Tämä siis kuuluu myös tuonne itsetunto palstalle, mutta kirjoitan nyt tämän tänne kumminkin. Olen elänyt koko v.... elämäni yksin. Muutama kaveri on ollut parivuotta sitten. Yritin pitää heihin yhteyttä, mutta he aina pettivät luottamuksen..he eivät pitäneet sovituista tapaamis ajoista kiinni..eivätkä myöskään vastanneet koskaa puheluihini eikä myöskään lähettämiini tekstiviesteihin. Tässä tilanteessa tajusin..olen yksin ja minulla ei ole muuta kuin kitara,perhe ja suku joista välitän. Asiasta toiseen..eilen illalla rupesin juomaan koskenkorvaa ja jotain muita litkuja joissa oli prosentit huipussaan. Olin todella humaltunut ja olin jo kirjoittanut viestin kirjekuoreen jonka olin sulkenut. Se oli tarkoitettu perheelleni ja yhdelle ainoalle kaverille. Menin peilin eteen polvilteni pullon ja lääkepurkin kanssa..katsoin itseäni silmiin syvästi ja mietin miten säälittävä tapaus minä olen jos teen jotain tällaista...tuijotin itseäni peilistä kovasti itkien ja ajatukset vilistelivät mielessäni. Nyt minä nousen ja otan itseäni niskasta kiinni..tein tämän ratkaisun yhden tytön takia..juoksin metsään ja tungin sormet kurkkuuni..oksensin ja yskin..elämäni kääntyi kurssiltaan ja nyt aloitan uuden paramman elämän. Kadun tekoani..katson tähtitaivasta..käyn silloin tällöin yhdellä ja puhun porukoissa..näin se menee. Hankin lisää ystäviä..he auttavat minua ongelma tilanteissa.
meinasin kuolla ="(
Karju84
6764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hmm...mullakin on ollu melkein sama tilanne,mutta aloin tykkään kaikesta hevari jutuista yms.ihastuin myös moniin hevareihin ja rakastin heitä.sen kautta aloin itserakkaaksi ja itsesääli jäi vähiin.tietenkään ei minustakaan monet välitä jos kuolisin,mutten vain kuole viellä.eläm vaikka jatkuvassa tuskassa (riippuu kuinka paha tuska).en silti oikein jaksa muistella tollasta,mutta itserakkaudesta on hyötyä.varsinkin silloin kuin kukaan ei tykkää ja kaikki vaan vihaa silloin kannattaa muistaa rakastaa itseään nii joku rakastaa sitten.
Yrittäkää vaan jaksaa. Kyllä te vielä löydätte sen oman kullan jostakin. Aivan varmasti.:)
Mutta siis, mun entises koulus paljoo kukaan ei vaikuttanut pitävän minusta, en tiedä mistä johtui :S
Nyt melkein vuoden uudessa koulussa oltuani, on alkanut jo tuntua ettei sielläkään kaikki minusta pidä.
Mutta koska heitäkin näen vain tietyn aikaa elämäni aikana, olen ottanut yhden ajattelu tavan käyttöö:
En välitä mitä he minusta ajattelevat, en välitä mitä mieltä he ovat mielipiteistäni tai tyylistäni minkälaisia vaatteita pidän.
Ennen olin arka, itsetunto oli nollilla ja samoin itsevarmuus. Tuo kaikki voi vaikuttaa siihen että joskus sanomiseni ihmiselle joka ei vaikuta minusta pitävän, saattaa saada mut häpeämään, tuntemaan että sanoin jotain tyhmää.
Mutta silti, päivästä toiseen, kun olen heidän keskuudessaan, en välitä mitä he minusta ajattelevat, vaate tyylistäni yms.
Ja koska opiskelun ulkopuolella näen eri ihmisiä, jotka tunnen paremminkin kuin ne, jotka ovat ympärilläni opiskelu aikana. Saatan heidän seurassaan taas olla toisella tavalla, koska tiedän että he hyväksyvät minut tällaisena.
Toisin kuin ne jotka ovat opiskelu aikaan ympärilläni, jotkut heistä eivät saata pitää minusta.
Tällainen voi auttaa jota kuta; ei vain välitä muiden ajatuksista ja mielipiteistä. Menee niinkuin itse tahtoo, omia teitä.
Tunnen sen minua auttaneen, ehkä se auttaa jotain toistakin :)
Just noin pitäiskin toimia, olla välittämättä muista. Varmasti moni ymmärsi sun kannan ja sai siitä rohkeuttakin! Oma kantani on samanlainen, toteuttaminen vain jo vaikeampaa.
Sanoisin, että loistava valinta :)
Ei kannata vetää niitä lääkkeitä viinan kanssa, vinkkinä ensi kerrallesi. Pistää oksettamaan ja voipi yritys epäonnistua.