Sisälläni velloo epätietoisuus ja tyhjyys. maailma tuntuu epätodelliselta. olen sen ulkopuolella. Elän omassa eristetyssä kuplassani. sisälläni on tyhjä tunne. kaikki on merkityksetöntä. Millään ei ole yhtään mitään väliä. En tee muuta kuin makaan sängyssä, lojun sohvalla, kuuntelen musiikkia ja poltan tupakkaa. Ruokaa en ole syönyt koko päivänä, eikä ole edes nälkä. Nukuttua en saa edes unilääkkeen avulla. (imovane) Kovasti itkettäisi, mutta en saa itkettyä. Tyhjyys vie senkin. Elämäni on merkityksetön. En jaksa tehdä mitään. Aiemmin tein kaiken konemaisesti, nyt en jaksa enää mitään. En pidä yhteyttä sukulaisiini, ja kavereita minulla ei ole, eli kukaan ei tiedä mitään. Tuskin ketään kiinnostaisikaan. Eikä minuakaan kiinnosta mitä muut ajattelevat. Tunnen itseni niin onnettomaksi. Tahdon vain olla rakkaani kainalossa, se on ainoa paikka jossa voin edes itkeä. Rakkaani on ainoa asia, millä on mitään merkitystä. Hän tekee kaiken, minä vain olen. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun en saa tehtyä mitään.
Kysyin tässä taannoin rakkaaltani, miten masennukseni alkoi näkyä, hän vastasi:
-Mielenkiinnon puutteena. -Saamattomuutena. -Asioita jäi tekemättä ja ne menetti merkityksensä. -Väsymyksenä. -Apeutena. -Itkuisuutena. -Huonotuulisuutena. -Huonounisuutena. -Laihtumisena. -Tupakointina.
Kysyin tässä taannoin rakkaaltani, miten masennukseni alkoi näkyä, hän vastasi:
-Mielenkiinnon puutteena. -Saamattomuutena. -Asioita jäi tekemättä ja ne menetti merkityksensä. -Väsymyksenä. -Apeutena. -Itkuisuutena. -Huonotuulisuutena. -Huonounisuutena. -Laihtumisena. -Tupakointina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ole kiitollinen, että sinulla on edes se rakas minulla ei ole sitäkään..
Mulla sama tilanne, ei ole mitään eikä ketään, ei edes rakasta, ja kauhea epäonnistumisen pelko ihmissuhteissa. Miten joku jolla on rakas, voi olla noin masentunut? Taidat itse asiassa tarvita potkun takapuoleesi. Lähde vaikka ulos kävelemään niin piristyt. Ja se tupakka pois, se ei ainakaan auta. Ja yks erittäin hyvä neuvo: LAKKAA AJATTELEMASTA OMAA NAPAASI. Huomaa että maailmassa on paljon ihmisiä jotka tarvii just sun apua. Mee auttamaan niitä, siinä sisältöä elämääsi. Ne odottaa sua siellä. Mee jo!
kiitti v-tusti. tätähän minä kaipasinkin! potkua perseelle, ihmettelyä miten voi olla masentunut jos maailmassa on yksi ihminen jota rakastaa, patistamista liikkeelle ja masennukseni vähättelyä. Miksi en sitä aiemmin ole huomannut että minullahan on kaikki vallan mainiosti? Jos olen masentunut, käyn psykologilla ja minulla on lääkitys, ja mikään ei auta, olen yrittänyt tappaa itseni ja elämä näyttää päivä päivältä pimeämmältä, niin tarkoittaako se että tuijotan omaa napaani?! Maailmassa ei ole ketään joka tarvii mun apua. maailma ois paljon parempi paikka ilman mua.
Kai minä sitten oon vaan tyhjän ruikuttaja, jolla ei oikeesti oo mitään hätää, joka vaan kuvittelee kaiken.
Taidankin lähteä tästä TUPAKILLE!
Taas yksi syy lisää olla nousematta huomen aamulla.
Vaikka kaikki on näennäisesti hyvin (vaikka ei edes ole), ei se takaa sisäistä mielenrauhaa ja onnea. Eikö tuska voi olla oikeaa ja aitoa ilman mitään konkreettista syytä?
Kun käytät kuuliaisesti lääkkeet joita on määrätty, vältät alkohoolin käyttöä, teet sen minkä jaksat jos et jaksa lepää. Koeta pyrkiä johki elvyttävään ryhmään, jossa kerrot osallistujille miten koet tilanteesi, ensiksi täytyy olla rehellinen itselleen ja pyrkiä totuuteen, kertomaan olotilansa mahdollisimman selkeästi. Tiedän että on helppo sanoa että älä välitä mitä täällä puhutaan,kun se loukkaa syvästi itse sen tuntee ja tietää, hyvää pääsiäistä ja jaksamisia
ei rakkaus paranna masennusta mihinkään. voi jopa pahentaa, kun ei koe olevansa rakkauden arvoinen. ei ole helppoa masentuneena yrittää ottaa toisen tunteita huomioon, kun todellisuuskin hämärtyy... rakkaus on pahin vitsaus mitä ihmiskunnalle on langetettu. se on ainoa asia, mikä estää minua lähtemästä täältä. sen edestä kestää sen paskan, mikä niskaan kaadetaan. helpompaa olisi yksin, lopettaisi vain. tuskin tuo avo jaksaa loputtomasti tällaista luuseria. että on se rakkaus niin vitun ihanaa.
Masennus on sairaus, ja siihen voi sairastua kuka tahansa ihminen, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Siihen ei myöskään vaikuta se, minkälaista elämäsi on ollut masennusta ennen, iloista tai surullista. Masentuneena on myöskin järkevää jossakin määrin "ajatella omaa napaa", sillä kuinka muuten masennuksesta voisi toipua? Joten otappa itse se potku takapuoleesi, ennen kuin alat ketään syyttelemään.
Rakkaus parantaa sinut koska se antaa sinulle aiheen elää. Tiedän takuulla kokemuksesta että se syvin vaihe sattuu kuin sisuskaluja revittäisiin pois, ei pysty kontrolloimaan asioita niin kuin ne todellisuudessa ovat. Itse nukuin ja elin puolivuotta josta en juuri muista kuin pohjattoman väsymyksen ja henkisen kivun, siitä eteenpäin olin noin vuoden,että alkoi lopulta jaksaa ajatella jotain. Viime vuosi meni melkein kokonaan kovassa vauhdissa, kun lopetin lääkkeet ominpäin,nyt vuoden alussa aloitettiin uudelleen lääkitys että vauhti loppuisi. Tiedän että tästä ei kokonaan terveeksi tule, vaan kokoajan täytyy noita pillereitä syödä lopun elämää.
Hei, älä välitä. Mulla on hyvin saman tyyppinen tilanne, kaikki ulkoisesti hyvin. Mies, kämppä, koira, talous kunnossa, läheisiä, hyviä työkavereita, jotka pitää yhteyttä. Mutta täällä "turpeessa" vaan ollaan. Tiedän vallan hyvin, että persiille potkiminen ei johda mihinkään.
Anna itsellesi aikaa. En tiedä, miten pitkään lääkitys Sinulla on ehtinyt vaikuttaa, mutta joskus se hoitotulos saattaa kestää kuukausiakin. Pois syyllisyys, varmasti selviät, me selviämme. Sinä ja minä ja monet muut. Kirjoittele jossain vaiheessa, miten menee, olen kohtalotoverisi ja hengessä mukana.
Tupakille lähdössä...
Noustaan huomenna ainakin katsomaan hienoa auringonpaistetta...
aiheen elää. Se onkin sitten ainoa syy. Joskin tunnen itseni liian huonoksi rakkaalleni, hän on ansainnut parempaa. Rakkaani on ainut syy elämiseen, ainut syy olemassaolooni. Ilman häntä lopettaisin olemassaoloni nyt ja heti.
Älkää arvostelko tupakointiani. Se on nyt murheista pienin. Sen voi lopettaa kun siltä tuntuu, masennusta ei.
Tänään olen ollut tavattoman surullinen. Surullinen, mutta miksi? En tiedä itsekään.
Sytytin kynttilän itselleni, ja menetetylle elämälleni.
Itken. Pitkästä aikaa.
Miksi minulle kävi näin? Mitä tein väärin?