Minulla on todella laiha ystävä n. 170/45. Hän on kuin anorektikko ulkonäöltään, mutta väittää olleensa aina laiha. Itse olen 175/65, ja tunnen itseni aivan sairaan läskiksi, varsinkin kun vertaan itseäni ystävääni. Haluaisin olla yhtä laiha kuin hän ja minulle on tullut hirveä pakkomielle laihtua! Kaikki tämä on alkanut siitä, kun olemme alkaneet kierrellä baareissa. Tuntuu, että miehet kiinnostuvat vain laihoista tytöistä! Eikä vain tunnu siltä, vaan näyttää myös siltä! Ja ihmekkös tuo, kun media näyttää seksikkäimmät tytöt aina langanlaihoina. Se on ärsyttävää, mutta samalla haluaisin itsekkin olla kuin tv:n kauniit mallit, ja kuin ystäväni! Olen alkanut seuraamaan päivittäin syömiäni kalorimääriä, joka ei saa ylittää yli 1000:tta!! Muuten pillastun ja liikun vain enemmän. Tiedän, että tämä on hullua, ja tunnen itseni koko ajan väsyneeksi ja ärtyneeksi.. Mutta minun on pakko olla yhtä laiha kuin ystäväni! Hän on niiin kaunis ja mihetkin kiinnostuvat aina hänestä! Haluaisinkin tietää, onko muilla samanlaisia kokemuksia tai mitä vain sanottavaa tähän?? Olen kamalan kateellinen, ja kateus tekee minusta hirviön! En toivonut tätä, sillä tiedostan tämän hullun puuhaksi, mutten osaa lopettaakkaan. Kaverini tappaisi minut omin käsin, jos tietäisi mitä ajattelen..
Kateus
LlL
111806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet kaunis. Et todellakaan voi olla liian lihava. Olet hyvissä mitoissa, ystäväsi on LIIAN LAIHA. Liika laihuus on rumaa, sopusuhtainen vartalo on kaunis ja terveen näköinen. Älä ihmeessä laihduta, olet hyvä juuri tuollaisena.
Ja mitä miehiin tulee, niin jokaisella on oma makunsa naisten suhteen, mutta voin sanoa, että suurin osa niistä miehistä jotka tunnen, sanovat langanlaihoja naisia rumiksi.. Itselläni oli yhdessä vaiheessa kausi, jolloin halusin olla anorektisen laiha, mutta nykyään ymmärrän kuinka paljon paremman näköinen olen normaalipainoisena. Olen vihdoin oppinut pitämään itsestäni tälläisenä kuin olen, enkä yritä laihduttaa vain sen takia, että joku ystävistäni on minua laihempi. Älä laihduta, olet jo todella hoikka!
se olemus. Eli yleensä itseensä tyytymättömän ihmisen ajatukset heijastuu hyvin hänestä itsestään. Siispä tuskin miehet kiinnostuvat ystävästäsi, koska hän on kaunis, vaan siksi että hän luottaa itseensä ja omaan kauneuteensa sellaisenaan. Niinhän sitä sanotaan että toinen ihminen voi rakastaa sinua vasta, kun ensin rakastat itseäsi. Nyt ei puhuttu rakkaudesta, mutta mun mielestä tuo sama sääntö pätee tähän! :)
Luota ittees ja kauneutees.
vastasin vähä väärään kohtaan! :)
on sellainen ruumiinrakenne, että he painavat vähän ja näyttävät laihoinakin hyvältä mutta suurin osa ihmisistä on paremman näköisiä normaalipainoisena. ei kannata matkia toisia, jokaisen vartalo on erilainen. sitä paitsi turhaa murehtia painosta kun todellista ylipainoa ei ole läheskään, mietipä niitä jotka painavat yli 100 kg, moni heistä antaisi varmasti mitä vain päästäkseen samoihin mittoihin kuin sinä.
Voin sanoa että laihuus ei tee sinua onnellsieksi.
Kerronpa oman tarinani. Minulla on ystävä, joka oli vuosi sitten hyvin laiha ja kaikki miehet aina ihastuivat häneen. Olin hyvin kateellinen, joten päätin laihduttaa pari kiloa jotta joku kiinnostuisi minustakin. Silloin mittani oli 163/55. Tarkkailin syömisiäni ja söin n. 500-800kcal päivässä.
Niinhän siinä sitten kävi että sairastuin anoreksiaan. Nykyään mittani on 163/46, nyt olen mielestäni ihan ok vaikka muutama kilo läskiä voisiki vielä pois saada. En pysty enää syömään kunnolla ja sosiaalinen elämäni on kadonnut lähes täysin, toisin kuin tavoitteenani oli silloin kuin aloin laihduttamaan. Minullahan oli tavoitteena saada joku kiinnostumaan itsestäni mutta nyt olen niin kiinni syömishäiriössä ettei muulle riitä aikaa ja sosiaalinen elämä kadonnut. Ystäväni, jota kadehdin on lihonut ja hän on lyhyempi ja painavampi kuin minä (157/52), mutta silti pojat edelleen ihastuvat häneen ja vientiä riittää.
Eli haluan sanoa sinulle, että laihuus ja laihduttaminen eivät todellakaan paranna elämääsi. Ei se laihuus miehiä kiinnosta, vaan yleiskuva. Ole iloinen ja oma itsesi niin kyllä sinusta kiinnostutaan. Älä päästä itseäsi laihduttamisen ja syömishäiriön valtaan koska se pilaa vielä elämäsi!
kokemuksia. Minun kaverini oli 175/65. Minä olin ennen 166/72. Silloin en tajunnut edes, että olin niin lihava. Kunnes kaverini ja minä aloimme kiinnittämään enemmän huomiota painoihimme ja muiden. arvostelimme heitä ja sitten halusin laihduttaa, kun tajusin kuinka läski olen. Kaverinikin oli ennen painanut vähemmän, mutt oli lihonut samoin kuin minä.
Laihdutin oksentamalla 7 kg ja olin siis 166/65.
Kaverini laihtui n 5 kg ja oli 175/60 tai 58. Ei me tästä silleen juteltu yhtään, mutta tiedostettiin kyllä.
Silloin alkoi tuntumaan, että se on kilpailua, jossa se voittaa, jolla on pienempi painoindeksi tai joka näyttää laihemmalta.
Aina mietin päässäni, että jos joku henkilö on vaikka 170 cm ja painaa 55 kg, niin laskeb siitä niin, että 170cm on 70 ja kilot vähensin siitä
eli 70-55= 15. Ja mitä pienempi luku tulee, sen parempi.
Kaverillani siis 15 ja minulla n. 1.
Olin siis läski. Siispä päätin laihduttaa, oksentelemalla.
Kesän aikana laihduin n 6 kg eli olin 166/59=7.
Ei riittänyt. olen laihduttanut nyt vielä noin 3-4 kiloa ja alaispäin menee.
Nyt siis 166/56=10.
Haluan ainakin vielä 50 kg painaa tai vähemmän.
Minulla alipainonraja menee 51kg:ssa.
Olisinpa pidempi. Se vituttaa.
Itse siis haluan laihtua vielä ja tiedän mitä käyt läpi.
Itse olen nyt paljon tyytyväisempi, vaikka vielä on matkaa.
Se kaveri on sanonut, että ei kannata enää laihduttaa, mutta se vaan saa haluamaan sitä enemmän.
Vittu aion laihduttaa vaikka mikä olisi. Aion voittaa, vaikka henki menis. Haluaisin jalkojen pidennysleikkaukseen. niin epätoivoinen olen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sun elämä tuskin muuten muuttuu, ja saattaa olla yhtä helvettiä, mutta jos oikeasti sitä haluat, niin ei siihen kukaan voi sanoa mitään. Joten mieti ainakin ennen kuin aloitat, haluatko sellaista.
tuo viestisi kuule tänne palstalle. olet normaalipainoinen (kait) ja ei toi syömishäiriöltä kuulosta! ei kannata heti tolleen alkaa säälii itteesä :p
pöljä
hyvänen aika, ollaanko me ihmiset toisillemme tällaisia?
itsekin tiedän, miltä tuntuu olla todella hoikan ystävän kaveri - siinä tuntee itsensä väkisellä kauhean läskiksi ja MINÄKIN OLEN LAIHIKSELLA SEN TAKIA!
nimimerkki ETTÄ EI: saattaa olla, että kyseessä ei VIELÄ ole syömishäiriö, mutta siitä saattaa tulla!! meidän pitäisi heti auttaa ja tukea kaikkia, jotka tänne palstalle kirjoittavat, koska yleensä ihmisillä on oikeasti joku 'hätä'.
mielestäni syömishäiriöksi voisi laskea jo sen, että ajattelee olevansa läski, vaikkei olekaan. kyllä pelkkä ajatus vaikuttaa siihen, miten alat ruokaan suhtautua... ja heti, kun alat ruokaan suhtautua joko ahdistuneesti tai muuten, kyse on häiriöstä!
Kuten itsekin kerroit, kateus tekee susta hirviön ja ehkä se näkyy myös ulospäin! Sun on nyt heti lopetettava toi itsesi vertaileminen kaveriisi. Kaverisi ei saa siksi niitä miehiä koska se on niin laiha, vaan siksi, että hänestä ehkä huokuu itsevarmuus ja tyytyväisyys itseensä(musta hän on kyllä ällön laiha)ja toi varmuus ja tyytyväisyys ei riipu painosta, vaan siitä että hyväksyy itsensä! Ja se jos jokin näkyy ulospäin hehkuna! Itse olen lihonut alipainoisesta normaalipainoiseksi (nyt 170cm,60kg) eikä vientiä ole koskaan ollut näin paljon:)Mutta olin tuolloin laihana epävarma itsestäni (ei tissejä, ei persettä) ja se epävarmuus näkyi musta ulospäin. Nyt olen tyytyväinen itseeni ja uskon että sen myös huomaa:)
Miehet pokaavat laihoja vain sen takia, koska he ovat helpompia. Jos laihuus näkyy päälle niin tietää kyllä heti mistä narusta vetää.
ei jätkät kyllä kattele mitään laihoja muijia, miltä puuttuu muodot... Lähinnä niitä tikkulaihoja nauretaan ja haukutaan takanapäin (törkeetä), ehkä jotkut alle 15vee jätkät tykkää noista laihoista kun ovat itsekkin siinä iässä vielä niin kehittymättömiä!