Eikös veeällillä ole pääsiäisen aikaan ns. isot seurat, että on ensin päiväseurat, sitten iltaseurat ja sitten vielä myöhään illalla kirkossa ehtoollinen.
Voi miten vihasinkaan tuota päivää nuorena, kun vielä asuin kotona. Vanhempani olivat lestadiolaisia.
Koko pitkä päivä piti istua kuuntelemassa ry:llä alustuksia ja keskusteluja ja puheita. Ihmiset kävivät seuraväen edessä pyytelemässä anteeksi tyhjänpäiväisyyksiään. Kaiken kaikkiaan nuo päivät olivat ahdistusta täynnä.
Loppuhuipennuksena tuo illalla pidetty ehtoollisjumalanpalvelus, josta näen joskus näin aikuisiälläkin painajaisia. Kirkossa vallitsi oikea hurmoshenki. Kaikki olivat kuin transsissa. Itkivät ja pyytelivät anteeksi taas syntejään sukulaisilta, tutuilta ja tuntemattomammiltakin. Myös lapsia halailtiin ja aikuiset nyyhkyttivät.
Muistan kuinka ihmettelin pienenä tuon kaiken tarkoitusta. En voinut ymmärtää, miksi kaikki itkee ja kaulailee. Vähän vanhempana siihen painostettiin minutkin osallistumaan. Se oli todella nöyryyttävää ja ahdistavaa. (Usein penkeissä istui ns. "epäuskoisia" luokkatovereita, jotka olivat rippikoulumerkintöjä hakemassa)
Minulle tällaiset tapahtumat eivät tuoneet sitä paljon puhuttua rakkauden ja turvallisuuden tuntua, eivätkä vahvistaneet uskoani. Minulla ne aiheuttivat ahdistusta ja lietsoivat kuoleman pelkoa.
Onneksi olen päässyt irti kys. lahkosta. Silti säälin niitä nuoria ja lapsia, jotka tänäkin päivänä joutuvat kokemaan tuon saman.
Lasten tehtävä on leikkiä ja saada olla vapaa tuollaisesta aikuisten hölmöilystä. Lopettakaa lasten ja nuorten aivopesu ja antakaa heidän itsensä päättää mitä haluavat elämässään tehdä. Kysykää aina seuroihin lähtiessä lapsilta haluavatko he lähteä mukaan. Ottakaa mukaan ne, jotka itse tahtovat. Kaikki eivät istu samaan muottiin. Me ihmiset olemme niin erilaisia, kotikasvatuksesta ja opeista huolimatta.
Voi miten vihasinkaan tuota päivää nuorena, kun vielä asuin kotona. Vanhempani olivat lestadiolaisia.
Koko pitkä päivä piti istua kuuntelemassa ry:llä alustuksia ja keskusteluja ja puheita. Ihmiset kävivät seuraväen edessä pyytelemässä anteeksi tyhjänpäiväisyyksiään. Kaiken kaikkiaan nuo päivät olivat ahdistusta täynnä.
Loppuhuipennuksena tuo illalla pidetty ehtoollisjumalanpalvelus, josta näen joskus näin aikuisiälläkin painajaisia. Kirkossa vallitsi oikea hurmoshenki. Kaikki olivat kuin transsissa. Itkivät ja pyytelivät anteeksi taas syntejään sukulaisilta, tutuilta ja tuntemattomammiltakin. Myös lapsia halailtiin ja aikuiset nyyhkyttivät.
Muistan kuinka ihmettelin pienenä tuon kaiken tarkoitusta. En voinut ymmärtää, miksi kaikki itkee ja kaulailee. Vähän vanhempana siihen painostettiin minutkin osallistumaan. Se oli todella nöyryyttävää ja ahdistavaa. (Usein penkeissä istui ns. "epäuskoisia" luokkatovereita, jotka olivat rippikoulumerkintöjä hakemassa)
Minulle tällaiset tapahtumat eivät tuoneet sitä paljon puhuttua rakkauden ja turvallisuuden tuntua, eivätkä vahvistaneet uskoani. Minulla ne aiheuttivat ahdistusta ja lietsoivat kuoleman pelkoa.
Onneksi olen päässyt irti kys. lahkosta. Silti säälin niitä nuoria ja lapsia, jotka tänäkin päivänä joutuvat kokemaan tuon saman.
Lasten tehtävä on leikkiä ja saada olla vapaa tuollaisesta aikuisten hölmöilystä. Lopettakaa lasten ja nuorten aivopesu ja antakaa heidän itsensä päättää mitä haluavat elämässään tehdä. Kysykää aina seuroihin lähtiessä lapsilta haluavatko he lähteä mukaan. Ottakaa mukaan ne, jotka itse tahtovat. Kaikki eivät istu samaan muottiin. Me ihmiset olemme niin erilaisia, kotikasvatuksesta ja opeista huolimatta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samanlaisia muistikuvia mullakin. Itse "lahkoa" vastaan mulla ei ole mitään, mutta minäkin toivon että annettaisiin lasten olla lapsia. Ja annettaisiin nuorten itse päättää, haluavatko olla SRK:laisia, vai elää normaalielämää. Uskovainen voi olla muutenkin kuin käymällä seuroissa.
Vältyttäisiin niiltä nuorten itsemurhiltakin, joista ei niissä piireissä saa puhua...
kestävä väsyttävä sessio saa aikaan joukkopsykoosin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollektiivinen_mielenhäiriö
tuollapa osuvaa kuvausta vl-lahkon metodeistakin
kuinka lapset saarnan aikana leikkivat seuroissa. Vaasan seuroihin linkki on tuossa vahan ylempana.
Meidät pakotettiin jo pienenä lapsena katsomaan sitä julmuutta ja ääretöntä henkistä väkivaltaa jota hoitokokouksissa SRK:n käskystä/toimesta harrastettiin. Monelle niitä lapsena seuranneelle on jäänyt syvät arvet. Mutta SRK:n alaisuuteen jäivätkin vain kovettuneet ja epäinhimilliset persoonat, joita tuollainen ei hetkauta mihinkään tai sitten nauttivat sellaisesta.
hoidettujen kustannuksella-srk kun polkee kaikki pelkoonsa pitääkseen joukon koossa, mutta ensi kesänä räjähtää joukot kahtia!
jua nimeltä mainitsemattoman joka rämpii katkeruuden suossa mutta mikäs siitä tulee kun kaikki katkerat ja tyytymättömät samaan leiriin olettokos sitten tyytyväesiä epäilen
pitkin kylänraittia ihan tiedotttomana mistään mitään mitä on tehnyt ite ja tätähän te ihannoitte kyllä niillä nuorilla joilla on uskon asiat hyvin niin on myös hyvä olla ja paikka minne memnnä kaverien luo kulään toisten nuorten kanssa
Jos se pitää harhalahkosta erossa.
Tosin en voi suositella sitä, jos olet herran valittu, hän kyllä löytää sinut pullo kädessäkin.
Miksi aina kärjistätte vl-uskon vastapainoksi, jonkun juopon luuserin?
Puhujat ovat onnistuneet, ehdollistamis koulutuksessaan
http://www.kolumbus.fi/~d627957/teoria/Kennel Bacteroides -teoria Klassinen ehdollistaminen.htm