...en hyväksy oikeudenmukaisuuden käsitettä?
En tällä viestillä halua etsiä mitään valmiiksi pureskeltua aatetta johon samaistua, ennemminkin haluaisin keskustella jonkun asiansa tuntevan kanssa tarkoituksenani lähinnä peilata omia ajatuksiani ko. ismin ajatusmaailmaan. En siis halua oikeaksi satanistiksi tai pidä itseäni satanistina, vaan haluaisin keskustella mainitunlaisten henkilöiden kanssa heidän edustamastaan filosofiasta/uskonnosta. (Olaf älköön osallistuko)
Olen jonkun verran tutustunut LaVeylaiseen satanismiin, SB löytyy kirjahyllystä. Monilta osiltaan oma maailmankuvani myötäilee (LaVeyn)satanismin oppeja. Kuitenkin on eräs merkittävä epäkohta, oikeudenmukaisuus, joka esiintyy eri muodoissaan kiusaamassa mieltäni LaVeyn, Gilmoren ja muiden merkkihenkilöiden teksteissä.
Tässä muutama tarpeettoman pitkä ote Gilmoren kynästä:
"(...)Let us instead look at contemporary Satanism for what it really is: a brutal religion of elitism and social Darwinism that seeks to re-establish the reign of the able over the idiotic, of swift justice over injustice, and for a wholesale rejection of egalitarianism as a myth that has crippled the advancement of the human species for the last two thousand years.(...)"
"(...)A meritocracy will replace the practice of such injustices as affirmative action and other programs designed to punish the able and reward the undeserving.(...)"
"(...)The Judeo-Christian tradition which exists secularly under the guise of liberal humanism has exalted the criminal over the victim, taking responsibility away from the wrong-doer with their doctrine of forgiveness. Such thinking is a disgrace towards the ideal of justice. This must stop! Individuals must be held accountable for the consequences of their actions, and not be allowed to scapegoat society, history, or other supposed “outside” influences.(...)"
Olisi ymmärrettävää, jos (huonohkona esimerkkinä)ylläolevissa teksteissä viitattaisiin vain luonnonmukaiseen oikeuteen, ts. vahvemman oikeuteen, joka on luonteeltaan varsin selkeää ja mutkatonta. Kuitenkin etenkin viimeisessä otteessa viitataan selvästi instituonaalisen moraalijärjestelmän normien asettamaan 'oikeuteen' (tarkemmin sen ihanteeseen). Miten autoritäärinen ajattelu sopii yhteen henkiökohtaisen vapauden ja viidennen saatanallisen synnin (tai 4., jopa 1.)kanssa? Miten tässä todellisessa maailmassa jossa vahvempi käyttää valtaa heikompiinsa edes voisi esiintyä epäoikeudenmukaisuutta? Käsittääkseni satanismi ei hyökkää organisoitua yhteiskuntaa vastaan koska ihmisten välinen vuorovaikutus, sopimukset ja organisaatiot ovat ihmisten luonnollisia tointatapoja, joista satanisti hyötyy. Miksi siis luoda henkinen kainalosauva oikeudesta - oikeudesta kostoon, vahvemman selviytymiseen tai rikoksesta rankaisemiseen? Eikö kaikkein menestyksekkäin tapa paimentaa lammasmaisia ihmismassoja ole vedota ihmisten 'oikeudentajuun' (tästä osoituksena vaikka viime sodat maailmalla). Miten satanisti voi erota tuosta teuraskarjasta jos hän uskoo samaan - tai mihinkään - oikeuteen, jolla kyseisiä olentoja johdatetaan?
Ja jos on olemassa oikeutta, on olemassa myös hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Ja kaikki em. termit palvelevat nähdäkseni vain yhtä ainoata tarkoitusta: ohjaavat ihmisten käyttäytymistä johonkin haluttuun suuntaan.
Uskoisin että ainoa asia joka voi orjuuttaa ihmisen on ihminen itse; miksi tehdä niin kahlehtimalla itsensä opittuihin arvoihin, kuristamalla itsensä valmiilla toimintamalleilla?
Miksi minua vituttaa?
"Evil they name us - evil we are" ...vai?
En tällä viestillä halua etsiä mitään valmiiksi pureskeltua aatetta johon samaistua, ennemminkin haluaisin keskustella jonkun asiansa tuntevan kanssa tarkoituksenani lähinnä peilata omia ajatuksiani ko. ismin ajatusmaailmaan. En siis halua oikeaksi satanistiksi tai pidä itseäni satanistina, vaan haluaisin keskustella mainitunlaisten henkilöiden kanssa heidän edustamastaan filosofiasta/uskonnosta. (Olaf älköön osallistuko)
Olen jonkun verran tutustunut LaVeylaiseen satanismiin, SB löytyy kirjahyllystä. Monilta osiltaan oma maailmankuvani myötäilee (LaVeyn)satanismin oppeja. Kuitenkin on eräs merkittävä epäkohta, oikeudenmukaisuus, joka esiintyy eri muodoissaan kiusaamassa mieltäni LaVeyn, Gilmoren ja muiden merkkihenkilöiden teksteissä.
Tässä muutama tarpeettoman pitkä ote Gilmoren kynästä:
"(...)Let us instead look at contemporary Satanism for what it really is: a brutal religion of elitism and social Darwinism that seeks to re-establish the reign of the able over the idiotic, of swift justice over injustice, and for a wholesale rejection of egalitarianism as a myth that has crippled the advancement of the human species for the last two thousand years.(...)"
"(...)A meritocracy will replace the practice of such injustices as affirmative action and other programs designed to punish the able and reward the undeserving.(...)"
"(...)The Judeo-Christian tradition which exists secularly under the guise of liberal humanism has exalted the criminal over the victim, taking responsibility away from the wrong-doer with their doctrine of forgiveness. Such thinking is a disgrace towards the ideal of justice. This must stop! Individuals must be held accountable for the consequences of their actions, and not be allowed to scapegoat society, history, or other supposed “outside” influences.(...)"
Olisi ymmärrettävää, jos (huonohkona esimerkkinä)ylläolevissa teksteissä viitattaisiin vain luonnonmukaiseen oikeuteen, ts. vahvemman oikeuteen, joka on luonteeltaan varsin selkeää ja mutkatonta. Kuitenkin etenkin viimeisessä otteessa viitataan selvästi instituonaalisen moraalijärjestelmän normien asettamaan 'oikeuteen' (tarkemmin sen ihanteeseen). Miten autoritäärinen ajattelu sopii yhteen henkiökohtaisen vapauden ja viidennen saatanallisen synnin (tai 4., jopa 1.)kanssa? Miten tässä todellisessa maailmassa jossa vahvempi käyttää valtaa heikompiinsa edes voisi esiintyä epäoikeudenmukaisuutta? Käsittääkseni satanismi ei hyökkää organisoitua yhteiskuntaa vastaan koska ihmisten välinen vuorovaikutus, sopimukset ja organisaatiot ovat ihmisten luonnollisia tointatapoja, joista satanisti hyötyy. Miksi siis luoda henkinen kainalosauva oikeudesta - oikeudesta kostoon, vahvemman selviytymiseen tai rikoksesta rankaisemiseen? Eikö kaikkein menestyksekkäin tapa paimentaa lammasmaisia ihmismassoja ole vedota ihmisten 'oikeudentajuun' (tästä osoituksena vaikka viime sodat maailmalla). Miten satanisti voi erota tuosta teuraskarjasta jos hän uskoo samaan - tai mihinkään - oikeuteen, jolla kyseisiä olentoja johdatetaan?
Ja jos on olemassa oikeutta, on olemassa myös hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Ja kaikki em. termit palvelevat nähdäkseni vain yhtä ainoata tarkoitusta: ohjaavat ihmisten käyttäytymistä johonkin haluttuun suuntaan.
Uskoisin että ainoa asia joka voi orjuuttaa ihmisen on ihminen itse; miksi tehdä niin kahlehtimalla itsensä opittuihin arvoihin, kuristamalla itsensä valmiilla toimintamalleilla?
Miksi minua vituttaa?
"Evil they name us - evil we are" ...vai?
Vastaukset 6
Vanhimmat
yhteiskunta ja se, että muut seuraavat moraalikoodeja ja oikeudenmukaisuutta. Sehän luo sinulle turvallisen ympäristön "toteuttaa itseäsi" olemalla itsekäs ja epäoikeudenmukainen. Näin monet muutkin toimivat käytännössä. Olet siis keskiverto muista hyötyjä. Et mitään erikoista.
Mieti tarkkaan, mitä menestys sinulle tosiaan merkitsee, onko se sitä että olet päällepäsmärinä ja hyötyjänä joka paikassa. Eikö tuollainen asenne olekin heikkouden ja huonon itsetunnon tulosta?
Tietenkin minulle sopii järjestäytynyt yhteiskunta ja se että muut seuraavat moraalikoodeja ja oikeudenmukaisuutta.
Lisäksi minulle myös "sopii" näytellä omaa osaani tässä yhteiskunnassa - itsekkyys ja epäoikeudenmukaisuushan ovat muutenkin muodissa, kuten toteat.
Epäsuorasti yhdistät viestissäsi epäoikeudenmukaisuuden itsekkyyteen ja sitä kautta muista hyötymiseen. Näin myös epäsuorasti oletat että halutessani hylätä oikeudenmukaisuuden kasitteen tarkoitan nimenomaan henkilökohtaisen hyödyn tavoittelun muiden kustannuksella eettistä tai moraalista hyväksymistä.
Kysymykseni tarkoitus kuitenkin on toinen.
Itse en esimerkiksi pelkää toimia tai olla toimimatta "epäitsekkäästi" jos niin haluan - epäitsekkyys on kuitenkin suurinta itsekkyyttä niin kauan kun toimintani aiheuttaa mielihyvää itselleni. Oikeudenmukaisuus taas on itsepetosta. Jos kuvittelen että epäitsekäs toimintani tekee minusta enemmän "hyvän" tai velvoittaa muita kiitollisuuteen tai mihinkään muuhun, petän itseäni. Jos toimin "epäoikeudenmukaisesti", käytännössä loukkaan jonkun muun itsetuntoa, koska tuo joku uskoi "ansaitsevansa" hyvää kohtelua oman "hyvän" toimintansa seurauksena. "Oikeudenmukainen" toiminta taas on toimintaa yhteiskunnan tai yhteisön normien tai opittujen moraalisääntöjen mukaan - siis ulkopuolisten käskyjen seuraamista.
Ja vielä:
Mitä menestys minulle merkitsee?
Minulle menestys on itseni voittamista; omien todellisten vaikutteideni tunnistamista; ehdollistetun minäni toiminnan erottamista tietoisesta tavoitteelisesta toiminnasta.
Ja kun saavutan edellä mainitut asiat en enää kirjoittele tänne typeriä kysymyksiä.
Minkä takia on niin tärkeä kuulua johonkin ismiin? Luulempa että sellainen tulee itsestään selvyydeksi eikä sitä sen kummemmin kannata mietiskellä. Satanistiksi synnytään, ei sellaseksi vain tupsahdeta. "Hei! Voisimpa olla satanisti, kun mun ajatukset on aika samanlaiset kuin Laveylla!"
Jos et tiedä miksi itseäsi kutsut, niin älä kutsu itseäsi miksikään. Jos on pakko kategorisoitua, niin siitä vaan, mutta se on erittäin turhaa ja joidenkin kohdalla erittäin typerää.
Viestin otsikko oli huonohko, koska viestin paino ei ollut mihinkään ismiin kuulumisella. Parempi otsikko olisi ollut "oletko satanisti jos...".
Lähinnä odotan että joku perustelisi tuon oikeudenmukaisuuden käsitteen osana satanistista ideologiaa.
Enpä juurikaan hyötyisi satanistiksi itseäni leimaamalla, mutta yleisesti ottaen oletan että satanisti on edes kengännumeronsa verran keskivertoa älykkäämpi yksilö. Siksi kyselen tyhmiä.
Mukava nähdä kerrankin ajatuksella kirjoitettu viesti vaikkakin näin pitkä. Valitettavasti en näin suoralta kädeltä kovin hyvää vastausta voi antaa mutta yritän edes jotain saada ilmaistua. Nämä pointit ovat enimmäkseen omia näkemyksiäni ja vaikutelmia keskusteluista amerikkalaisten satanistien kanssa.
Ensinnäkin, älä sekoita oikeutta lakiin. Se mikä on laillista ei välttämättä ole oikeudenmukaista. Useimmiten varsin amerikkalaisten CoS:in jäsenten mielipiteet ovat vastoin "rikollisten holhoamista" eli itsepuolustuksen kieltämistä. Kärjistetysti: et saat vahingoittaa kotiisi tunkeutuvaa rikollista. Tämähän "rikkoo" jo useampaa satanistista teesiä.
Toisekseen, oikeutta on erilaista. Ajattele vähemmän pohjoismaista hellää oikeutta, enemmän Judge Dreddiä. Yleisesti oikeuden pohjana on Lex Talionis, ei nykytyylinen oikeusidea jossa rikollista ymmärretään ja pyritään rehabilitoimaan. Oikeuden nähdään olevan miekka jolla rangaista.
Siihen, miksi satanistit yleensä pitävät lakeja arvossa ja arvostavat järjestystä on juuri se, että järjestäytynyt yhteiskunta tarjoaa parhaat lähtökohdat onnellisuuden tavoitteluun. Siis puhdas Hobbesilainen yhteiskuntasopimusajattelu. Moraalin legalisoimistahan ainakin CoS organisaationa vastustaa Pentagonisessa revisionismissa.
johon minäkään en osaa antaa kunnollista vastausta. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin omat käsityksensä siitä, mikä on oikeudenmukaista. Light-bearer käytti hyvänä esimerkkinä kotiin hyökkäämistä. Minun mielestäni on oikeus ja kohtuus, että puolustan omaa kotiani ja itseäni, jonkun mielestä se on laitonta. Erään uskovaisen kaverini mukaan hyökkääjään ei saa koskea, vaikka tämä tappaisi ja raiskaisi silmän alla muijan ja mukelot, koska se on syntiä. En tajua tätä logiikkaa mitenkään päin.
Kyse taitaa olla siitä, miten mihinkin tilanteeseen tai tapaukseen suhtautuu. Ihmisille on pennusta lähtien opetettu, että mikä on oikein ja väärin. Niistäkin on eri versioita ihmisestä riippuen. Kai sieltä kaiken alta pitäis kaivaa se totuus, mikä itsestä on oikeasti oikeudenmukaista.