Mulla on korvien edestä kipeet sylkirauhaset, tai oletan, että ne on sylkirauhaset, ja mun poskissa tuntuu painetta, ja suun avaaminen isosti tuntuu leuan alla, oikealla puolella oudolta..voisko olla sylkirauhasten tulehdus? tai sit hampaassa jotain häikkää...?
Huomasin just tänään, että mun hampaat on todellaki muuttunu, ne on takaa ihan kuluneet ja täynnä reikiä, ne ei oo koskaan ennen näyttäny niin pahoilta, miten voi puolessa vuodessa muuttua niin paljo? silloin kävin viimeksi hammaslääkärillä ja kaikki oli ok, paitsi reiän alut...voikohan nää kaulan alueen kivut, turvotus ja muut johtuu hampaista? muilla ollu tällasta?
Lisäks mua vaivaa ruokatottumusten muuttaminen, mä en yksinkerttaisesti kykene muuttamaan edes säännölliseks ja suht normaaliks ruokavaliota, vaikka en mä näinkään laihdu, laadittiin selvä ateria suunnitelma ravitsemusterapetin kanssa, ja ite olin ihan varma, että se on helposti toteutettavissa, mutta tää vaan pahenee ja syöminen on ihan sekasin. Ei oo niin, ettenkö haluais muuttaa tapoja ja yrittää parantua, mutta kuitenkaan en saa voimaa tarpeeks edes ruokatapojen muutokseen, en ymmärrä mitä mä teen väärin, ajatelenko liikaa, pitäis ehkä vaan toimia ja unohtaa tunteet, oon aina pitäny tunteita muutenki vaikeina, ne pilaa aina kaiken. Pitäis aina vaan ajatella järjellä, ja tehdä kokreettisia asioita, parhaimminhan voi ne jotka ei murehdi turhia...
Oon muutenki ajatellu, että oon jotenki viallinen yksilö, mä vihaan niin paljo itteäni, enkä edes tiedä miks...en oikeestaan vihaa mun ulkonäköö, kun ei mua edes oikeestaan kiinnosta ulkonäkö, eikä mikään sellanen, vihaan kai vaan mua sisältä ja yritän muuttaa ulkokuorta, koska ennen se sai mut keskittyyn vaan siihen ja pystyin unohtaan ahdistuksen ja kaikki ajatukset ja se rauhotti.
ei mulla oo oikeestaan mitään tarvetta elää täällä, mä oon tajunnu, että oon todella mitätön ihminen, en saa koskaan aikaan mitään suurta, enkä mä halua elää itelleni, en halua perhettä, en miestä, en kykene sellaseen, eikä se oo mua varten. En tunne mitään rakkautta, ihastusta, hellyyttä, kun ajattelen, että olisin jonkukaa, en edes tunne mitään miehen kanssa, mä ihailen vaan jotain aatteita ja historiallisesti merkittäviä henkilöitä ja politikkoja. Luulen, että multa puuttuu kyky tuntea ja rakastaa, koska oon aika kylmä ihminen, paitsi perhettä haluan suojella ja toivon niille kaikkea hyvää.
Ajattelin, että ehkä oonki sit ihminen joka omistautuu työlleen, mutta en löydä sopivaa/kiinnostavaa alaa...joten jos mua ei kiinnosta muu kuin sellanen, johon ei ole mahdollisuuksia, nii miks mä oon täällä? elämä on niin turhaa...en kuitenkaan oo masentunu vaan oon vaan realisti.
Huomasin just tänään, että mun hampaat on todellaki muuttunu, ne on takaa ihan kuluneet ja täynnä reikiä, ne ei oo koskaan ennen näyttäny niin pahoilta, miten voi puolessa vuodessa muuttua niin paljo? silloin kävin viimeksi hammaslääkärillä ja kaikki oli ok, paitsi reiän alut...voikohan nää kaulan alueen kivut, turvotus ja muut johtuu hampaista? muilla ollu tällasta?
Lisäks mua vaivaa ruokatottumusten muuttaminen, mä en yksinkerttaisesti kykene muuttamaan edes säännölliseks ja suht normaaliks ruokavaliota, vaikka en mä näinkään laihdu, laadittiin selvä ateria suunnitelma ravitsemusterapetin kanssa, ja ite olin ihan varma, että se on helposti toteutettavissa, mutta tää vaan pahenee ja syöminen on ihan sekasin. Ei oo niin, ettenkö haluais muuttaa tapoja ja yrittää parantua, mutta kuitenkaan en saa voimaa tarpeeks edes ruokatapojen muutokseen, en ymmärrä mitä mä teen väärin, ajatelenko liikaa, pitäis ehkä vaan toimia ja unohtaa tunteet, oon aina pitäny tunteita muutenki vaikeina, ne pilaa aina kaiken. Pitäis aina vaan ajatella järjellä, ja tehdä kokreettisia asioita, parhaimminhan voi ne jotka ei murehdi turhia...
Oon muutenki ajatellu, että oon jotenki viallinen yksilö, mä vihaan niin paljo itteäni, enkä edes tiedä miks...en oikeestaan vihaa mun ulkonäköö, kun ei mua edes oikeestaan kiinnosta ulkonäkö, eikä mikään sellanen, vihaan kai vaan mua sisältä ja yritän muuttaa ulkokuorta, koska ennen se sai mut keskittyyn vaan siihen ja pystyin unohtaan ahdistuksen ja kaikki ajatukset ja se rauhotti.
ei mulla oo oikeestaan mitään tarvetta elää täällä, mä oon tajunnu, että oon todella mitätön ihminen, en saa koskaan aikaan mitään suurta, enkä mä halua elää itelleni, en halua perhettä, en miestä, en kykene sellaseen, eikä se oo mua varten. En tunne mitään rakkautta, ihastusta, hellyyttä, kun ajattelen, että olisin jonkukaa, en edes tunne mitään miehen kanssa, mä ihailen vaan jotain aatteita ja historiallisesti merkittäviä henkilöitä ja politikkoja. Luulen, että multa puuttuu kyky tuntea ja rakastaa, koska oon aika kylmä ihminen, paitsi perhettä haluan suojella ja toivon niille kaikkea hyvää.
Ajattelin, että ehkä oonki sit ihminen joka omistautuu työlleen, mutta en löydä sopivaa/kiinnostavaa alaa...joten jos mua ei kiinnosta muu kuin sellanen, johon ei ole mahdollisuuksia, nii miks mä oon täällä? elämä on niin turhaa...en kuitenkaan oo masentunu vaan oon vaan realisti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo veikkaa näitä kahta juttu mutta mee lekuriin
itse kärsin kans vissiin sylkirauhasentulehduksesta, leuan alla oleva patti kivistää niin maan prkeleesti varsinkin kun syö. huomenna käyn lääkärissä näyttämässä.
ps. ymmärrän varsin hyvin mitä käyt läpi tunne-elämässäsi. itsellä aika sama tilanne, tuntuu kuin olisin vain joutilas tässä maailmassa