Lapsiperheiden tukeen sijoitetut rahat palautuvat korkoineen takaisin, jos lasten rikos- ja syrjäytymiskierre voidaan katkaista!!!!!!
Hesari paneutuu asiaan tänään pääkirjoituksessaan
"LAPSEN OIREISIIN TULEE PUUTTUA AJOISSA"
Lapsiperheiden ympäriltä on 15 viime vuoden aikana purettu suuri osa tukiverkosta. Nyt olisi jo aika päättää, miten verkkao ryhdytään paikkaamaan.
Useampi kuin 2/3 rikoksen uusineesta lapsesta oli jo ollut LASTENSUOJELUN ASIAKKAANA, lähes 1/5 osalla ensikertalaisista lapsirikollisista oli maahanmuuttajan tausta. Osuus on paljon suurempi kuin maahanmuuttajalasten prosentuaalinen osuus koko nuorisoikäluokasta.
Selvityksen mukaan lastensuojelun työntekijät tarttuvat toimeen kun saavat ilmoituksen rikoksia uusivista lapsista. Etenkin ensikertalaisiin suhtaudutaan kuitenkin hyvin ERI TAVOIN ERI PUOLILLA Helsinkiä.
Kun viranomaiset joutuvat harkitsemaan lapsen huostaanottoa ja sijoitusta kodin ulkopuolelle rikosten vuoksi, auttajat ovat jo pahasti myöhässä. Ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta on kodilla. Ellei koti pysty riittävää huolenpitoa, turvaa ja ohjausta antamaan tai lapsi tarvitsee ERITYISTÄ apua, pitää yhteiskunnan pystyä sitä tarjoamaan.
Turussa vankien keskuudessa tehty tutkimus osoittaa, että 9/10 on nuorena syntynyt päihdeongelma ja menneisyys nuorisorikollisena. Adhd-oireyhtymä on vangeilla kymmenen kertaa yleisempi kuin väestöllä keskimäärin, ja lukihäiriöistä kärsii ainakin 1/3 vangeista.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksestä ei ilmene, kuinka suuri osa rikollisista lapsista kärsii jostain neurologisesta häiriöstä. Selvitys ei kerro sitäkään, miten lastensuojelu on EPÄONNISTUNUT niiden lasten kohdalla, jotka ovat olleet sen asiakkaina jo ennen rikosuransa alkua.
Lapsiperheiden tukeen sijoitetut rahat palautuvat korkoineen takaisin, jos lasten rikos- ja syrjäytymiskierre voidaan katkaista. "
Hesari paneutuu asiaan tänään pääkirjoituksessaan
"LAPSEN OIREISIIN TULEE PUUTTUA AJOISSA"
Lapsiperheiden ympäriltä on 15 viime vuoden aikana purettu suuri osa tukiverkosta. Nyt olisi jo aika päättää, miten verkkao ryhdytään paikkaamaan.
Useampi kuin 2/3 rikoksen uusineesta lapsesta oli jo ollut LASTENSUOJELUN ASIAKKAANA, lähes 1/5 osalla ensikertalaisista lapsirikollisista oli maahanmuuttajan tausta. Osuus on paljon suurempi kuin maahanmuuttajalasten prosentuaalinen osuus koko nuorisoikäluokasta.
Selvityksen mukaan lastensuojelun työntekijät tarttuvat toimeen kun saavat ilmoituksen rikoksia uusivista lapsista. Etenkin ensikertalaisiin suhtaudutaan kuitenkin hyvin ERI TAVOIN ERI PUOLILLA Helsinkiä.
Kun viranomaiset joutuvat harkitsemaan lapsen huostaanottoa ja sijoitusta kodin ulkopuolelle rikosten vuoksi, auttajat ovat jo pahasti myöhässä. Ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta on kodilla. Ellei koti pysty riittävää huolenpitoa, turvaa ja ohjausta antamaan tai lapsi tarvitsee ERITYISTÄ apua, pitää yhteiskunnan pystyä sitä tarjoamaan.
Turussa vankien keskuudessa tehty tutkimus osoittaa, että 9/10 on nuorena syntynyt päihdeongelma ja menneisyys nuorisorikollisena. Adhd-oireyhtymä on vangeilla kymmenen kertaa yleisempi kuin väestöllä keskimäärin, ja lukihäiriöistä kärsii ainakin 1/3 vangeista.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksestä ei ilmene, kuinka suuri osa rikollisista lapsista kärsii jostain neurologisesta häiriöstä. Selvitys ei kerro sitäkään, miten lastensuojelu on EPÄONNISTUNUT niiden lasten kohdalla, jotka ovat olleet sen asiakkaina jo ennen rikosuransa alkua.
Lapsiperheiden tukeen sijoitetut rahat palautuvat korkoineen takaisin, jos lasten rikos- ja syrjäytymiskierre voidaan katkaista. "
Vastaukset 8
Vanhimmat
uudet edustajat ja ministerin plantut tajuaisivat lasten aseman monessakin mielessä.
"Ellei koti pysty riittävää huolenpitoa, turvaa ja ohjausta antamaan tai lapsi tarvitsee erityistä apua, pitää yhteiskunnan pystyä sitä tarjoamaan."
Näin itsestään selvästä asiasta pitää kirjoittaa oikein Hesarin pääkirjoituksessa, että se muistettaisiin ja huomattaisiin! Kyllä on vikaa siis asenteissakin ja yleisessä mielipiteessä viime vuosilta. Ja tietysti toimimattomassa lastensuojelussa, johon on syitä puuttuvissa resursseissa, sekä väärissä toimintatavoissa, jotka on myönnetty Sosiaali- ja terveysministeriötä myöten.
Vaikka lääketieteellä on tietoa neurologisista oireyhtymistä jo runsain mitoin Suomessakin, ei oikean avun saaminen lapselle ole ollenkaan yksinkertainen asia. Ongelmista kärsivät lapset kyllä osataan seuloa asiattoman Varpu-projektin keinoin silmätikuksi, mutta niin neuvoloista, tarhoista kuin kouluistakin puuttuu asiantuntemusta ohjata lapset neurologiseen arvioon. Ainoa osoite, mihin taidot riittävät ohjaamaan, on lähin lastenpsykiatrinen vastaanotto.
Ja psykiatrian yksiköissä löytyy vielä sellaisia, joissa neurologian ongelmat kielletään täysin ja pahimmillaan lapsi pakotetaan huostaanotolla uhaten terapiaan ja muihin hoitoihin, jotka eivät adhd- tai Asperger-lapsille ole missään tapauksessa parhaita mahdollisia. Juuri tuollaiseen yksikköön ohjauduin lapseni kanssa, omia AS-epäilyjäni ei noteerattu miksikään ja sairaalapaikkojen puutteen takia lapsi lähetettiin huostaanotettavaksi lastenkodin psykiatriselle osastolle, josta alkoi tapahtumasarja, jota olisi aihetta puida vielä oikeudessakin.
Ja milloin tajutaan se, että ongelma-lapsia ja nuoria ei ole mitään järkeä lähettää lastensuojelulaitoksiin, joissa henkilökunnan ammattitaito ei vastaa sairaalatasoa!? Kuinka moni lähettäisi rakkaan lähiomaisensa, joka sairastuu psyykkisesti, lähihoitajien ja sosiaalikasvattajien hoidettavaksi? Siihen tarvitaan vankkaa psykiatrian ammattiosaamista, joka lastensuojelulaitoksista näyttää puuttuvan 95-prosenttisesti.
Lisäksi erityislapsen vanhempana voin vakuuttaa, että tavanomaiset kasvatustavat eivät ole parhaat mahdolliset erityislapsen kohdalla! Esim. Asperger-lapsi alkaa voida henkisesti tosi huonosti, jos hänet rangaistuksin koetetaan pakottaa muuttamaan käytöstään. Hän joutuu suunniltaan, eikä monesti edes ymmärrä, miksi ja mitä häneltä vaaditaan.
Jos saisin oikeuden omiin käsiini, saisivat suuren rangaistuksen joka viranomainen, jotka viimeisen 15 vuoden aikana ovat tehneet adhd- tai As-lasten kohdalla vastentahtoisen huostaanoton. Mitä huostaanotto auttaa, jos lapsella ovat kotona muuten asiat hyvin? Huostaanotetaan ja lähetetään saamaan väärää kohtelua sijaishuoltoon, vaikka erityislapset reagoivat vanhemmista erottamiseen vielä voimakkaammin kuin tavislapset.
Ja ketkä joutuvat helpoiten sijaishoitajan taholta pahoinpidellyksi? Erityislapsi tietenkin. Hoitaja luulee hänen käytöstään turhaksi kiukutteluksi ja uppiniskaiseksi uhmaksi, joka koetetaan kitkeä lapsesta ankarilla rangaistuksilla. Oma lapsei kotiutui tällaisesta hoidosta huomattavasti huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään. Koska nämä rikokset ihmisyyttä vastaan saadaan loppumaan?
Jos ajatellaan huonosta kodista tulevaa nuorisorikollista, voi hänen kohdallaan tiukat rajat tarjoava kodinomainen ympäristö olla oikeaan ohjaava, JOS hoitoon liitetään myös todellista ammattiosaamista, eikä pelkkiä rangaistuksia. Mutta erityislapsen kohdalla pelkkä em. tarjoaminen voi jopa huonontaa lapsen tilannetta.
Terveydenhuoltoon tarvitaan siis tietoa lisää vielä tänäkin päivänä, sekä lisää neurologeja, neuropsykiatreja ja -psykologeja ja neurologian erikoissairaanhoitajia. Myös koulumaailman pitäisi pystyä vastaamaan lasten tarpeisiin muuten kuin tarjoamalla mukautettuja opetussuunnitelmia ja ylisuuria luokkia. Neurologisista oireyhtymistä kärsivillä lapsilla on harvemmin puutteita älykkyydessä, päinvastoin heillä usein mitataan keskitasoa korkeampia älykkyysosamääriä.
Oikealla tutkimuksella, kuntoutuksella ja tuella säästetään suuria summia, kun tulevaisuuden syrjäytyminen voidaan estää ennakkoon. Lisäksi oikein toimimalla vähennetään suunnattomat määrät inhimillistä kärsimystä, jota näiden lasten väärällä kohtelulla saadaan aikaan. Voi myös kysyä, mikä on se itseään sivistysvaltiona pitävä maa, jossa lapset eivät saa tarvitessaan erityissairaanhoidon tasoista hoitoa?
Erityislapsen hoito on vaativaa ja raskasta, eikä se saisi jäädä pelkästään vanhempien varaan, niin kuin nyt monesti tapahtuu. Myös lastensuojeluun tarvitaan tietoa ja osaamista lisää, että näiden lasten turhilta ja lasta vammauttavilta huostaanotoilta vältyttäisiin. Luulisi lastensuojelulla olevan tekemistä ihan riittävästi ilman, että sen piiriin on kahmittava niitäkin lapsia, jotka eivät sinne kuulu!
Ja ihan yleisesti lastensuojelusta vielä: Mitä järkeä on vanhempia suurelta osalta turhaan syyllistävissä valtavissa huostaanottoluvuissa? Mitäs jos kokeiluluonteisesti kokeiltaisiin 5 vuoden ajan karsia pois kaikki turhat huostaanotot, avohuollon tukea tarjottaisiin todella ennaltaehkäisevästi ja terveydenhuollossa lapsille tarjottaisiin oikeaa hoitoa ja kuntoutusta. Tälläkin sivulla näkyvässä ketjussa nim. 'sossu' puolustaa näkökantaa, että on oikein tarjota ainoana avohuollon tukena huostaanottoa, siis sijoitusta 3 kk 3 kk avohuollon tukitoimenpiteenä. Mihin se johtaa? Pysyvään huostaanottoonko? Niihinhän Suomessa ihan käsittämättömällä tavalla näytetään pyrkivän.
Varpu-projektin saa heittää sinne, minne se kuuluukin eli romukoppaan nykyisessä muodossaan. Ihmisoikeusrikoksiin syyllistyvä lasten terveydenhoito ja lastensuojelu on saatava pysäytetyksi, ennen kuin lisää pahaa pääsee tapahtumaan lasten elämässä! On suurta vikaa yhteiskunnan järjestelmissä, jos muka lapsen edun nimissä vammautetaan lapsia lisää. Ne viranomaiset, joilla on vielä omaatuntoa jäljellä voisivat ensimmäisenä irrottautua tuollaisesta systeemistä. Ja päättäjille vastuuta myös lapsista suuren palkkansa eteen!
Pelkkiä talouselämän vaikuttajia on kumarreltu jo riittävän kauan, olisikohan nyt viranomaisten väärin kohtelemien lasten vuoro. Nyt heidän asioitaan pyrkivät ajamaan vanhemmat, jotka on helppo sivuuttaa ainakin silloin, jos ovat jo huostaanottoleimalla merkittyjä.
asialla, mitä lapsiin ja vanhuksiin tulee.
Muutama kuukausi sitten he uutisoivat aikovansa vähentää huostaanottoja :) Johan huostaanottojen kannattajat älähtivät! Ei kai nyt yksikään kaupunki vähentäisi tolkuttoman suuria huostaanottolukuja, jos siihen ei olisi todella varaa!! Koska tahansa voitaisiin karsia pois aiheettomat huostaanotot, jos ei muuta niin neurologisten oireyhtymien osalta silloin, kun lapsella on muuten kotiolot kunnossa. Ja kyllä niitä turhia huostia löytyy muidenkin lasten kohdalta.
Tämän päivän Hesari uutisoi, miten Vantaalla vanhuksille tarjotaan kuntouttavaa hoitoa enemmän kuin muualla. Hyvä Vantaa!
varmasti ole liikaa vaadittu!
En tiedä, miksi tänne eivät kirjoita aiheellisen huostaanoton kokeneiden perheiden vanhemmat enemmän, vastatkoon he, joita asia koskee.
Mutta miksi tehdä huostaanotto silloinkin, kun lapselle tarjottava muu apu olisi oikea vaihtoehto kyseisen lapsen kohdalla? Näille lapsille tekevät suurta vääryyttä myös ne henkilöt, jotka ymmärtämättömyyttään irvistelevät aiheettomia huostaanottoja. Ihan kuin nämä asiat voisi pyyhkiä pois päiväjärjestyksestä vain ikuisella vanhempien syyllistämisellä silloinkin, kun siihen ei ole todellist aaihetta.
lehdessä kirjoittaa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa työskentelevä erikoislääkäri:
"Suku- ja kaksostutkimusten myötä geneettisen osuuden merkitys on käynyt erittäin selväksi."
Esim. oman lapseni kohdalla ei sukututkimusta tarvita, geneettisen osuuden merkitystä voi arvioida neurologisten diagnoosien suurella määrällä toisen vanhemman laajassa suvussa.
Vaikka siis tietoa jo on, niin sitä puuttuu lasten kanssa työskenteleviltä tahoilta, eikä vähiten joistakin psykiatrian yksiköistä vielä tänäkin päivänä. Lisäksi ongelmana yleinen välinpitämättömyys lasten terveydenhoitoa kohtaan, jonka puutteet paikataan aiheettomilla huostaanotoilla.
Autisminkirjon ongelmat kuvataan usein janalla, jonka toisessa päässä on vaikeatasoinen, puhumaton autismi, välille sijoitetaan suuri määrä erilaisia oireyhtymiä, kuten Rett-, Tourette-, ADHD- ja monia muita. Janan toisessa ääripäässä on Aspergerin oireyhtymä, jossa lasten mahdollisimman varhain aloitetulla kuntoutuksella on päästy hyviin tuloksiin.
Miksi siis olemassa olevaa tietoa ei käytetä riittävästi hyväksi, että saataisiin lisää työelämässä menestyviä veronmaksajia sen sijaan, että lapset jätetään hoidotta ja pahimmassa tapauksessa vammautetaan lisää aiheettomilla huostaanotoilla ja sillä, että asianmukaista kuntoutusta ei tarjota. Kun iänkaikkisesti huostaanotoista syyllistetään vain vanhempia, halutaan nämä lapset jättää vaille huomiota ja kuitata vain suureen huostaanotettujen massaan kuuluvana hiljaisena joukkona, joiden väärän kohtelun seurauksia maksetaan verovaroista tulevina vuosina suurina syrjäytymiskustannuksina päihde- ja kriminaalihuollossa.
Eiköhöhän nyt vihdoin ja viimein olisi aika myöntää, että huostaanottojen piiristä olisi saatava pois ne lapset, jotka sinne eivät kerta kaikkiaan kuulu! Ja niillekin, jotka sinne huonojen kotiolojen takia kuuluvat, on saatava asianmukaista kohtelua pelkän viranomaismielivallan sijasta.
hänen sairasta lastaan ja Marin perhettä kohdeltiin sossujen toimesta.
Heille tarjotut sairaan lapsen palvelut olivat päivähoitoa. Jessus sentään kuinka ammattilaisia sossut suomessa ovatkaan.
Marin tapauksessa nähdään juuri se
kuinka ratkaiseva rooli suomalaisella lastensuojelusossulla onkaan kun lapsella on todellinen huutava tarve terveydenhuollon palveluihin sekä perhe tarvitsisi oikeaa konkreettista TYÖapua ja tukea arkeensa!
Ja kuinkahan monta "maria" tuolla pitkin poikin suomea lapsineen ja perheineen onkaan.
Odottamassa sitä oikeanlaista apua ja tukea ja terveydenhuoltoa sairaalle lapselleen ......
huoltojärjestelmän toimimattomuuden vuoksi.
Ei tunnisteta oireita ja nimenomaan terveyteen liittyviä oireita ja lapsen tai nuoren "elämänputki" tulevaisuuden "onnelaan" on auki!
Sossulan asiakkuus kun ei ole todellakaan yhtään mikään tae sille että oirehtivalle lapselle järjestyisi "oikeanlainen" sairausdiagnoosi
sekä hoitoketju terapioineen ja vanhempien neuvontoineen.
Jostakin kumman syystä sossut on laitettu terveydenhuollon portinvartijoiksi juuri lasten ja nuorten mielenterveydenhuollossa.
Eli lapsen "oirehtiessa" sossu on osana tätä nykyistä terveydenhuoltojärjestelmää.
Lähettääkkö lapsen huostaan ja sijoitukseen
vai laittaako ja pyrkiikö järjestämään lapselle asiallisia terveydenhuollon palveluita hänen niitä tarvitessa.
Ja milläs tasolla sitten ovatkaan nämä huostaanotettujen ja sijoitettujen, mielenterveysongelmista kärsivien tai käytöshäiriöisten lasten
terveydenhuollon palvelut....
Perämettissä olevia lastenkoteja
joissa "tarjolla tarvittaessa" myös terveydenhuollon henkilöstön palvelut.... "huippulaatua" puhtaan ilman ja maaseutumaiseman muodossa.
Ja millaisenhan alan koulutuksen saaneiden henkilöstön kanssa lapset ja nuoriso aikaansa viettääkään näissä "kodinomaisissa" laitoksissa....
Kyseessähän ovat todellakin vain lapset ja nuoret
eihän sillä nyt niiin väliä ole,
kyllä joku lähihoitaja kolutuksen saanut heistä huolehtivaan ja heitä hoitavaan henkilökuntaan riittää .....
taulukolle:
"Taulukko 4. Kuntien ja kuntayhtymien ylläpitämien lasten ja nuorten laitospalvelujen henkilöstö ammatin ja
koulutuksen mukaan vuonna 2005
Sosiaalityöntekijä 320 henkilöä
Sosiaalikasvattaja 130
Lähihoitaja 1270
Hoitoapulainen 470
Muut erityisasiantuntijat johto 110
Muut ammatit 370
Yhteensä 2660 henkilöä "
'Muut ammatit' kohtaan lasketaan ilmeisesti myös perhekotien siivoojat, keittäjät, valvojat jne.
'Muut erityisasiantuntijat' kohdassa toivoisi olevan muutaman psykiatrin ja psykologin, joita tiedän lasten ja nuorten saavan tavata vain pitemmillä suorilla tai sitten kun vanhemmat metelöivät asiasta.
Aivan turha haave sen sijaan on, että sieltä juurikaan lastenneurologeja löytyisi, erikoissairaanhoitajista puhumattakaan. Ja nimenomaan noita ammattiryhmiä sinne monesti tarvittaisiin sossujen, sosiaalikasvattajien ja lähihoitajien sijasta. Mutta erityisosaaminen on liian kallista, eikä lapsiin haluta investoida riittävästi. Pääsee paljon halvemmalla maksaa pienipalkkaisille lähihoitajille kuin todellisille osaajille.
Mites sitten suu pannaan, kun myöhempinä vuosina on kuitenkin pakko uhrata esim. kriminaalihuoltoon? Päihdehuolto ei ole oikealla tolalla myöskään. Eikä sitä oikealle tolalle koskaan saadakaan, kun haukutaan vain vanhempia, jotka ovat sairastuneet päihteisiin. Noita sanoja käyttävät päihdehuollon asiantuntijat, en siis pelkästään minä, kuten joku lukija raivostui kun viimeksi niitä käytin kirjoituksessani.
Meillä on sellainen tilanne, että exäni hankaloittaa lasten arkea niin paljon kuin vain pystyy. Tietenkin osaa tehdä sen silleen, että siihen on vaikea puuttua. No, olen eri tahoihin ottanut yhteyttä alkusyksystä lähtien ja vieläkin ns. ammatti-ihmiset vaan jahkailee, että mitä tehdään, mutt eivät tajua laittaa exää aisoihin. Kohta menee hermot - ja sittenkös ns. ammatti-ihmiset saavatkin oivan syy kaikelle -> äitähn se on ongelma! Kun ammatti-ihmiset eivät halua liata käsiää siinä vaiheessa kun asioihin pitäisi puuttua ja huolestunut äiti ottaa yhteyttä, niin sitten ollaankin seuraavaksi vielä suurempien vaikeuksien edessä ja pelkäänpä vaan, että siinä tilanteessa se huostaanotto on se kaikkein helpoin ratkaisu, kun ei viitsitä lähteä korjaamaan/auttamaan nykyistä tilannetta vaan siististi van irrotetaan lapsi uuteen ympäristöön!