vihdoinkin oli soittoaika neurologille. Tutkimukset osoittavat että ei ole paniikkihäiriötä eikä hyperventilaatiota, mitä minäkin olen kokoajan hokenut.
Sfenoidaali-uni-eeg näyttää lievää epileptisformista häiriötä. Neurologi ei kuitenkaan sanonut selkeästi että minulla on epilepsia. Kun kerroin muistihäiriöistäni neurologi sanoi että ei se kuulu "tähän epilepsiaan", joten lisää psykiatrisia selvittelyjä jospa olen kovasti stressaantunut. Lisäksi neuropsykologille.
Trileptal vaihdetaan ihottuman takia Deprakineen. Lääkäri halusi välttämättä lääkkeen joka auttaa sekä epilepsiaan että migreeniin, vaikka ei sanonut selkeästi mikä minua vaivaa. Muistiongelmat kun eivät kuulemma sovi kumpaankaan tarpeeksi hyvin. Ehdotin että voisiko kaikki johtua siitä että trileptal ei sovi ja väsyttää hirveästi, onhan siinä muistihäiriöt yksi sivuvaikutus, ja niin se kuulemma voi ollakin.
Joten nyt tässä ihmetellään mikä minua vaivaa ja miksi psykiatrille taas. Johan sain terveen paperit. Ja voiko se epileptinen häiriö olla "liian pieni" epilepsiaksi? Neurologi ei olisi halunnut antaa lisää sairaslomaa, mutta antoi kuitenkin kun pistin vastaan. Mitä se mua auttaa että neurologi sanoo että "sun ei pitäisi olla näin kipeä"?? Jos ei kartta ja todellisuus täsmää, mennään kartan mukaan.
En tiedä, katotaan nyt lähteekö pää selviämään deprakinen kanssa, toivottavasti. Tarkistuskäynti on sitten kun tutkimukset on tehty. On vain sellainen olo että kukaan ei usko, kun en sairastele niinkuin kirjoissa sanotaan. Ja ketä nyt ei puolen vuoden epätieto ja lääkäreiden huono kohtelu stressaisi?
Sfenoidaali-uni-eeg näyttää lievää epileptisformista häiriötä. Neurologi ei kuitenkaan sanonut selkeästi että minulla on epilepsia. Kun kerroin muistihäiriöistäni neurologi sanoi että ei se kuulu "tähän epilepsiaan", joten lisää psykiatrisia selvittelyjä jospa olen kovasti stressaantunut. Lisäksi neuropsykologille.
Trileptal vaihdetaan ihottuman takia Deprakineen. Lääkäri halusi välttämättä lääkkeen joka auttaa sekä epilepsiaan että migreeniin, vaikka ei sanonut selkeästi mikä minua vaivaa. Muistiongelmat kun eivät kuulemma sovi kumpaankaan tarpeeksi hyvin. Ehdotin että voisiko kaikki johtua siitä että trileptal ei sovi ja väsyttää hirveästi, onhan siinä muistihäiriöt yksi sivuvaikutus, ja niin se kuulemma voi ollakin.
Joten nyt tässä ihmetellään mikä minua vaivaa ja miksi psykiatrille taas. Johan sain terveen paperit. Ja voiko se epileptinen häiriö olla "liian pieni" epilepsiaksi? Neurologi ei olisi halunnut antaa lisää sairaslomaa, mutta antoi kuitenkin kun pistin vastaan. Mitä se mua auttaa että neurologi sanoo että "sun ei pitäisi olla näin kipeä"?? Jos ei kartta ja todellisuus täsmää, mennään kartan mukaan.
En tiedä, katotaan nyt lähteekö pää selviämään deprakinen kanssa, toivottavasti. Tarkistuskäynti on sitten kun tutkimukset on tehty. On vain sellainen olo että kukaan ei usko, kun en sairastele niinkuin kirjoissa sanotaan. Ja ketä nyt ei puolen vuoden epätieto ja lääkäreiden huono kohtelu stressaisi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mitä neurologisi ajaa takaa.
Deprakine sopi silloin aikoinaan mulle
hyvin, mutta sen rinnalla oli jokin
muukin joten en sitä yksinään syönyt.
Toivotaan sen olevan parempi kuin Trileptal =)
Lääkevaihtojen aikana on oikeus
olla s-lomalla eli onneksi pidit puolesi.
Käy nyt siellä psyk. kun kerran neurosi
sitä vaatii, mut just tota en tajua,
mut ei kait mun tarvitsekkaa.
Tee niin kuin on määrätty.
Milloin alat vähentämään Trileptalia ?
eli heti seuraavana päivänä trileptalia vain illalla ja deprakinea myös, eikä mitään lääkettä aamulla. Näin sitten kolme päivää, eli tänään illalla otan viimeisen kerran trileptalia. Deprakine nostetaan viikon syönnin jälkeen annokseen 1 1.
Uskallan ehkä sanoa että olo on hyvä. Ei ainakaan tippaakaan huonompi. Deprakine vaikuttaa siis lupaavalta lääkkeeltä.
Mä en kanssa ymmärrä että miksi psykiatrille taas, mutta tietysti menen. Ja pitää olla siitäkin kiitollinen että verorahoja käytetään mun tutkimiseen.
Mä sain sitten sairaslomaa vielä lukukauden loppuun, koska sanoin neurolle että ei mun ole mitään järkeä mennä sinne pariksi viikoksi, opintotukea ei voi silloin hakea ja kursseistakin on vain lopputentit jäljellä. Ehkä olen itsekäs ja ahne, mutta tää koko rumba on pistänyt miettimään elämänarvoja uusiksi ja on ollut todella kova paikka, enkä ole vieläkän tästä kuivilla. Joten se täytyy rehellisesti sanoa että en sairauteni enkä mielenterveyteni puolesta kestä vielä sitä painetta mitä opinnot tuovat, niin ajallista kuin psyykkistä. Kun on niin huono päivä ettei sängystä oikeasti pääse ylös kuin vessaan, niin ei voi neurologi tulla minulle päteämään että "ei sun pitäisi olla noin sairas".
Tästä tuli nyt taas negatiivinen kirjoitelma, ottaa niin päähän tuollainen. Oikeasti menee jo vähän paremmin, hyviä vointeja myös muille.
jokaisen kanssa elämänarvot uusiksi
etenkin silloin, kun epi pahenee
yht'äkkiä ja elämä käy siellä pohjalla
kuten itsekkin kävin.
Muista, että sieltä vain noustaa ja
tietysti nyt lääkevaihdon aikana voi
kohtauksia vielä tulla joten älä heti
tuomitse Deprakinea.
Ajan täytyy antaa kulua, että
elimistö ehtii tottua uuteen
lääkkeeseen ja siihen menee
useampi kuukausi.
Opiskella ehtii sitten myöhemmin,
kun on pää kunnossa =)
tsemppauksesta!
Olen tosiaan miettinyt että jatkanko enää opiskeluja. Ne ovat tuntuneet vähän "vääriltä" jo ennen kuin sairastuin, ja nyt tuntuu että en todellakaan halua jatkaa niitä.
Sen sijaan toteuttaisin vanhan haaveeni oppisopimuksella. Pelottaa vain totaalinen suunnanvaihdos elämässä. Katsotaan miten käy, vielä ei tarvitse päättää mitään. Nyt vain huilin ja koetan saada pääni kasaan =)
nyt on lääkeannosta nostettu, ja olo on vieläkin hyvä! Rupesin jo miettimään että onko deprakinella piristävä vaikutus, olo on niin paljon pirteämpi kuin trileptalia syödessä.
Piti vielä kommentoida elämänarvoja ja opiskelua. En muista että pistinkö jo johonkin kommenttia, mutta siinä tapauksessa tulee uudestaan =) Harkitsen opiskelupaikasta luopumista jotta pääsisin toteuttamaan unelmaa opppisopimuksen kautta. Pelottaa vietävästi.
Tänään tässä synkistelen ja mietin, että onko valinnoilla merkitystä? Olen aina uskonut siihen, että on, ja olen yrittänyt olla tunnollinen ja kantaa vastuuni. Mutta nyt minä sairastuin, enkä enää usko että tsemppaaminen on ainoa tapa elää. En jaksa tsempata itseäni, enkä motivoida entiseen elämäntapaani. Päässäni pyörii vain, että mitä jos jään työkyvyttömäksi, miltä haluan että työhistoriani näyttää? En siltä miltä se tällä menoa tulee näyttämään.Uskoin että lopussa kiitos seisoo, mutta mitä jos siellä odottaakin vain aivojen suora sähkökäyrä (kun sitä nyt on minulta niin moneen kertaan mitattu, ainakin siellä jotain elämää on vielä =))?
Ehkä orastava epilepsia on minulle uusi mahdollisuus tarkastaa elämänarvojani ja - tapojani. Mahdollisuus pysähtyä täysin ja miettiä uudestaan, tällä kertaa hieman suuremmalla elämänkokemuksella? Mutta millä täyttää tyhjä tila joka jää jäljelle kun vanha ajatusmaailma räjäytetään pois? Onko mikään enää pyhää, onko olemassa todellista minää? Vaiko sitä juuri olen vasta löytämässä harhailuiltani, enkä tahdo tunnistaa, kuva on vielä niin kalpea ja ujo auringonvalossa?
pohdit ja kaikki on niin tuttua.
Kun jäin töistä pois ja olin reilun 2v:n
s-lomalla oli aika laittaa elämänarvot
uusiksi ja miettiä tulevia.
Pohjalla tuli käytyä sairauden takia
ja masennuin. En olisi uskonut,
että enään työkykyistä minusta tulee
saatikka kohtauksetonta.
Uskon olevani oikeassa paikassa töissä.
Elämä on mallillaan, takaraivossa ei
enään jyskytä jatkuva pelko milloin
tulee seuraava kohtaus.
Oppisopimuskoulutus vaikuttaa hyvältä
ja kannattaa panostaa siihen mikä
itseltä tuntuu parhaimmalta.
Tosiasiat on pakko myöntää itselleen
ja niiden voimavarojen puitteissa
opiskella ja töissä käydä miten
epimme sen sallii.
Onneksi Deprakine toimii jo paremmin
ja uskotaan sen toimivuuteen jatkossakin.
Eiköhän asiat järjesty,kun jaksaa luottaa
tulevaisuuteen.
on myös tullut trileptalista muistihäiriöitä. Ja pää on ihan "epätodellisen" tuntuinen. Kaikki nämä vaivat vasta lääkkeen aloittamisen jälkeen. Odottelen edelleen sille neurolle pääsyä. Mulla on ollut samanlaisia tuntemuksia, ettei oteta todesta:(
Söitkö sitä trileptalia kauan?
ikävä kyllä neurologeille ikävä kyllä
jos on noin jääräpäitä et ne ei usko
tai jotenkin ei tunnu ottavan todesta.
Mulla on myös ollut tuollaisia
neurologeja ja jos ei kemiat synkkaa
niin oon vaihtanut toiseen neurologiin.
Yrittäkää löytää yhteinen kieli.
Pitäkää pintanne sillä itse parhaiten
tiedätte tunteenne.
kerkesin syömään trileptalia. Auttoihan se pahimpaan, kohtaukset lieventyivät ja vähentyivät. Mutta nyt ihottuma on paaljon parempi kun olen kolme päivää syönyt trileptalia puolet vähemmän, ja nyt se loppuu sitten kokonaan.
Saat täyden myötätuntoni, pitäisi olla terve että lääkäreiden kanssa pärjää. Kun joku keksii miten saada neurologi kuuntelemaan eikä haukkumaan, haluan sen tietää. Siihen asti ei voi muuta kuin hakea täältä vertaistukea ja voimia jaksamiseen!
nii huono muisti,et muistin yhen asian päiväs
Tosissas?