Siskollani on eri isä kuin mulla jota se näkee viikonloppuisin ja lomilla, mua hämää se, että siskon isä ostelee kaikkee hienoo siskolle ja vie sitä ulkomaille ym. reissuihin.
Mä en edes tunne omaa isääni, tuskin se haluaa ees tutustua.
Äiten mielestä en saisi olla kateellinen siskolle, vaikka se saa kaikkee, vaatteita, kännykän, videokameran, telkan, pyörän, koruja ym. ym. mä en saa mitään, ei äitellä ole varaa ostaa ja jos se ostaa se ostaa siskolle kans.
Onko ketään "kohtalotovereita" tai tietääkö kukaan mitä mun kannattaisi tehdä?
Olen 13.v ja sisko on 14.v.
Mä en edes tunne omaa isääni, tuskin se haluaa ees tutustua.
Äiten mielestä en saisi olla kateellinen siskolle, vaikka se saa kaikkee, vaatteita, kännykän, videokameran, telkan, pyörän, koruja ym. ym. mä en saa mitään, ei äitellä ole varaa ostaa ja jos se ostaa se ostaa siskolle kans.
Onko ketään "kohtalotovereita" tai tietääkö kukaan mitä mun kannattaisi tehdä?
Olen 13.v ja sisko on 14.v.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... muissakin kuin avioeroperheissä. Minä olin tai olenhan mä edelleenkin... perheen esikoinen ja olen kärsinyt samankaltaisesta eriarvoisuudesta. Nuoremmat sisarukset sai uusia tavaroita, minun piti pärjätä vanhoilla kun "olivat vielä ihan hyvät". Sitä selitettiin myös sillä, että rahatilanne on nyt parempi kuin silloin kun minä olin pieni. Mitä sen on väliä!? Olen ikuisesti katkera ja kateellinen noista lapsuuden ja nuoruuden asioista, mutta se on myös tehnyt minusta vahvemman. Mitä tahansa teen, teen sen niin kuin itse haluan ja jos jotain haluan, niin toimin niin että sen varmasti saan. Vanhemmat ei valitettavasti aina ymmärrä, miltä sisaruksista tuntuu. Yritä jutella äitisi kanssa ja pyydä korvaamaan siskon saamia tavaroita (ja vähentämään sinun mielipahaasi) esim. kahdenkeskisillä tekemisillä, laatuajalla, silloin kun sisko on poissa. Raha ei tuo rakkautta... ehkä siskosi isä yrittää lahjoilla korvata sen, ettei voi jatkuvasti olla läsnä. Vaikket olekaan tekemisissä isäsi kanssa, sinulla on kuitenkin äiti, joka rakastaa sinua, vaikkei rahallisesti pystykään kaikkea haluamaasi sinulle tarjoamaan. Voimia!
Ei se oikea elämänilo tule aineellisten asioiden saamisesta. Ole iloinen jos sinulla on ystäviä, siinä kaikki ja vähän päälle.
T. Yksinäinen.
Ei tavara tee onnelliseksi! Mitä enemmän sitä roinaa on,sitä enemmän sitä haluaa.
Mulla ei ollut pienenä yhtään mitään,oltiin köyhiä. Mä vaan luin ja luin ja luin,kun muuta ei ollut. Kolusin kirjastoja koko ajan.
Sitten aikuisena kun minulla oli rahaa,ja olisin saanut ostaa mitä haluan,se ei enää merkinnyt mitään,ei yhtään mitään. Nyt päinvastoin yritän päästä eroon niistä tavaroista.
Ei tavaraan kannata kiintyä,kiinny ihmisiin ja pidä huolta ystävistäsi,kuten tuo toinen sanoi.
Muuten niin,mun poikani aina sanoi,kun EI halunnut samaa tavaraa tai vaatetta kuin muut " en halua olla massateini"
Älä sinäkään ole massateini. Luo oma sinäsi omilla lahjoillasi joita luonto on antanut,piirrä,maalaa,lue,kirjoita, ja jos voit,valokuvaa. Käytä ja harjoita niitä lahjojasi,tavarat vanhenee heti kun ne tulee kaupasta!
Ei se tavara ole tärkeintä elämässä, vaan henkinen pääoma. Meilläkin esikoinen, 16v., sanoo, ettei halua olla tusinateini, eikä olekaan. Harrastaa kuvien tekemistä, intohimoisesti. Nuorempi, 14v., on enemmän tavaran perään, mutta yrittää niillä ilm. paikata ystävien puutetta. Yläasteella ei ole ainuttakaan kaveria, välitunneilla kiusataan jne.
jos mitenkään pystyt äidiltä pyytämään, että juttelisi siskosi isän kanssa yhteisistä pelisäännöistä.
vaikka pikkusiskosi isä ei ole sinun isäsi, niin on kohtuutonta vaan antaa sun katsoa vierestä, kun pienempi saa kaiken isältään. toki isällä on oikeus hemmotella joskus, mutta teidän tilanteenne on sen verran epäreilu, niin olisi kohtuullista pikkusiskon isän vähän kiristää kukkaroa ja panostaa ihan vain sitten muuten lapsen kanssa olemiseen kuin tavaroiden osteluun.
fiksu aikuinen ymmärtää kyllä vähemmästäkin, että kuinka pahalta susta tuntuu, kun joudut vierestä katsomaan toisen saamisia.
tuletko muutoin siskon kanssa hyvin juttuun? ehkä siskosi voisi joskus heltyä lainaamaan sulle jotain vaatteita. se ainakin tois teitä vielä lähemmäksi.
eli muuta pikkusisko sanat isosiskoksi mun tekstissä :D
Ymmärrän olen saman ikäinen kun sinäkin ja olen kokenut ja koen samaa kuin sinä ,iso siskoni ja pikkuveljeni saa hirveästi kaikkea ja minä en. mutta olen oppinut yhden tärkeän asian, että ei tavaran määrä ratkaise onnellisuutta. mieti mikä ihanaa sinun elämässäsi on esim kaverit, harrastukset,retket ystävien kanssa ja esim. muu kiva tekeminen. kateus kangistaa eikä tule mitään muuta ajateltavaa kun se mitä tavaroita muilla on ja mitä ei ole itsellä. mielummin ajattelen sitä mitä pysyvää minulla on esim ystävät:D ajattele positiivisesti ja älä vaivaa päätäsi sellaisella turhalla kateudella, jos kerta minä olen saanut kateuden haihtumaan niin kyllä sinäkin saat :D