Opiskelen alaa, jossa täytyy olla esillä ja melkein joka tunti on joku esitelmä/ryhmätyö. Kärsin jännityksestä ja omalle tutulle luokallekin on vaikea esiintyä. Koulun pääsykokeissa jännitin ryhmäkeskustelua ja kaikkea. Jännitän vatsalla ja se on kamalaa. En kuitenkaan ole oksennellut, mutta nyt on kauhea jännitys päällä ja oksettaa todella paljon. Muita oireita mm. sydämen tykytys ja hikoilu ja äänen värinä, mutta kädet eivät enää ONNEKSI tärise. Joskus on hyviä päiviä ja en jännitä ollenkaan ja olen rento, mutta toisinaan se on yhtä helvettiä. Äitini suositteli alan vaihtoa vähemmän sosiaaliselle alalle, mutta kun kiinnostus tähän on suuri ja olen inhimillinen, tykkään asiakaspalvelusta ja autan ihmisiä.
Esiintyminen isolle porukalle ei vain tunnu luonnistuvan, vaikka kaikkea muuta luovaa voin tehdä ja olen esiintynyt ennenkin. Äitini varasi minulle ajan lääkäriin ja menin sitten ihan yksityiselle juttelemaan. Lääkäri kirjotti reseptin Propraliin ja Xanoriin. Tiedän ettei xanor ole mikään ylistetty lääke, mutta olen todennut sen hyväksi. Ja se on pienin mahdollinen annos. Mutta ongelma onkin ettei xanor auta enää niinkuin ennen, mutta en ole riippuvaista sorttia, sillä pelkään tulevani riippuvaiseksi ja mielummin kärsin jännityksestä. Hullua. Olen äitini kanssa jutellut ja hänen mielestään kyse ei olisikaan puhtaasta esiintymispelosta vaan itsetunto-ongelmasta. Kärsin sellaisesta, en kyllä tiedä miksi. Ajattelen että kaikki muut on parempia kun minä itse. Tästä taisi tulla romaani... Helpottaako tämä esiintymiskokemuksella? pitäisikö ihan terapiaa miettiä? olen pian 17 vuotias. Jännitän muuten jotain "pikkuasioitakin" eli olisiko vähän sosiaalisten tilanteiden pelkoa.. En tiedä mistä tämä alkoi, sillä minulla on ollut aina kotona hyvät oltavat ja hyvä perhe.. :(
Taisi tulla hieman sekava teksti, mutta olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä ja samasta asiasta kärsiviä..
Esiintyminen isolle porukalle ei vain tunnu luonnistuvan, vaikka kaikkea muuta luovaa voin tehdä ja olen esiintynyt ennenkin. Äitini varasi minulle ajan lääkäriin ja menin sitten ihan yksityiselle juttelemaan. Lääkäri kirjotti reseptin Propraliin ja Xanoriin. Tiedän ettei xanor ole mikään ylistetty lääke, mutta olen todennut sen hyväksi. Ja se on pienin mahdollinen annos. Mutta ongelma onkin ettei xanor auta enää niinkuin ennen, mutta en ole riippuvaista sorttia, sillä pelkään tulevani riippuvaiseksi ja mielummin kärsin jännityksestä. Hullua. Olen äitini kanssa jutellut ja hänen mielestään kyse ei olisikaan puhtaasta esiintymispelosta vaan itsetunto-ongelmasta. Kärsin sellaisesta, en kyllä tiedä miksi. Ajattelen että kaikki muut on parempia kun minä itse. Tästä taisi tulla romaani... Helpottaako tämä esiintymiskokemuksella? pitäisikö ihan terapiaa miettiä? olen pian 17 vuotias. Jännitän muuten jotain "pikkuasioitakin" eli olisiko vähän sosiaalisten tilanteiden pelkoa.. En tiedä mistä tämä alkoi, sillä minulla on ollut aina kotona hyvät oltavat ja hyvä perhe.. :(
Taisi tulla hieman sekava teksti, mutta olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä ja samasta asiasta kärsiviä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on kanssa tuo ihmeelinen tunne siitä että olen jotenkin muita huonompi tai tunnen alemmuutta joidenkin ihmisten seurassa. Ja tämä johtaa jännittämiseen ja punastumiseeen. KOkeile rymhäpsykoterapiaaa jos siitä olisi apua...
Yksi hyväksi havaittu konsti on, että kun alkaa esim. tärisemään tms. esiintyessä, sanoo itselle, että tärise vaan rauhassa, ei mitään hätää. Voipi helpottaa.
Jos sulla on sellanen tunne, että olet huonompi, kuin muut, nii sehän ei pidä paikkaansa ja tiedät sen varmaan itsekkin. Tunne on kylläkin inhottava ja todellinen. Mä ajattelen, jos noin tuntee, ei ole saanut lapsena "oikeanlaista rakkautta", eli sua ei olla hyväksytty täysin omana ittenäs tunteines jne. Vaikka olis periaatteessa hyvä koti ollutkin.Ne vanhempien heijastamat on meillä niin selkärangassa.(varmasti kuitenkin sunkin vanhemmat on parhaansa tehneet, oman ymmärryksensä mukaan) Mut on hyvä tiedostaa noita juttuja. Mä sanon usein itelleni, jos vaikka teen mokan, että ole ystävä ihan rauhassa, ei se haittaa.Armollisuutta itseään kohtaan! Mut sä olet myöskin niin nuori, että sun identiteetti on vasta muodostumassa.
Sulla on hyvät tulevaisuudennäkymät, kun ajattelet asioita. Tänne maailmaan mahtuu niin paljon sellasia tallaajia, jotka ei aivosolujaan käytä. Sä myöskin ymmärrät ton oman kokemukses kautta muita ihmisiä. Eikä me kukaan olla täydellisiä, onneks! Rentoutumisharjotukset on myös hyvä juttu. Rauhallinen huone ja musiikkia, todella rauhallista. Ajattelet mielessäs tilanteen, missä sua jännittää ja ajat aivoihin siitä uuden mallin. Eli kuvittelet, kuinka olet rauhallinen ja itsevarma tilanteessa ja kaikki menee hyvin. Näin kun tekee vaikkapa kerran/pari viikossa- ei siitä ainakaan haittaa ole!!:)