Kun kirkkokunta eroa valtiokirkosta

Varmaan kyse on myös siitä, ettei jo nyt toimiville luterilaisille yhteisöille kelpaisi läheskään kaikki naispappeuden vastustajat. Ne kun tuppaa olemaan ylitiukkoja omissa näkemyksissään, mikäli saamani käsitys pitää paikkaansa.

Itse viihdyn kyllä hyvin yhden luterilaisen pikkukirkon tilaisuuksissa, mutta kokemusteni perusteella voin sanoa, etten missään nimessä tahtoisi liittyä jäseneksi opillisesti niin tiukkaan kirkkoon. En siis siinäkään tapauksessa, vaikka näkemysteni puolesta kelpaisinkin jäseneksi. Mielestäni kirkossa pitää olla vähän enemmän tilaa itsenäiselle ajattelulle, niin tiukka ryhmäkuri kuin olen nähnyt ei ole tervettä.

Miksi naispapit ja sen kannattjat eivät perusta omaa kirkkokuntaa, jossa saisivat uskoa ihan niinkuin itte tykkäävät, välittämättä Pyhän Raamatun ja Kristuksen apostolien opetuksista? Miksi ihmeessä niiden pitää tehdä invaasio olemassa olevaan ev.lut-kirkkokuntaan, joka ei vuosisatoihin ole oppi-isänsä Martti Lutherin käsityksiin nojaten hyväksynyt naisia papin virkaan?

Jos kirkolta poistetaan verotusoikeus niinkuin tulen ehdottamaan niin silloin saavat toiset perustaa kirkon jossa uskotaan naispappeuteen ja toiset jossa vaalitaan perinteitä niin loppuu tämä iänikuinen kähinä.
Kysymyshän onkin vaan siitä kuka maksaa papppien ja muiden siinä sivussa toimivien palkat, tällä hetkellä valtio ja jos saat potkut ei kukaan.

kirkosta tulee naisten kirkko!

Miten tämä voitaisiin estää? Nykyään kirkon tilaisuuksiin osallistujista on valtaosa naisia ja ilmiö on naispappeuden myötä vain lisääntynyt. Miehiä ei kirkkotilaisuudet kiinnosta tällä hetkellä ja vielä vähemmän, kun siellä on naispappeja vastuussa.

Jos naisppeutta vastustavat miespapit perustaisivat miesten kirkkokunnan, niin tällä maalla voisi olla tulevaisuutta.

Tämä asia on ns. "kuuma peruna" kirkon sisällä, josta ei uskalleta keskustella, ei varsinkaan piispat.

Onks kirkko jo jakautunut? Moneenko osaan? Kerro lisää.

Noiden mainittujen helsinkiläisten ortodoksisten P. Nikolaoksen ja Pokrovan seurakuntien osalta on täsmennettävä, että ne eivät suinkaan ole eronneet ortodoksisesta kirkosta vaan nimenomaan ortodoksisesta paikalliskirkosta nimeltä "Suomen ortodoksinen kirkko". Kyseiset kaksi seurakuntaa ovat edelleenkin osa ortodoksista kirkkoa, mutta kuuluvat Venäjän ortodoksiseen paikalliskirkkoon. Suomen ortodoksisella kirkolla ja noilla kahdella Venäjän kirkkoon kuuluvalla seurakunnalla on täysi ehtoollisyhteys keskenään ja ne ovat siis osa samaa ortodoksista kirkkoa, vaikka ovatkin eri paikalliskirkkoja.

Luterilaisessa kirkossa oli samanlainen tilanne vielä muutamia vuosia sitten, kun Helsingissä sijaitseva Olaus Petrin seurakunta kuului vielä Ruotsin luterilaiseen kirkkoon. Nykyään se tosin käsittääkseni on siirtynyt Suomen luterilaisen kirkon alaisuuteen.

todellisten kristittyjen erota tuosta maallistuneesta valtiokirkkoinstituutiosta, jossa Raamatulliset perusteet saavat väistyä enemmistöpäätöksiin nojautuvien tasa-arvo- ja syrjintälakien tieltä. Ja mikä pahinta, että kaikki kirkon piispat ja pappein enemmistö seisovat sen periaatteen takana; nuo palkkapaimenet!