Raskaasta liikenteestä ainainen valitus käy joka paikassa. Voisimme täällä vähän alkaa valoittamaan siviili-kuljettajille ammattikuljettajan näkökulmasta katsottuna liikennettä!
Heinolassa valitetaan raskaasta liikenteestä, koska sitä ajetaan tommolankatua pitkin. Tämä pitää osittain paikkaansa. Missähän tähän olisi syypää? Vaihtoehtoinen ja parempi reitti olisi käytettävissä! Missähän tuo rekkareitti sijaitsee? Kuinka moni siviili- autoilijasta tietää tuon? Tähän saa vastata joka tuon tietää! Minä sen tiedän, Heinolalaisena täysperävaunun kuljettajana, mutta kuinka moni ulkopaikkakuntalainen, joka ensimmäistä kertaa tulee Tänne tuomaan tavaraa löytää tuon vaihtoehdon?
On rekkoja, jotka kääntyy siltakadulta oikealle tommolaan päin jyrkkään ylämäkeen. Tässähän on raskaanliikenteen kielto. Miksi sinne mennään edes yrittämään nousta 48 - 60 tonnia painavalla yhdistelmällä. Tätä ei varmasti kuljettaja tee tahallisesti eikä toista kertaa edes yritä. Tuohon mäkeen juuttui tänäkin talvena jokunen rekka. Tähänkin löytyy hyvä selitys. Joku siiviili- autoilija voinee vastata?
Me ammattikuljettajat tiedämme näihin todellisia syitä ja ongelmakohtia. Ne eivät ole tekaistuja tai mitään narinoita. Kysykää nyt suoraan ammattilaisilta mikä meidän työssä teitä ottaa päähän. Rekat pitäisi saada pois kaduilta päivisin! Tästä ei minulle olisi mitään haettaa. Jyrään ehdottomasti mielummin yö aikaan. Ai miksikö? Silloin ei ole siviililiikennettä paljoa liikenteessä! Mutta siinäkin on huonot puolet. Silloin valitetaan, että rekkarallin takia ei saada nukuttua.
Kyllä se rekanjylinä kuuluu varmasti asuntoihin, kun liikennevalot palaa yötäpäivää siltakadulla ja siihen pysähtyy 60 tonnin painoinen yhdistelmä. Tästä, kun lähtee kiihdyttämään tai saatika kääntymään (Esson risteys) oikealle, niin joutuu vetoauton moottori aika koville ja ei siinä voi alkaa hipaisemaan vain kaasupoljinta rukoilemisesta puhumattakkaan, että lähde nyt hiljaa liikkeelle, että ihmiset ei heräisi valittamaan. Se on painettava usvaa putkeen ei se muuutoin lähde eteenpäin. Siinä ei päästä lähtemmään millään nelosvaihteella vaan on alettava käymään vaihteiston jakajan ja puolittajan kanssa sellaista kilpajuoksua ja alussa joka kerta painettava kaasu- spedaali pohjaan. Moniko tietää montako vaihdetta kuljettaja käy täyspainoisella (60 tonnia) läpi, että saa auton täyteen vauhtiin (80-90 km/h)? Vihjeenä voin antaa että vaihteita rekasta löytyy pääsääntöisesti 12-16 kappaletta peruutusvaihde. Tämänkin saa vaihettua nopealle, jotan pakistakin löytyy kaksi vahdetta. Silloin yhteenlaskettu vaihde määrä nousee jo parhaillan 18:sta.
Väitänpä sellaisenkin asian, että kyllä liikennöitsijät ottavat kaikki asiat huomioon, kun rupeavat reittejä suunnittelemaan. Toiset reitit on tarkkaan suunniteltuja, mihin kuljettaja ei voi vaikuttaa. Silloin, kun mennään jonkun keskutan läpi missä vielä kaikuu, niin kyllä uskon, että lähes joka kerta kuljettajalla käy mielessä tuo melu mikä yö aikaan kaikuu. Tosin meille se ääni tuo leivän perheen ruokapöytään. Emme me kuitenkaan ole sen kummallisempia duunareita kun moni muukaan. Virheitä sattuu meille samalla tavalla kuin kenelle tahansa. Rekkakuski ajaa noin 15 tuhatta kilometriä kuukaudessa eli 180 000 kilometriä vuodessa eli viikon jokainen päivä noin 500 kilometriä. Tähän, kun lisää omat siviiiliajot päälle, niin kilometrejä tulee reilusti yli 200000 kilometriä. Miten se oli, että joka ei tee virheitä, ei tee paljoa mitään muutakaan. Tämä on keskimääräinen ajo, mutta mennää sitä vieläkin korkeemissakin lukemissa.
Olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäisi kerran elämässä päästä käymään edes rekan ohjaamossa. Se on lähes sama kokemus kuin menisi ensimmäistä kertaa junaan tai lentokoneeseen. Linja-auto on vielä "lelu" tähän kokemukseen verrattuna. Rekan liikkuessa täyskuormattuna sen vasta tuntee, että mitkä voimat siinä on alla. Tätä kannattaisi myös jokaisen ammattikuljettajan miettiä, mutta erityisesti siviili autoilijan tulisi pohtia tuota asiaa syvällisemmin. Se, että jos jokainen pääsisi edes kerran rekan kyytiin, muuttaisi varmasti siviili autoilijankin asennetta meihin ammattikuljettajiin!
Kuinka monta kertaa meihin kuljettajiin kohdistuu häiriköintiä tien päällä? Kuinka monta vaaratilannetta aiheutetaan älyttömillä ohituksilla, rekan eteen jarruvalojen vilkutuksella, jopa paniikki jarrutuksella. Näistä ei puhuta missään! Emme valita julkiseen ääneen. Joudumme iltaisin kelaamaan päivän tapahtumat läpi ja huokaisemaan helpotuksesta jokaisen onnistuneen päivän jälkeen ja unohtamaan törkeätkin "kiusaamisenne". Tämä on meidän ammattimme ja yksi varjopuoli siitä. Kyllä tuolla tiellä on mielestäni tilaa ympäri vuorokauden niin tavaraliikenteelle, henkilöliikenteelle, kuin siviili autoilulle. Kunhan vain muistamme kultaakin tärkeämmät liikennesäännöt, jotka ei suinkaan ole meidän kiusaksi sinne laadittu, vaan parantamaan meidän kaikkien turvallisuutta.
Heinolassa valitetaan raskaasta liikenteestä, koska sitä ajetaan tommolankatua pitkin. Tämä pitää osittain paikkaansa. Missähän tähän olisi syypää? Vaihtoehtoinen ja parempi reitti olisi käytettävissä! Missähän tuo rekkareitti sijaitsee? Kuinka moni siviili- autoilijasta tietää tuon? Tähän saa vastata joka tuon tietää! Minä sen tiedän, Heinolalaisena täysperävaunun kuljettajana, mutta kuinka moni ulkopaikkakuntalainen, joka ensimmäistä kertaa tulee Tänne tuomaan tavaraa löytää tuon vaihtoehdon?
On rekkoja, jotka kääntyy siltakadulta oikealle tommolaan päin jyrkkään ylämäkeen. Tässähän on raskaanliikenteen kielto. Miksi sinne mennään edes yrittämään nousta 48 - 60 tonnia painavalla yhdistelmällä. Tätä ei varmasti kuljettaja tee tahallisesti eikä toista kertaa edes yritä. Tuohon mäkeen juuttui tänäkin talvena jokunen rekka. Tähänkin löytyy hyvä selitys. Joku siiviili- autoilija voinee vastata?
Me ammattikuljettajat tiedämme näihin todellisia syitä ja ongelmakohtia. Ne eivät ole tekaistuja tai mitään narinoita. Kysykää nyt suoraan ammattilaisilta mikä meidän työssä teitä ottaa päähän. Rekat pitäisi saada pois kaduilta päivisin! Tästä ei minulle olisi mitään haettaa. Jyrään ehdottomasti mielummin yö aikaan. Ai miksikö? Silloin ei ole siviililiikennettä paljoa liikenteessä! Mutta siinäkin on huonot puolet. Silloin valitetaan, että rekkarallin takia ei saada nukuttua.
Kyllä se rekanjylinä kuuluu varmasti asuntoihin, kun liikennevalot palaa yötäpäivää siltakadulla ja siihen pysähtyy 60 tonnin painoinen yhdistelmä. Tästä, kun lähtee kiihdyttämään tai saatika kääntymään (Esson risteys) oikealle, niin joutuu vetoauton moottori aika koville ja ei siinä voi alkaa hipaisemaan vain kaasupoljinta rukoilemisesta puhumattakkaan, että lähde nyt hiljaa liikkeelle, että ihmiset ei heräisi valittamaan. Se on painettava usvaa putkeen ei se muuutoin lähde eteenpäin. Siinä ei päästä lähtemmään millään nelosvaihteella vaan on alettava käymään vaihteiston jakajan ja puolittajan kanssa sellaista kilpajuoksua ja alussa joka kerta painettava kaasu- spedaali pohjaan. Moniko tietää montako vaihdetta kuljettaja käy täyspainoisella (60 tonnia) läpi, että saa auton täyteen vauhtiin (80-90 km/h)? Vihjeenä voin antaa että vaihteita rekasta löytyy pääsääntöisesti 12-16 kappaletta peruutusvaihde. Tämänkin saa vaihettua nopealle, jotan pakistakin löytyy kaksi vahdetta. Silloin yhteenlaskettu vaihde määrä nousee jo parhaillan 18:sta.
Väitänpä sellaisenkin asian, että kyllä liikennöitsijät ottavat kaikki asiat huomioon, kun rupeavat reittejä suunnittelemaan. Toiset reitit on tarkkaan suunniteltuja, mihin kuljettaja ei voi vaikuttaa. Silloin, kun mennään jonkun keskutan läpi missä vielä kaikuu, niin kyllä uskon, että lähes joka kerta kuljettajalla käy mielessä tuo melu mikä yö aikaan kaikuu. Tosin meille se ääni tuo leivän perheen ruokapöytään. Emme me kuitenkaan ole sen kummallisempia duunareita kun moni muukaan. Virheitä sattuu meille samalla tavalla kuin kenelle tahansa. Rekkakuski ajaa noin 15 tuhatta kilometriä kuukaudessa eli 180 000 kilometriä vuodessa eli viikon jokainen päivä noin 500 kilometriä. Tähän, kun lisää omat siviiiliajot päälle, niin kilometrejä tulee reilusti yli 200000 kilometriä. Miten se oli, että joka ei tee virheitä, ei tee paljoa mitään muutakaan. Tämä on keskimääräinen ajo, mutta mennää sitä vieläkin korkeemissakin lukemissa.
Olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäisi kerran elämässä päästä käymään edes rekan ohjaamossa. Se on lähes sama kokemus kuin menisi ensimmäistä kertaa junaan tai lentokoneeseen. Linja-auto on vielä "lelu" tähän kokemukseen verrattuna. Rekan liikkuessa täyskuormattuna sen vasta tuntee, että mitkä voimat siinä on alla. Tätä kannattaisi myös jokaisen ammattikuljettajan miettiä, mutta erityisesti siviili autoilijan tulisi pohtia tuota asiaa syvällisemmin. Se, että jos jokainen pääsisi edes kerran rekan kyytiin, muuttaisi varmasti siviili autoilijankin asennetta meihin ammattikuljettajiin!
Kuinka monta kertaa meihin kuljettajiin kohdistuu häiriköintiä tien päällä? Kuinka monta vaaratilannetta aiheutetaan älyttömillä ohituksilla, rekan eteen jarruvalojen vilkutuksella, jopa paniikki jarrutuksella. Näistä ei puhuta missään! Emme valita julkiseen ääneen. Joudumme iltaisin kelaamaan päivän tapahtumat läpi ja huokaisemaan helpotuksesta jokaisen onnistuneen päivän jälkeen ja unohtamaan törkeätkin "kiusaamisenne". Tämä on meidän ammattimme ja yksi varjopuoli siitä. Kyllä tuolla tiellä on mielestäni tilaa ympäri vuorokauden niin tavaraliikenteelle, henkilöliikenteelle, kuin siviili autoilulle. Kunhan vain muistamme kultaakin tärkeämmät liikennesäännöt, jotka ei suinkaan ole meidän kiusaksi sinne laadittu, vaan parantamaan meidän kaikkien turvallisuutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aloituksesi oli hyvä.
Pitää kuitenkin muistaa että se rekkaliikenne on eräänlainen mittari hyvinvoinnille, ainakin jonkinlaiselle hyvinvoinnille.
Pitää myös muistaa että Heinola on Heinola ylipäätänsä sen takia että kokoisekseen kaupunkiin siellä on paljon teollisuutta, joka tietää mm. rekkaliikennettä, joka taas tietää rahaa. Tätä kun ei tavan pulliainen ymmärrä.
Tuota kiusantekoa rekoille en oikein ymmärrä, ja tiedän kyllä hyvin miltä se tuntuu, sillä olenhan itsekin täysperää ajanut.
Kerran näet eräässä taajamassa ajoin yhdistelmällä poka päällä lain sallimat 50 km/h tunnissa, kun uusi ja hieno mersu kääntyi eteeni ns. kiihdytyskaistalta, vauhtia hänellä oli sen verta että mersu tuskin liikkui. Puikoissa 50 papparainen, eikä hän näyttänyt minkään näköistä merkkiä halusta tulla tielle, siinä sitten paineltiin jarrua kuin viimeistä päivää, hilkulla sain yhdistelmän himmattua ja kiitoksesi sain hyväkäytöksiseltä papparaiselta keskisormea ikkunasta, saattoi jopa harmittaa että sain hidastettua tarpeeksi. Silloin vitutti, mutta eipä siitä sen enempää.
Ps. Pyörät pyörimään!
Tuohon en lisää enää muuta kuin että jos ei olisi rekkaliikennettä, niin eipä olisi tavaraakaan kaupoissa, joita kaikki ostavat ja tarvitsevat.
Turvallisia reissuja sinulle. :)