Diplomityö vs. gradu

Jälleen kerran esimerkki siitä, kuinka ei jakseta lukea sitä toisen ihmisen kirjoitusta kunnolla. Kerroin vain, missä vaiheessa omassa työssäni olen menossa, ja kyllä se kirjallisuustutkimus täytyy tehdä ennen sovellusosuutta. En tietääkseni kysynyt neuvoja kirjallisuustutkimuksen tekemiseen, osaan kyllä käyttää elektronisia aineistoja (kiitos vaan :))

Mutta edelleen olen kiinnostunut kuulemaan yliopiston gradun teon kuvioista!

norppa kirjoitti:

Jälleen kerran esimerkki siitä, kuinka ei jakseta lukea sitä toisen ihmisen kirjoitusta kunnolla. Kerroin vain, missä vaiheessa omassa työssäni olen menossa, ja kyllä se kirjallisuustutkimus täytyy tehdä ennen sovellusosuutta. En tietääkseni kysynyt neuvoja kirjallisuustutkimuksen tekemiseen, osaan kyllä käyttää elektronisia aineistoja (kiitos vaan :))

Mutta edelleen olen kiinnostunut kuulemaan yliopiston gradun teon kuvioista!

Lue lisää

Niinhän se pitäisi tehdä ennen. Mutta menepä kirjastoon ja katsele varsinkin teollisuuteen tehtyjä diplomitöitä, niin yllätyt, että hyvin suuressa osassa töistä kirjallisuusosa on selvästi eriparia soveltavan osuuden kanssa ja takaan, että niissä kirjallisuusosuus on tehty jälkikäteen ja yleensä melko huitaisemalla.

Niin minäkin ennen luulin, että nykyopiskelijat osaavat tehdä kunnollisen kirjallisuustutkimuksen aivan itse, mutta kokemusteni perusteella en luule enää.

Mutta en ymmärrä, mitä sinua kiinnostaa yliopiston gradut, jos kerran olet diplomityötä tekemässä. Yliopiston käytännöt voivat olla totaalisen poikkeavat. Ehkä luonnontieteissä tai matematiikassa menettelyt ovat lähimpänä tekniikan puolen käytäntöjä. Vai aiotko siirtyä tässä vaiheessa yliopiston puolelle opiskelemaan?

Sen voin sanoa, että jos olet kyennyt kurssit harjoitustöineen suorittamaan edes jonkinlaisella menestyksellä, niin diplomityö on selvä nakki, joka vaatii vain hieman sitkeyttä ja istumalihaksia.

Setä kirjoitti:

Niinhän se pitäisi tehdä ennen. Mutta menepä kirjastoon ja katsele varsinkin teollisuuteen tehtyjä diplomitöitä, niin yllätyt, että hyvin suuressa osassa töistä kirjallisuusosa on selvästi eriparia soveltavan osuuden kanssa ja takaan, että niissä kirjallisuusosuus on tehty jälkikäteen ja yleensä melko huitaisemalla.

Niin minäkin ennen luulin, että nykyopiskelijat osaavat tehdä kunnollisen kirjallisuustutkimuksen aivan itse, mutta kokemusteni perusteella en luule enää.

Mutta en ymmärrä, mitä sinua kiinnostaa yliopiston gradut, jos kerran olet diplomityötä tekemässä. Yliopiston käytännöt voivat olla totaalisen poikkeavat. Ehkä luonnontieteissä tai matematiikassa menettelyt ovat lähimpänä tekniikan puolen käytäntöjä. Vai aiotko siirtyä tässä vaiheessa yliopiston puolelle opiskelemaan?

Sen voin sanoa, että jos olet kyennyt kurssit harjoitustöineen suorittamaan edes jonkinlaisella menestyksellä, niin diplomityö on selvä nakki, joka vaatii vain hieman sitkeyttä ja istumalihaksia.

Lue lisää

Minua kiinnostavat yliopiston gradut ihan yleisen mielenkiinnon vuoksi. Suinkaan tarkoituksena ei ole etsiä graduneuvoja diplomityöhöni. Vaikka kyllä poikkitieteellinen tiedonvaihto voisi tehdä hyvää kummankin puolen ("puhdasoppisille") edustajille. Jatko-opintojani hyvinkin harkitsen suorittamaan yliopistonkin puolella.

Mutta se siitä di-keskustelusta, tätähän voi jatkaa ikuisuuksiin. Minulla kun ei nyt ole siihen aikaa, kun harjoitan "sitkeyttä ja istumalihaksia".

norppa kirjoitti:

Minua kiinnostavat yliopiston gradut ihan yleisen mielenkiinnon vuoksi. Suinkaan tarkoituksena ei ole etsiä graduneuvoja diplomityöhöni. Vaikka kyllä poikkitieteellinen tiedonvaihto voisi tehdä hyvää kummankin puolen ("puhdasoppisille") edustajille. Jatko-opintojani hyvinkin harkitsen suorittamaan yliopistonkin puolella.

Mutta se siitä di-keskustelusta, tätähän voi jatkaa ikuisuuksiin. Minulla kun ei nyt ole siihen aikaa, kun harjoitan "sitkeyttä ja istumalihaksia".

Lue lisää

Kyllä gradua ainakin omalla laitoksellani saa väsätä ihan rauhassa kenenkään sen ihmeemmin käskyttämättä, joskin jonkilainen epämuodollinen graduryhmäkin on olemassa ja gradusemiinaareissakin olisi hyvä käydä aikaansaamisiaan esittämässä. Mikään pakko tämä ei ole sillä pääasia on että gradu valmistuu ja opiskelija saa sen poista työn alta ja laitos pinnat valmistuneesta opiskelijasta. Ohjausta saa proffalta kun vain varaa tapaamisajan ja menee juttelemaan asiastaan.

Tuo tuntui minusta hieman oudolta että sinulle on aihe 'annettu' ja sitten 'potkitaan' sen teossa. Tietty hyvä jos aihe kiinnostaa itseäsi, mutta minä en kyllä viitsisi vääntää grauda aiheesta joka ei pätkääkään itseäni innosta.

... kirjoitti:

Kyllä gradua ainakin omalla laitoksellani saa väsätä ihan rauhassa kenenkään sen ihmeemmin käskyttämättä, joskin jonkilainen epämuodollinen graduryhmäkin on olemassa ja gradusemiinaareissakin olisi hyvä käydä aikaansaamisiaan esittämässä. Mikään pakko tämä ei ole sillä pääasia on että gradu valmistuu ja opiskelija saa sen poista työn alta ja laitos pinnat valmistuneesta opiskelijasta. Ohjausta saa proffalta kun vain varaa tapaamisajan ja menee juttelemaan asiastaan.

Tuo tuntui minusta hieman oudolta että sinulle on aihe 'annettu' ja sitten 'potkitaan' sen teossa. Tietty hyvä jos aihe kiinnostaa itseäsi, mutta minä en kyllä viitsisi vääntää grauda aiheesta joka ei pätkääkään itseäni innosta.

Lue lisää

Hei, löytyihän joku graduntekijä! Siis lisää kysymyksiä:

Onko gradun teolle asetettu suositusaika? Meidän osastolla se on 6 kuukautta, 8 kuukautta maksimissaan (siis täysipäiväisesti työskennellen). Onko gradun aiheelle voimassaoloaika niinkuin meillä? Dipan aihe hyväksytetään osastolla ja on voimassa vuoden hyväksyttämisestä eteenpäin. Kuinka kauan ihmiset yleensä vääntävät graduansa?

Tuosta aiheenannosta sen verran, että saan palkan työni tekemisestä, jolloin tottakai työnantajan toivomuksilla on hyvin suuri vaikutus sisältöönkin. Liittyyhän se kuitenkin pääaineeseeni, josta olen hyvinkin kiinnostunut. Työni aihe on vain vähän Suomessa tutkittu (ei ollenkaan), joten se lisää päänvaivaa :)

norppa kirjoitti:

Hei, löytyihän joku graduntekijä! Siis lisää kysymyksiä:

Onko gradun teolle asetettu suositusaika? Meidän osastolla se on 6 kuukautta, 8 kuukautta maksimissaan (siis täysipäiväisesti työskennellen). Onko gradun aiheelle voimassaoloaika niinkuin meillä? Dipan aihe hyväksytetään osastolla ja on voimassa vuoden hyväksyttämisestä eteenpäin. Kuinka kauan ihmiset yleensä vääntävät graduansa?

Tuosta aiheenannosta sen verran, että saan palkan työni tekemisestä, jolloin tottakai työnantajan toivomuksilla on hyvin suuri vaikutus sisältöönkin. Liittyyhän se kuitenkin pääaineeseeni, josta olen hyvinkin kiinnostunut. Työni aihe on vain vähän Suomessa tutkittu (ei ollenkaan), joten se lisää päänvaivaa :)

Lue lisää

Jaa, en tuosta suositusajasta osaa kyllä sanoa, mutta ymmärtääkseni sellaista ei mitenkään virallisesti missään ole mainittu. Tosin voihan huonolla säkällä käydä niin, että jos liian kauan vetkuttaa voi joku muu siinä välissä väsätä samasta aiheesta työn jolloin omaa työtä pitää sitten tietty muuttaa. Ymmärtääkseni gradun tekemiseen menee keskivertoyksilöltä lukukausi-lukuvuosi riippuen tekeekö siinä rinnalla juuri mitään muuta. Se on se 20 ov:a eli raa'sti n. 800 h. Eikös tuo vastaa suurinpiirtein juuri n. 6 kk:n työrupeamaa kokopäivätyönä?

Kirjallisuudessa jota itse opiskelen, aiheet eivät ole tietenkään niin lähellä käytäntöä kuin insinööritieteissä, joten gradutkin ovat sitten varsin erityyppisiä. Meillä ei esim. välttämättä tarvitse olla mitään varsinaista empiriistä osaa, vaan ideana on esim. esittää jokin uusi näkökulma valitsemaansa aiheeseen tms. Kirjallisuutta (tai laajemmin kulttuuria) voi tarkastella vaikkapa siitä näkökulmasta miten esim. jotakin ihmiselämän aspektia esitetään (representoidaan) ja millaisia ideologioita siellä on ehkä taustalla. Toisaalta empiriisen osan saa tietty kasaan vaikkapa sillä että luetuttaa ihmisillä otteita valitsemastaan teoksesta ja tarkastelee sitä miten eri ihmiset tulkitsevat teosta jne. Kirjallisuutta voi tarkastella tekijästä, tekstistä tai lukijasta nähden. Tai sitten voi yrittää yhdistellä näitä. Harvoin kuitenkaan kirjallisuudentutkimuksessa annetaan mitään lopullisia tuloksia. Toisaalta mitään filosofiaakaan kirjallisuus ei tietenkään ole, mutta silti gradut ovat usein kirjallisuudessa juuri enemmän pohtivia eivätkä niinkään välttämättä joitakin selkeitä ratkaisuja ja tuloksia esittäviä töitä. Oikeastaan kaikki humanistinen tutkimus on viime kädessä muutosten ja tuon muutoksen kuvaamisen tarkastelua.

Pikkukyssäri: Mitä tuo siis oikein tarkoittaa että aihe on voimassa vuoden eteenpäin dippatyön hyväksyttämisestä? ja siis miten aiheella voi olla voimassaoloaika?

... kirjoitti:

Jaa, en tuosta suositusajasta osaa kyllä sanoa, mutta ymmärtääkseni sellaista ei mitenkään virallisesti missään ole mainittu. Tosin voihan huonolla säkällä käydä niin, että jos liian kauan vetkuttaa voi joku muu siinä välissä väsätä samasta aiheesta työn jolloin omaa työtä pitää sitten tietty muuttaa. Ymmärtääkseni gradun tekemiseen menee keskivertoyksilöltä lukukausi-lukuvuosi riippuen tekeekö siinä rinnalla juuri mitään muuta. Se on se 20 ov:a eli raa'sti n. 800 h. Eikös tuo vastaa suurinpiirtein juuri n. 6 kk:n työrupeamaa kokopäivätyönä?

Kirjallisuudessa jota itse opiskelen, aiheet eivät ole tietenkään niin lähellä käytäntöä kuin insinööritieteissä, joten gradutkin ovat sitten varsin erityyppisiä. Meillä ei esim. välttämättä tarvitse olla mitään varsinaista empiriistä osaa, vaan ideana on esim. esittää jokin uusi näkökulma valitsemaansa aiheeseen tms. Kirjallisuutta (tai laajemmin kulttuuria) voi tarkastella vaikkapa siitä näkökulmasta miten esim. jotakin ihmiselämän aspektia esitetään (representoidaan) ja millaisia ideologioita siellä on ehkä taustalla. Toisaalta empiriisen osan saa tietty kasaan vaikkapa sillä että luetuttaa ihmisillä otteita valitsemastaan teoksesta ja tarkastelee sitä miten eri ihmiset tulkitsevat teosta jne. Kirjallisuutta voi tarkastella tekijästä, tekstistä tai lukijasta nähden. Tai sitten voi yrittää yhdistellä näitä. Harvoin kuitenkaan kirjallisuudentutkimuksessa annetaan mitään lopullisia tuloksia. Toisaalta mitään filosofiaakaan kirjallisuus ei tietenkään ole, mutta silti gradut ovat usein kirjallisuudessa juuri enemmän pohtivia eivätkä niinkään välttämättä joitakin selkeitä ratkaisuja ja tuloksia esittäviä töitä. Oikeastaan kaikki humanistinen tutkimus on viime kädessä muutosten ja tuon muutoksen kuvaamisen tarkastelua.

Pikkukyssäri: Mitä tuo siis oikein tarkoittaa että aihe on voimassa vuoden eteenpäin dippatyön hyväksyttämisestä? ja siis miten aiheella voi olla voimassaoloaika?

Lue lisää

Vastauksia:
TKK:lla käytäntönä on (taitaa olla kaikilla osastoilla), että diplomityön aihetta "haetaan". Lopputyöntekijä täyttää kaavakkeen, johon merkitään työn aihe ja sen valvoja ja ohjaaja. Sen jälkeen kyseisen osaston osastoneuvoston kokouksessa hakemus hyväksytään, josta eteenpäin aihe on voimassa 12 kk. Jos työ ei ole valmistunut vuoden sisällä, aihetta täytyy anoa uudelleen. En sitten tiedä, tuleeko siitä muuta haittaa kuin uuden hakemuksen täyttäminen.

Diplomityön täytyy siis sopia haetun aiheen alle, tottakai lopullinen sisältö ja otsikko muokkautuu aiheeseen tutustuessa ja työtä rajatessa. Kaipa aiheen virallisen hyväksyttämisen tarkoituksena on välttää se, etteivät ihmiset yhtäaikaa tee lopputyötä samasta aiheesta. Saattaisi ehkä olla tuo aiheen hyväksyttäminen ihan hyvä järjestelmä gradujenkin puolelle?

norppa kirjoitti:

Vastauksia:
TKK:lla käytäntönä on (taitaa olla kaikilla osastoilla), että diplomityön aihetta "haetaan". Lopputyöntekijä täyttää kaavakkeen, johon merkitään työn aihe ja sen valvoja ja ohjaaja. Sen jälkeen kyseisen osaston osastoneuvoston kokouksessa hakemus hyväksytään, josta eteenpäin aihe on voimassa 12 kk. Jos työ ei ole valmistunut vuoden sisällä, aihetta täytyy anoa uudelleen. En sitten tiedä, tuleeko siitä muuta haittaa kuin uuden hakemuksen täyttäminen.

Diplomityön täytyy siis sopia haetun aiheen alle, tottakai lopullinen sisältö ja otsikko muokkautuu aiheeseen tutustuessa ja työtä rajatessa. Kaipa aiheen virallisen hyväksyttämisen tarkoituksena on välttää se, etteivät ihmiset yhtäaikaa tee lopputyötä samasta aiheesta. Saattaisi ehkä olla tuo aiheen hyväksyttäminen ihan hyvä järjestelmä gradujenkin puolelle?

Lue lisää

Gradun aihe pitää hyväksyttää proffalla tai muulla työn ohjaajalla, joka gradun viimekädessä tarkastaa. Mutta mitään sen ihmeempää byrokratiaa ei meillä vaadita. Tavallaan siis gradun aihe 'neuvotellaan' ja 'hyväksytetään' kyllä meilläkin. Eli ei sellainen taida onnistua että kasaa gradun ja vie sen sitten valmiina hyväksytettäväksi. Paitsi tietty sitten jos työ on todella loistava ja ennen näkemätön, mutta tällaisia taitaa harvemmin syntyä.

Valmiin gradun lukee sitten lopulta kaksi henkilöä eli työn pääohjaaja ja laitoksen johtaja, jotka sitten yhteistuumiin antavat työlle arvosanan. Sitten työ ja arvosana hyväksytetään vielä tiedekuntaneuvoston kokouksessa.

norppa kirjoitti:

Minua kiinnostavat yliopiston gradut ihan yleisen mielenkiinnon vuoksi. Suinkaan tarkoituksena ei ole etsiä graduneuvoja diplomityöhöni. Vaikka kyllä poikkitieteellinen tiedonvaihto voisi tehdä hyvää kummankin puolen ("puhdasoppisille") edustajille. Jatko-opintojani hyvinkin harkitsen suorittamaan yliopistonkin puolella.

Mutta se siitä di-keskustelusta, tätähän voi jatkaa ikuisuuksiin. Minulla kun ei nyt ole siihen aikaa, kun harjoitan "sitkeyttä ja istumalihaksia".

Lue lisää

Ehkäpä yliopistolla ohjausta annetaan vasta sitten kun pitää se työ jättää tarkastettavaksi eli käytännössä ei yhtään. Onhan se ymmärrettävää jos professoria tai yliopisto-opettajaa kohti on kymmenkunta ohjattavaa vuodessa niin ei siinä taida olla aikaan kovin syvälliseen ohjaamiseen muiden töiden ohella.
Teknillisissä korkeakouluissa on pitkä perinne diplomitöiden tekemisestä teollisuudessa tai tutkimuslaitoksissa joten yleensä diplomityön teko sujuu vauhdilla. Lisäksi on asetettu vuoden määräaika työn saamiseksi valmiiksi mitä voisi kokeilla muillakin aloilla.
Jos aiot jatkaa opintojasi niin oletan että on helpompi löytää jatko-opinnoillesi rahoittaja teknillisen alan puolella noin keskimäärin.

... kirjoitti:

Gradun aihe pitää hyväksyttää proffalla tai muulla työn ohjaajalla, joka gradun viimekädessä tarkastaa. Mutta mitään sen ihmeempää byrokratiaa ei meillä vaadita. Tavallaan siis gradun aihe 'neuvotellaan' ja 'hyväksytetään' kyllä meilläkin. Eli ei sellainen taida onnistua että kasaa gradun ja vie sen sitten valmiina hyväksytettäväksi. Paitsi tietty sitten jos työ on todella loistava ja ennen näkemätön, mutta tällaisia taitaa harvemmin syntyä.

Valmiin gradun lukee sitten lopulta kaksi henkilöä eli työn pääohjaaja ja laitoksen johtaja, jotka sitten yhteistuumiin antavat työlle arvosanan. Sitten työ ja arvosana hyväksytetään vielä tiedekuntaneuvoston kokouksessa.

Lue lisää

Niin, tulipa mieleeni sellainen jutska, että yliopistossahan tehdään pro-seminaari ja seminaaritöitä joiden sitten useimmiten oletetaan lopulta johtavan graduun asti. Jos siis on jo tosi kiinnostunut pro-semmavaiheessa jostakin aiheesta, niin sitä voi laatia sillä silmällä että tekee siitä semman ja sitten lopulta gradun.

Itselläni kävi tässä mielessä vähän ohraisesti eli tein pro-semman ja semman eri aiheesta. Nyt joudun tavallaan pohtimaan gradun aiheen ihan nollasta, vaikka tietty prosemmasta ja semmasta se hyöty oli että tulihan niitä varten luettua myös aika tavalla melko yleistä matskua, josta sitten on gradun taustaksi jonkin verran varmasti hyötyä. Nyt joudun varmaankin kesän ja osan ensi lukukautta pohtimaan tuota graduaihettani oikein toden teolla, joten siinä mielessä sen aloittaminen minulla venähtänee.

Nimittäin insinöörin elämä. Ongelmia pitäisi ratkaista ja yleensä ainakin osan tehtävästä joutuu ratkaisemaan yksinään. Harvoin on alussa selvää, ratkotaanko edes oikeaa ongelmaa saati sitten onko ongelma yleensä ratkaistavissa.

Tavallisesti on vielä tuhoton kiire, kun asiakas painaa ongelmineen päälle kuin herhiläinen ja pomo on niskan takana kyselemässä kuten pesäpallopelissä: ”Joko, joko?”.

On pelkästään hyvä, että viimeistään diplomityövaiheessa joutuu tähän realiteettiterapiaan, kun yleensä on kuitenkin selvää, että opinnäytteeksi valittu ongelma on jotenkin ratkaistavissa. Joten terve tuloa teekkari insinöörien tosimaailmaan.

Setä kirjoitti:

Nimittäin insinöörin elämä. Ongelmia pitäisi ratkaista ja yleensä ainakin osan tehtävästä joutuu ratkaisemaan yksinään. Harvoin on alussa selvää, ratkotaanko edes oikeaa ongelmaa saati sitten onko ongelma yleensä ratkaistavissa.

Tavallisesti on vielä tuhoton kiire, kun asiakas painaa ongelmineen päälle kuin herhiläinen ja pomo on niskan takana kyselemässä kuten pesäpallopelissä: ”Joko, joko?”.

On pelkästään hyvä, että viimeistään diplomityövaiheessa joutuu tähän realiteettiterapiaan, kun yleensä on kuitenkin selvää, että opinnäytteeksi valittu ongelma on jotenkin ratkaistavissa. Joten terve tuloa teekkari insinöörien tosimaailmaan.

Lue lisää

Taitaa olla aika onneton insinööri, kun tuollaista kommentoi! Jos pääsisit omasta päänsisäisestä pellepeloton-insinööriaikakaudelta pois, tietäisit kuinka tehokas laadukas tutkimustyöskentely on muuttunut!

Työn tekee kyllä dippatyön tekijä aivan itse, mutta laadukkaampaan (ja yhteiskuntaa hyödyttävämpään) lopputulokseen pääsee kommentteja keräämällä ja kysymyksiä esittämällä. Surkeita lopputöitä tehdään, koska niihin ei saada tarpeeksi kommentteja: yksin nyhertäessä kun tulee mieleen vain omia ajatuksia.

Siis: hyvä tutkimustyö on enemmän, kuin yhden henkilön ajatusten summa, vaikka kirjoitustyön tekisi vain yksi henkilö. Useimmat parhaista tieteellisistä tutkimuksista ovat keränneet ajatuksia kymmeniltä henkilöiltä.

omiaan kirjoitti:

Taitaa olla aika onneton insinööri, kun tuollaista kommentoi! Jos pääsisit omasta päänsisäisestä pellepeloton-insinööriaikakaudelta pois, tietäisit kuinka tehokas laadukas tutkimustyöskentely on muuttunut!

Työn tekee kyllä dippatyön tekijä aivan itse, mutta laadukkaampaan (ja yhteiskuntaa hyödyttävämpään) lopputulokseen pääsee kommentteja keräämällä ja kysymyksiä esittämällä. Surkeita lopputöitä tehdään, koska niihin ei saada tarpeeksi kommentteja: yksin nyhertäessä kun tulee mieleen vain omia ajatuksia.

Siis: hyvä tutkimustyö on enemmän, kuin yhden henkilön ajatusten summa, vaikka kirjoitustyön tekisi vain yksi henkilö. Useimmat parhaista tieteellisistä tutkimuksista ovat keränneet ajatuksia kymmeniltä henkilöiltä.

Lue lisää

Tietysti mielipiteeni oli kärjistetty, mutta valitettavasti se perustuu elävään nykyelämään ja runsaasti enempään kuin yhteen esimerkkiin. Tyypillinen diplomityötään tekevä teekkari ei kysy - hän on ainakin tietävinään, eikä hänelle ainakaan firmoissa kukaan ehdi enemmälti vastailemaankaan.

Sitten työn tullessa käsikirjoitukseksi viitseliäs työn tarkastaja voi esittää kommenttejaan, joihin enää siinä vaiheessa on vaikea ottaa kantaa, koska monta asiaa olisi pitänyt jo alunperin tehdä toisin.

Tietysti olisi hyvä keskustella aihealueesta asiantuntijoiden kanssa tai ainakin lukea paljon alan ajantasaista tutkimusaineistoa. Mutta ne molemmat vaativat melkosesti aikaa ja viitseliäisyyttä, eikä kaikilla näytä oleva sellaiseen halua.

Onko diplomityö sitten tutkimus? Parhaat ovat jopa hyviä, mutta eipä keskiarvotyö juuri tutkimustyön kriteereitä täytä. Onpahan vain hyvä harjoitelma, mutta hyvä niinkin. Tietääpähän tekijä ainakin, miten työ olisi pitänyt alunperin tehdä.

Meidän laitoksella seurataan aika tarkasti noita. Ohjausta saa kun haluaa, ei tarvitse edes varata aikaa. Mutta ohjausta ei myöskään ole pakko ottaa vastaan. Tietysti ajan varaus on parempi. Samoin kuin yliopiston puolesta huolehditaan, että opinnot edistyvät. Ehkä siitä johtuu, että valmistumisajat ovat meillä aika lyhyitä. Opiskelen itse eräässä pääaineohjelmassa, jossa gradun ohjaaja on määrätty jo fuksivuotena. Toki se voi muuttua ajan myötä, mutta alustava tieto on jo. Opastusta saa myös ennen gradua ja missä tahansa asiassa voi kävellä proffien ja jopa dekaanin luokse ja kysyä. Samoin kuin tenteistä saa palautetta jos vaan uskaltaa käydä kysymässä. Ainoat ongelmat ovat kuulemma syntyneet proffien ja graduntekijöiden erimielisyyksistä sisällysluetteloista.
No mutta tämä on varmaan näitä pienen yliopiston etuja. Ymmärrän toki, että isoissa yliopistoissa valtavilla laitoksilla on erilaisia tapoja ja varmasti erilainen henkilöstötilanne. Meillä sattuu olemaan pieni laitos (pari sataa opiskelijaa, ja 3 proffaa muu henkilökunta), ei se paljoa ole, mutta toisaalta silloin opiskelijat ja opettajat tuntevat kasvoista kasvoihin.