mahtaako jollain muulla ilmaantunu ongelmia suhteessa odotuksen paljastumisen jälkeen? Meillä on ja paljon. Miehellä alkoi välittömästi plussan jälkeen iskeä joku takaisin nuoruuteen kriisi. Käytös on kuin jollain esikoulu ikäisellä jolla uhmaik pahimmillaan, jos pyydän että oltaisiin kotona esimerkiksi perjantai niin voin olla varma eetä ukko lähtee vetämään pyllyt olalle, sitten kännissä rähistään miten ilkeä ja määräilevä vaimo pilaa hänen elämänsä. Seksi ei kiinnosta häntä enää pätkääkään. Selvinpäin on myös sitä mieltä että elämä on kamalaa mun kanssa, kuitenkaan ero ei kuulemma tule kysymykseenkään. Tahtoo pitää mua niinku jotain tavaraa omanaan muttei kuitenkaan arvosta, välitä eikä oikeestaan enää mitään muutakaan. Olen yrittänyt jo kaikki mahdolliset keinot pelastaa suhde mutta kun mikän ei vaan auta.. Oliskohan jollain jotain keinoa saada ukko ymmärtämään etten ole itsetäänselvyys ja hän tosiaan mut menettää jos ei käytös muutu
? JA huom puhe ei auta, yritetty on.. Ja lasta hän omien sanojensa mukaan odottaa vähintään yhtä paljon kuin minäkn..
? JA huom puhe ei auta, yritetty on.. Ja lasta hän omien sanojensa mukaan odottaa vähintään yhtä paljon kuin minäkn..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mies on menossa vähintään sen kerran viikossa..ryypätä, hypätä baarissa.. Menohalut kohdallaan! Kummallista sinänsä kun molemmat lasta haluttiin. Ennen raskautta vähennettiin menoja ja aina ollaan yhdessä menty, nyt kun mä en pääse/halua lähteä, mies lähtee yksin..ja jos yritän sanoa vastaan, ettei lähtis, niin määräilen tms.. ja lähtee KUITENKIN..
Seksiä meillä kyllä on, vaikka itselle se on välillä vähän "nihkeää" kun rv 26 menossa ja vatsaakin löytyy..tuntuu kömpelöltä jne..
Mä kans hoin miehelle, että menettää mut pian, lähen lätkimään jos ei tyyli muutu..muutenki rahasta tiukkaa nii herra pistää kaikki kaljaan ja baarireissuihin! No, kyllähän tämä ittekki huomas jo et nyt pitäis lopetella ku mistään ei meinannu tulla mitään ja välillä oli naama märstillä ku kotia tuli..
No, pari viikkoa sitte laitoin miehen seinää vasten, annoin sormuksen ja sanoin että kiitos ja hei, sä et näytä mikskään muuttuvan. Et nyt on ajateltava lastakin. Sanoin samalla, että ajan mittaan varmasti löytyy sinun lapsellekki sellanen isähahmo joka sopii paremmin sinun rooliis..sekös pisti miehellä ajatuksen juoksemaan! Joutu tosiaan miettimään käytöstään, jota oli jatkunu jo PITKÄÄN! Appivanhemmat puhu myös pojallensa totuuksia-onneksi-olivat mun puolella (tietysti myös tavallaan poikansa..).
Muuttipa mies käytöstänsä ja tajus, et nyt pitää lopettaa tuollanen. Nyt on menny ihan hyvin ja sovittiin, että mennään yhdessä vkloppusin, jos johonki mennnään. Ja kyllä mies yksinki saa mun puolesta mennä, kunhan ei joka vkloppu.. Meillä vielä se tilanne, että viikot mies on koulussa. tulee vain viikonlopuiksi kotiin. Se pahensi tilannetta, kun yhteistä aikaa ei löytynyt yhtään ja nyt kun sitä pitäis just olla.. Ja mä en usko sitä, et mies olis ryyppäämiset ja huonon käytöksen lopettanu vauvan syntymään ja sitäpaitsi mä en olis alkanu stressaamaan lopun aikaa!
En tiedä mitä sun kannattais tehdä.. ehkä uhata muuttaa pois, tai pistää äijä pellolle (sillon tosin pitää olla valmis toteuttamaan suunnitelma..). Mut sen tiedän, et toi sun tilanne on tosi vmäinen ja se ei todellakaan tee vauvallekaan hyvää! Jotenki asiat pitää saada ratkastua..se vaan on niin, että usein ihmiset ymmärtää asiat vasta kun on liian myöhästä..mä olin varma että meillekin kävis niin, mutta onneksi ei.. Tsemppiä sulle ja nyt ajattelet vaan vauvaa ja itteäs, mikä on teille paras ratkaisu?
kuulostaa aivan samalta kuin meillä.Ennen raskautta suhde oli mitä mainioin,ja vielä alku raskaudessakin kaikki oli hyvin mutta kun viikkoja kului ja maha alkoi näkymään,alkoi myös suhteen alamäki.Ei meilläkään enään juurikaan seksielämää ole,vaikka itellä haluja olisikin:). Muutenkaan enään mene hyvin..Puhuminen meiltä ei enään onnistu.Huvitti toi sun kommentti että kuin pahin uhmaikäinen,aivan kuin minun oma mies,välillä käyttäytyy kuin joku viis vuotias ja kiukuttelee ihan mitättömistä asioista.Ja meillä mies on pitkä vihainen kun ite taas suutun ja lepyn kahdessa minuutissa.Muutimme juuri pari kuukautta sitten yhteen asumaan ja ollaan jo monesti oltu muuttamassa erilleen..Toivon vaan että kun vauva syntyy niin osattais jo olla yhdessä taas..Meillä vauvan syntymään enään 2 kk.Tiedä sitte vaikuttiko raskaus suhteen tilaan vai jokin muu,mutta ikävä tilanne kuitenkin..Voimia sinne.
Kun luin kirjoitukseni tuli mieleen ensimmäiseksi että ei noin voi jatkua, ei toista saa noin kohdella. Jos puhe ei auta on kai tekojen aika, sano vaikka että ei tuommoinen voi jatkua ja jos jatkuu niin pitää suhdetta harkita uudelleen.. (tietysti vain jos itse olet valmis toteuttamaan uhkausen)ei ole vauvallekaan hyväksi jos ei isä arvosta äitiä!
Olet saamassa lasta lapsen kanssa. Ja ikävä kyllä, miehen käytös ei tuosta tule paranemaan, pahenee vaan...
Osanottoni!
niin. Mä sain mun ekan muksun keskenkasvuisen äijän kanssa. Raskauden ajan tarkoitushan on totuttautua siihen toiseen elämään, mikä alkaa siitä kun lapsi on syntynyt. Eli vähän hellittää iltamenojen ja ryypiskelyjen kanssa ja opetella kotona-oloa. Jotta sitten, kun on pakko olla himassa, niin pystyy siihen.
Mulla ukko juhli raskausajan, ja mä hullu luulin, et kaikki muuttuu ku ihana lapsi on syntynyt.. Ensin oli varpajaisia jos jonkinmoisen kaveriporukan kanssa, sitten kuukausi jaksettiin kulkea kaupungilla rinta rottingilla kun hänestä oli tullut isä. Siinä se sitten olikin, ukko perusti kaiken omaan isyytensä juhlimiseen, unohti siinä sivussa lapsen ja minut. Niin kauan oli kaikki hyvin, kun selkääntaputtelijoita riitti. Oli ahdistunut, jos ei päässyt juomaan ja juhlimaan.
8 kk katselin sitä ja sitten pistin äijän pihalle. Kotona ei ollut enää turvallista, kun toinen heilui kännissä miten sattuu, ja itse yritin elää lapsen kanssa normaalia elämää.
Asiat parantui heti, ei tarvinnut enää pelätä ja murehtia, eikä enää ollut ketään muuta päättämässä asioista, kuin minä.
Ai niin, äijä jäi sille tielleen, eikä ole sen jälkeen lastaan halunnut tavata..