Minä olen ollut koko ikäni aika ujo ja arka vieraiden ihmisten seurassa, varsinkin miesten. Tämä ujous ei ole helpottanut, vaikka ikääkin on jo vaikka kuinka.
En pysty puhumaan vieraiden miesten kanssa enkä pyri heidän kanssaan minkäänlaiseen kontaktiin, eli yritän siis vältellä sen minkä voin.
Jos joudun puhumaan jonkun miehen kanssa, tuntuu, kuin happi loppuisi, haluan, että voisin lopettaa ja lähteä pois, vaikka toisaalta haluaisin jatkaa juttua. Mutta kun ei vaan voi...
Olen aika ahdistunut tilanteestani, sillä tämän takia jäänen lopuksi-ikääni ihan yksin. Minulla on kyllä joitakin miespuolisia tuttuja, vanhoja ystäviä, joiden kanssa yhdessäolo sujuu, mutta he eivät oikein piittaa minun seurastani ja koen, että olen heille vain häiriöksi.
Kukaan ei ole yrittänyt kannustaa tai rohkaista minua mitenkään. Ilmeisesti kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut minusta, vaikka miten voisikaan, sillä eihän minua kukaan oikeastaan edes "tunne"...
En taida olla minkään väärtti. Tietysti toivoisin, että asiat olisivat toisin, mutta yksin en mitään näille mahda. Löytyisköhän kohtalotovereita tai hyviä neuvoja?
En pysty puhumaan vieraiden miesten kanssa enkä pyri heidän kanssaan minkäänlaiseen kontaktiin, eli yritän siis vältellä sen minkä voin.
Jos joudun puhumaan jonkun miehen kanssa, tuntuu, kuin happi loppuisi, haluan, että voisin lopettaa ja lähteä pois, vaikka toisaalta haluaisin jatkaa juttua. Mutta kun ei vaan voi...
Olen aika ahdistunut tilanteestani, sillä tämän takia jäänen lopuksi-ikääni ihan yksin. Minulla on kyllä joitakin miespuolisia tuttuja, vanhoja ystäviä, joiden kanssa yhdessäolo sujuu, mutta he eivät oikein piittaa minun seurastani ja koen, että olen heille vain häiriöksi.
Kukaan ei ole yrittänyt kannustaa tai rohkaista minua mitenkään. Ilmeisesti kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut minusta, vaikka miten voisikaan, sillä eihän minua kukaan oikeastaan edes "tunne"...
En taida olla minkään väärtti. Tietysti toivoisin, että asiat olisivat toisin, mutta yksin en mitään näille mahda. Löytyisköhän kohtalotovereita tai hyviä neuvoja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä anna..itsesäälissä ei kannata kieriskellä, nyt vaan yrität kohottaa itseluottamustasi ja ajatella positiivisesti.
Hei Anna, kirjoita minulle [email protected] tai lähetä mailiosoitteesi tälle palstalle.
Ujous on persoonallisuuden piirre, joka vakiintuu ennen kolmatta ikävuotta. Näin mulle kerrottiin, joten se siitä irtirimpuilusta sitten...
Tunnut älyttömän kriittiseltä itsesi suhteen. Taitaa olla aika tyypillinen ujouden oire... Kirjoitat hyvin, joten tiedät toivottavasti itsekin olevasi ihan fiksu ihminen. Vapaita miehiä on paljon, ja tuntuu ettet tarvitsisi kuin jonkun joka viitsii tutustua hiljaa ja ajan kanssa. Deittipalstalle ilmoituksen jättö voisi olla ihan hyvä ajatus, voi lähteä tutustuminen turvallisemmin kun se etenee rataa e-mail -> puhelin -> tapaaminen, eikä heti tarvi olla kasvokkain vieraan ihmisen kanssa joka ei välttämättä ole lainkaan omaa tyyppiä.
Mutta mä nyt vain kirjoittelin. Yksin ja ujo olen itsekin. Mutta liian nuori sulle :-) .
Olen kyllä vaihtanut sähköpostia miesten kanssa, mutta suhteet ovat loppuneet melkein alkumetreillä, kun en ole ollut valmis hetikohta tapaamaan, en ole halunnut lähetellä valokuvia enkä ole antanut puhelinnumeroa. Muutenkaan luonteeni ei ehkä miellytä miehiä, sillä olen hyvin varovainen. En halua ottaa minkäänlaisia riskejä. Joskus, kun olen uskaltautunut olemaan viesteissäni vähän vapautuneempi, minut on ymmärretty omasta mielestäni täysin väärin ja heti on tullut ehdotuksia, joista minun on pitänyt kieltäytyä. Joskus vapautuneempi puoleni on myös tylysti torjuttu! Jotkut miehet ovat kai ymmärtäneet sen taas ihan väärinpäin, että olisin joku miestennielijä, jota en ihan varmasti ole.
Haaveissahan kaikki on mahdollista, tai ainakin melkein kaikki. En osaa oikein edes unelmoida miehistä, sillä jotenkin ajatuksenakin nuo jutut tuntuvat ihan liian epäuskottavilta.
Eipä silti, on minullakin menneisyys. Olen siis joskus ollut myös toisenlainen. Mutta siitä on jo aikaa. Ehkä liian kauan. Perusluonteeltani olen kyllä aina ollut hyvinkin pidättyväinen ja varovainen. Entisenlaiseen elämääni en voisi palata, sillä se oli koitua kohtalokseni. Ehkä pelkoni juontavat sieltä. Ehkä pelkään, että entinen toistuu...
Välillä ajattelen, että tämä "elämätön elämä" on kuitenkin pahempi, kun mitään ei tapahdu. Ei hyvää eikä pahaa. On vain tämä ahdistava, ärsyttävä, kyllästyttävä ujous, joka köyhdyttää elämääni ja nakertaa ihmissuhteitani.
Tulee helposti mieleen, että miehet ovat vain ajatelleet ettet ole kiinnostunut? Kannattaa ainakin tunnustaa olevansa ujo ja että pelkää uuden parisuhteen aloittamista, koska edellisessä sattui sitä ja tätä. Karkottaisi pintaliitäjät heti, ja kunnon ihmiset eivät menettäisi toivoa niin helposti.
Sähköpostissa ei muutenkaan taida saada ihmisestä kovin hyvää kuvaa. Saa tietää mitä toinen on, ajattelee tai hakee, mutta persoona kyllä jää helposti piiloon. Melkein kaikki minustakin tuntuvat olevan ihan kiinnostuneita aina siihen saakka kun soitan puhelimella :-/
Aika lohdutonta tekstiä jotenkin. Sain sen käsityksen, että sinulla olisi kuitenkin ihan hyviä ystäviä. Etkö voisi puhua jollekin heistä näistä asioista? Ei ole mitään syytä menettää uskoaan ihmisiin (yhden epäonnistuneen parisuhteen takia?) Oikealle ihmiselle puhuminen olisi ihan toista kuin kasvottomalle foorumille kirjoittaminen, mutta asioiden tunnustaminen edes itselleen on tietysti jo askel parempaan. Tai jos ei parempaan, niin ainakin asioiden hyväksymiseen. :-( Terapeutille tai lääkärille puhuminenkin voisi olla ihan hyvä eikä yhtään hävettävä vaihtoehto, mutta tiedät varmasti itse parhaiten oletko sellaisessa kunnossa että sinun tarvitsee.
Tiedän kyllä ihan liian hyvin sen tunteen, kun ihmissuhteet lakoavat koska olen liian ujo pitämään edes yhteyttä. :-(
Kohtalotoveri löytyy tältäkin suunnalta. Tällä hetkellä elämä taas vaihteeksi tuntuu elämisen arvoiselta, ei mitään uutta ihmissuhderintamalla mutta muuten asiat ovat kohtalaisen hyvällä mallilla...
Muutama ystäväksi luokiteltava kyllä löytyy mutta en oikein jaksa uskoa että he pystyisivät ymmärtämään miltä tuntuu olla ujo. On se kyllä myös niinkin, että olen melko epäluuloinen toisten tarkoitusperistä ja käytännössä aina torjun mahdollisen ystävyyden pettymysten pelosta.
Minulla viestien vaihtaminen on ennemminkin kaatunut siihen, että naiset eivä voi paljastaa mitään itsestään - enkä tosiaankaan ole vaatinut mitään tarkkoja henkilötietoja vaan aivan yleisiä asioita. Epäluuloinen saa tietenkin olla puolin ja toisin, kyllähän epärehellisyyttä on olemassa ja tietenkin myös pelkän seksin etsijöitä, joilla ainoana tavoitteena on saada mahdollisimman monelta...
Minä nyt sitten myös ajattelin ehdotella sinulle... henkilökohtaisempaa viestintää sähköpostitse - [email protected] on osoite. Toki tuohon osoitteeseen kirjoittaa. Todettakoon vielä että olen aikuinen mies enkä mikään teini vaikka joskus sellaista voi minun kirjoituksistani tulla mieleen...
Muutama ystäväksi luokiteltava taitaa olla jo aika hyvin, vaikket pystykään heihin täysillä samaistumaan tai he sinuun. Miten olet onnistunut saamaan ystävät, vaikka olet epäluuloinen ja ujo kuten minäkin?
Olen huomannut myös miehistä sen, ettei paljon tietoa irtoa eikä siinä sitten ole oikein mitään järkeä enää.. :/ Enemmän ollaan kiinnostuneita fyysisten mittojen tai turhanpäiväisten pikkuviestailun harjoittamisesta, eikä esim. kunnon mailien vaihtamisesta, joiden suuruus on joskus jopa yli 4k:ta ei tunnu olevan mahdollistakaan.
Uusia tuttavuuksia löytyy sukulaisten ja aiempien ystävyyssuhteiden kautta, töissäkin tapaan kyllä ihmisiä mutta ystävyys ei ole koskaan itsestäänselvyys. Olen sattuneesta syystä lähes poikkeuksetta se passiivisempi osapuoli. Sitäpä minäkin vähän ihmettelen, siis miten olen onnistunut ystävystymään yleensä ollenkaan... Varmaan aika on tehnyt tehtävänsä, aikoinaan olisin halunnut vajota maan alle jos joku katsoi minua vähän pitempään, nykyisin saatan jopa ottaa selvää mistä onkaan kysymys :).
Luottamus täytyy ansaita ja onneksi kaikki eivät ole olleet yhtä epäluuloisia ja ovat antaneet siihen tilaisuuden. En tarkoita että yleisesti ihmiset vaikuttaisivat epäluotettavilta mutta joillakin on tapana pönkittää omaa itsetuntoaan puhumalla pahaa toisista, ainakaan minun itsetuntoni ei riitä ystävystymään heidän kanssaan. Muutama sellainen tapaus on lähipiirissä ja vaikka he muuten vaikuttavat mukavilta, heidän seurassaan on aina vähän varautunut olo: "mitähän vikaa he nyt minusta löytävät".
"Olen huomannut myös miehistä sen, ettei paljon tietoa irtoa eikä siinä sitten ole oikein mitään järkeä enää.. "
Hmm... samoin ajattelen naisista :). Kirjoittaminen on mukavaa ja minulle paras tapa saada ilmaistua ajatuksiani. Joskus kyllä sekin tuntuu liian vaikealta, varsinkin jos ei saa minkäänlaista vastakaikua, ei tietenkään tarvi olla samaa mieltä mutta huomioida kuitenkin jollain tavalla. Nopeastihan alkaa tuntumaan, että voisi aivan yhtä hyvin kirjoittaa julkista päiväkirjaa - joku saattaa lukea sen mutta ei koskaan saa tietää herättikö se mitään ajatuksia...
Palaute, pienikin auttaa eteenpäin. Se on merkki siitä, että joku minut huomasi ja kannattaa jatkaa. Tyrmäävin, lamauttavin palaute on jättää se kokonaan antamatta/jäädä saamatta. Tai kun joku möläyttää muka hyvän vitsin palautteeksi. Se on vastapuolen aliarvioimista, vähättelyä, what ever.
Saamani kritiikki on osoittautunut kaikkein hyödyllidimmäksi, koska se on pakottanut minut alas pilvilinnoista tähän karuun arkeen. Vaikka se silloin, sillä hetkellä kirpaisikin ja pahasti. Mutta kuitenkin...
Aina näissä on tarvittu kannustajaa, ystävää, joka on sanonut, että älä välitä, kaikki johtuu vain kateudesta ja toisten omista peloista ja ongelmista. He pelkäävät, että olet heitä parempi ja näet heidän naamarinsa taakse heidän todellisen minänsä.
Kaikennäköistä tulee oletettua, jos ei selkeää palautetta tule. Pitäisi ilmeisesti aina pystyä lukemaan rivien välistä mitä vastapuoli oikeasti tarkoittaa. Harvemmin tarkoituksena on loukata ketään tiettyä henkilöä, puretaan vain omaa turhautuneisuutta ensimmäiseen vastaantulijaan, ja helppoja kohteitahan ovat ne, joilla muutenkin menee huonosti ja paljastavat omat heikot kohtansa...
Pistäppä posti kulkemaan.
[email protected]