Haukiputaalla ei sen kummempaa

entisenä hoitajana olla pistämättä lusikkaani tähän "soppaan". Muistui mieleeni ne hoitajan urani alkuajat. Jos vanhuksen syönti oli huonoa, suorastaan kieltäytyi tai aspiroi, laitettiin nenämahaletku. Näinhän ruuan ja nesteiden saanti oli turvattu. Tämä jatkoi myös monen vanhuksen elämänkaarta.

Sitten näistä luovuttiin ja monesti kuolinsyynä oli pneumonia, sen seurauksena, että vanhus oli aspiroinut ruokansa. Tosin silloin jo soseutettiin ruuat monille, joilla pureminen ei onnistunut. Sorruimpa siihenkin, että istuin kahden vuodepotilaan välissä ja syötin kahta yhtäaikaa. Varsinkin iltavuoroissa, kun hoitajia oli vähemmän.

Sitten tultiin aikaan, kun puhuttiin kuntouttavasta työotteesta. Tarkoittaa sitä, että vanhus pysyisi mahdollisimman omatoimisena. Eli siis söisikin ohjattuna itse, niin kauan kuin se vaan on mahdollista. Tätä toteutettiin esim. dementiapotilaiden kohdalla siten, että hahmottamishäiriöistä johtuen annettiin syötäväksi vain yksi ruokalaji kerrallaan. Jos vei kaikki tarjolle yhtäaikaa, olivat kohta kaikki sotkettuna.
Tämä onnistuikin yleensä aika hyvin.

Syötettiin aina ne joilla se itsellä ei jostain syystä onnistunut. Mutta vanhuksellakin on erilaisia päiviä. Joskus ruoka maistuu paremmin, joskus huonommin, eri syistä johtuen.

Monesti tuli mietittyä, kun "tuputti" ruokaa, että jos itsellä ei ois ruokahalua ja tukittas vaan. Kyllä siellä monta vaikeaa asiaa tuli eteen, kun vanhus ei enää itse pystynyt sanoin ilmaisemaan itseään. Koitappa siinä sitten hoitajana osata aina toimia oikein. Vaikka aika lailla siinä ehti oppia tuota sanatonta viestintää.

Päästäänköhän koskaan siihen, että hoitajilla olisi käyttää syöttämiseen niin paljon aikaa kuin se vaatisi. Jonkun kohdalla se saattoi viedä lähes tunnin, että kaikki ruokalajit oli syötetty. Sekin tuli joskus kokeiltua, kun sattui olemaan reilusti henkilökuntaa.

Kyllä silloinkin omaiset olivat tervetulleita juuri ruoka-aikaan (myös muulloin). Joillakin se oli ihan tapana, että tulivat syöttämään. En tarkoita joka päivä, vaan silloin kun kävivät, vaikka harvemminkin. Varmaan nykyään tekevät samoin.

Niin itse aloitukseen näkevätkö vanhukset nälkää?
Minä sain urani aikana sen käsityksen, että jos vanhus ei mielellään syönyt, saattoi se johtua tietenkin useammasta eri syystä, mutta jonkunlaista luopumista tämä ruokahaluttomuuskin oli joidenkin kohdalla. Jos ei oo ruokahalua niin ei kait sitten ole nälkäkään välttämättä.
Kyllähän toiset söivät ihan hyvälläkin ruokahalulla. Täytyis vaan tunnistaa nämä eri syistä johtuvat ruokahaluttomuudet. Mutta jos joku suorastaan kieltäytyy syömästä niin ei mielestäni tulis tuputtaakaan, sitäkin on tullut tehtyä.

Onko oikein näivettää vanhus sänkyynsä. Annetaan vain hänen kuivua kokoon, ei anneta mitään nestettä, ei kipulääkkeitä, vaikka on syöpä todettu. Näin tehtiin omalle omaiselleni.

Vanhus lakkaa syömästä usein silloin kun hän haluaa jo mennä pois. Usein myös runsaat lääkkeet vievät ruokahalun. Kokenut olen senkin, että vanhus ei halunnut enään syödä, ei nousta sängystä. Houkuttelemalla vanhus saatiin vielä ylös ja jopa tuettuna kävelemään. Ruoka alkoi maittaa syötettynä. Vanhus jopa hymyili. Näin kävi koska oli aikaa auttaa.

Jos hoitajia olisi enemmän, voisivat meidän ihanat vanhukset paljon paremmin, koska olisi aikaa auttaa, hoivata ja huolehtia enemmän sekä kannustaa heitä itse yrittämään. Voi, sitä onnen riemua, kun he voivat tehdä jotain itse, vaikka ihan pienen pientä...mutta se tuo vanhukselle elämisen arvokkuutta. Tämän tiedän nyt.

Ajoitan aina vierailut ruoka-aikaan kun vierailen äitini luona. Matkaa on yli 200 km, että kovin tiheään siellä ei voi käydä syöttämässä. Sillä paikkakunnalla on vuodeosasto tosi viihtyisä.
Lempeät vanhavihreä ja -punainen, tauluja ja kukkia. Henkilökunta on kympinluokkaa. Kertovat kyselemättä äitini viimeaikaiset voinnit. Asukkaat siellä on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta aivan vuodeasukkaita. Syöttäminen ja lääkkeiden anto on taiteilua ja aikaa vievää. Olen monesti miettinyt että kunto voisi pysyä pitempään itsesyömiskuntoisena" jos olisi käsissä lihaskuntoa edes jonkin verran. Ainut keino olisi käsien ja raajojen kuntouttaminen. Se olisi kuntohoitajan tehtävä.