutut kirjanselät olleet kirjahyllyssä. Muuttaessani omaan kotiin vein kirjat mukanani ja nyt en niistä voisi ikinä luopua.
Minun hyllyyni ei yksikään klassikko tunge vain klassikko-nimekkeensä turvin. Hyllyille kelpuutetaan vain omia suosikkejani!
Pitäisikin ostaa piakkoin laajennusosa ylitäyteen hyllyraukkaani.