Uskokaa jo kaikki masentuneet, et elämän KUULUU potkia päähän harva se päivä. Muuten ei kukaan osais arvostaa tätä kaikkea. Ajatelkaas nyt itekin jos teidän elämä ois ollu alusta alkaen täydellistä, ennalta-arvattavaa ja niin 'ihanaa'. Eiks se alkais olla jo liian arkista ja tylsää kun parempaa tai hauskempaa ei vois olla? Ei olis haaveita, ei mitään yllättävää vaan kaikki sujuis jonkun kaavan mukaan.
Elämässä on niin ylä- ja alamäkiä juuri tasapainon tuomiseksi. Joskus on pidempi alamäki, joskus lyhyeempi. Kannattaa vaan odottaa et onni kääntyy. KUN se lopulta kääntyy on asiat jo paljon paremmin.
Elämässä on niin ylä- ja alamäkiä juuri tasapainon tuomiseksi. Joskus on pidempi alamäki, joskus lyhyeempi. Kannattaa vaan odottaa et onni kääntyy. KUN se lopulta kääntyy on asiat jo paljon paremmin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun se alamäki on jatkunut jo 14, kohta 15 vuotta??
Oot siis 14-15 vuotias? Kuten tos toisessaki viestis mainitsin, sun iässäs melkeen kaikilla (kyllä, jopa niillä 'onnellisilla') on tavallista valittaa kuinka huonosti asiat ovat, ja noi itsetuhoajatukset. oot vielä nuori, vois sanoo et pahimmat vuodet sul on täl hetkel menossa, usko mua. mä oon ainakin pahimman murrosiän ohitettuani huomannut elämän hyviäkin puolia, iloisia asioita. ei mul asiat loppujen lopuks niin huonosti ole, vaikka siltä joskus tuntuikin. sul on tyttö/poikaystäväkin, tai muistelisin lukeneeni niin? voin siis huoletta sanoa et kuulut siinä mielessä iloisten joukkoon. jos sua koulus kiusataan tai muuta niin anna olla. muakin kiusattiin joskus mut tein siitä lopun turvautumalla väkivaltaan, mikä lopetti koko touhun. eipähä jätkät uskaltanu enää tehä mitään.
en nyt täs yritä sua tekemään samoin, mut muista et kun selviät noi muutama vuotta vielä niin jo alkaa kaikki näyttää valoisammalta. niin se vaan on.
no joo oon vantaalta eli tiksistä ja tääytän kohta 16ja silee no mist päin hesaa oot kävin siel ennen koulu minkä näkönen olet mä oon 47kg ja 159cm pitkö ja vaalen ruskeet ja vaatte maku on esim nyt,miss sixtyt jalassa ja kiree lyhyt takki ja silee kerro itsestäs voi kestää kauan kunnes saat vastauksen en yleensä oot tääl nettis ikinä....
t.sinkku
ps.eilen eronut ja surullinen=(
Mutta miksi sitä sitten aina tuntuu, että elämässä on vain alamäkeä? Mua on elämä potkinut päähän tosi kauan. Ekaks kun koulu alkoi silloin kahdeksan vuotta sitten, en osannut aavistakkaan mitä oli edessä. Tuli syömishäiriöö, josta en ole vieläkään selvinnyt. Olen siksi niin lihava, ja siksi kukaan jätkä ei ole kiinnostunut. En ole koskaa ollut kenenkään jätkän kanssa yhdessä (siis mikä kiire tässä edes olisi, mutta ketuttaa vaan, kun ei ole sitä "Omaa kultaa"), frendei on, mutta nekään ei ole luotettavii. Ne vähättelee, ja lisää mun masennusta, kun vihjailevat, että mulla ei tule koskaan olemaan mahiksii yhteen vuotta nuorempaan (aavistan sen itsekin, mutta haaveilen aina...)... Mulla on masennusta, josta en millään meinaa päästä yli. Mutsi painostaa laihduttamaan, ja esitän koulussa tosi ihanaa ja iloista ihmistä, vaikka sisälläni itken ja suren. Olen harkinnut itsemurhaa, ja kerran oli hilkulla etten yrittänyt. Itkin ja raivosin, etsin hädissäni teräasetta, jolla päästää tuskan irti, ja pääsisin ikuiseen lepoon.
En kuitenkaan tehnyt sitä. Tässähän minä vielä olen. Kyllästyttmässä teitä jutuillani.
Päätin siis kuitenkin vielä jatkaa, jos vaikka ihme tapahtuisi ja selviäisin. Ajatus paremmasta tulevaisuudesta vie mua eteenpäin. Päivän kerrallaan.
Toivoisin vain, että joskus saisin kokea onnen hetken. Edes vähän aikaa. Lupaan kirjoittaa tänne, kun joskus se onnenhetki tulee.
Luin tuolt et oot 15 vuotias. En nyt koita mitenkään päteä, mut 13-16 vuotiaana (varsinkin tytöillä) kaikkein pahimmat mielialan heitot tapahtuvat. Ite oon koht 18 täyttävä jätkä, eikä mul oo ollu yhtään varsinaista tyttöystävää vielä. Eikä se mua sinäänsä harmita ollenkaan. Kyl se joku päivä viel tulee. Muutama vuotta sitten osas vituttaa kaikki niin helvetisti, kaikki mahdollinen. Mullakin käyny itsemurha kerran jos toisenkin päässä, mut oon sen verran utelias et haluan tietää miten täs elämässä käy. Haluan myös tietää et onks nää alamäet ollu kaiken sen arvoista, mut myös näyttää et kaikki mitä mun takia on tehty (viittaan täs vanhempiini ja yhteiskuntaan muuten) ei oo menny täysin hukkaan. Pyrin elämään elämäni sen arvoisena, mahdollisimman hyvin ja kestämään kaiken mikä joskus tuntuu raskaalta.
Voin vannoa sulle et säkin löydät sen oikean vielä joku päivä. Mut viel joku päivä joku jätkä hyväksyy sut sellaisenaan ku oot. Vaikka se joskus tuntuiski mahdottomalta, mut luonto kyllä hoitaa asiat vielä kuntoon.
mulle [email protected]
Jutellaan..Olen aikas samanlainen..
Hei, mailaa mullekin, se on hyvä jos on joku luotettava jonka kans puhua, ja mä oon sellanen. En ehkä oo samanlainen ku sä ja ihan hullu mut ois ihan kiva vaan jutella.
[email protected]
Kyl se on jo huomattu
Vaikutat viisaalta tyypiltä. Missä asut? Entä muuta?
mua vaan harmittaa et ihmiset on niin sokeita ettei nää elämän hyviä puolia. toivottavasti joku nyt tost tekstist jotain sai irti.
oon 17 ja asun helsingissä. mist päin ite oot?