Taas asiaa siis näistä typeristä mustista pilkuista, jotka seilaa silmissä. Kävin silmälääkärissä vähän aikaa sitten ja kysyin sitten samalla että mitä hemmettejä ne pisteet ovat, ja tuli tämä sama vastaus: "Jos ne liikkuvat, ne ovat lasiaisen samentumia." Ja jos eivät liiku niin ovat sitten mitälie. Jokatapauksessa, vastasin että ne kyllä liikkuvat.
Myöhemmin tulin ajatelleeksi, että tarkoittiko silmälääkäri että ne eivät liiku MIHINKÄÄN, siis koskaan. Jos pyörittelen silmiäni niin kyllä mustat pisteetkin liikkuvat, jos taas tuijotan yhteen kohtaan niin eivät. Öh.
Olisiko kellään tietoa minkälaista liikkumista silmälääkäri sitten tarkoitti. Vaivaa.
Myöhemmin tulin ajatelleeksi, että tarkoittiko silmälääkäri että ne eivät liiku MIHINKÄÄN, siis koskaan. Jos pyörittelen silmiäni niin kyllä mustat pisteetkin liikkuvat, jos taas tuijotan yhteen kohtaan niin eivät. Öh.
Olisiko kellään tietoa minkälaista liikkumista silmälääkäri sitten tarkoitti. Vaivaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tyypillinen samentuma "kelluu" aivan kuin roska vedessä kun heilautat päätä tai katsetta. Kun pysähdyt johonkin kohteeseen niin vielä hetken se voi liikkua ja sitten pysähtyä. Kun pysähtyvät niin yleensä myös katoavat näkyvistä kun aivoissa oleva järjestelmä poistaa ne näkökentästä virheenä. Sitten on myös sellaisia samentumia jotka ovat jotenkin jumissa verkkokalvossa eivätkä liiku paljoa tai juuri lainkaan mutta ainakin itselläni on tällaisia vain yksi ja sekin lievenemään päin, kun taas kelluvia on runsaasti.
Kyllä ne varmaan sulla lasiaisen samentumia ovat. Niitä on kaikilla enemmän tai vähemmän. Yleensä niin vähän, että ne eivät haittaa näkemistä. Jos niitä on niin paljon, että ei tahdo nähdä kunnolla, kuin suttuja, niin silloin ne ovat todella ärsyttäviä ja haittaavat elämistä. Joillakin on niitä paljonkin. Suomessa niitä ei poisteta vitrektomialla, vaan joutuu menemään johonkin toiseen maahan leikkaukseen. Löytyy maailmasta kyllä paikkoja, joissa silmä voidaan leikata. Mitä vanhempi olet, niin sitä todennäköisemmin leikkausta seuraa nopeutunut kaihín kehittyminen. Kolmekymppisellä kaihiriski on jotain 10% luokkaa ja 60-vuotilaalla melkeinpä 100%. Kaikillehan kaihi tulee, jos vanhaksi elää, mutta tuon leikkauksen seurauksena se usein nopeutuu. Kaihihan kyllä voidaan helposti leikata.
Suomessa vitrektomioita tehdään jostain syystä vain jos samentumat johtuvat diabeteksestä tai silmävammasta, mutta jos niitä tulee muuten vain, niin niitä ei leikata. En tiedä miksi, mutta niin on valitettavasti asia.
Sinulla niitä varmaan on niin vähän, että ne eivät leikkausta vaatisi, jos kerran olet ne vasta huomannut. Ei siis kannata niitä sen enempää miettiä.
Ihan vaan siihen, kun ihmettelit miksi diabeetikoilla suostutaan noita leikkauksiakin tekemään jopa siis noissa ns. hyvänlaatuisissa lasiaissamentumatapauksissa.
Diabetes altistaa pitkään kestetyään ja etenkin huonon verensokeritasapainon vuoksi silmänpohjamuutoksille, jotka taas hoitamatta saattavat johtaa pahimmillaan sokeutumiseen.
Perustutkimuksena on silmänpohjien valokuvaus tai silmälääkärin tekemä tutkimus. Tässä peijakkaassa nuo lasiaissamentumat estävät pahimmillaan näkyvyyttä silmänpohjiin niin paljon, ettei tarkkaa tutkimusta voida tehdä puhumattakaan siitä, että pystyttäisiin hoitamaan laseroimalla mahdollisia uudissuonimuodostelmia tai muita vaastaavia silmänpohjassa.
Ja noissa tilanteissa voidaan siis leikata vaikka kyseessä olisi ns. hyvänlaatuinenkin samentuma. Toinen juttu on sitten juuri noista silmänpohjamuutoksista johtuvat samentumat (ovat aivan eri luokkaa kuin nuo ns. hyvät), koska niissä leikkaus tehdään nimenomaan, jotta näkökyky sataisiin edes jotenkin pysymään/palautumaan (eikä onnistuminen ole sataprosenttista, mutta riski kannattaa ottaa, koska muuten se näkökyky olisi kuitenkin menetetty).
Että jotenkin noin sen kertoisin...
terveisin diabeetikko, jolla on molemmat silmät omasta mielestä täynnä (siis itseä häiritsevät) noita hyvänlaatuisia haituvia/hattaroita, mutta eivät kuulemma ainakaan vielä haittaa silmälääkärin näkyvyyttä silmänpohjiin
Itse huomasin oikessa silmässani tuollaisen samentuman noin puoli vuotta sitten. Se on lähes keskellä näkökenttää ja häiritsee kyllä melkoisesti esim päätetyössä, jota päivittäin teen. Pystyn tuota pistettä hieman silmiä liikuttelemalla siirtämään, mutta hetken kuluttua se ajelehtii jälleen suurin piirtein alkuperäiselle paikalleen. Onko tosiaan näin, ettei sitä pysty mitenkään laseroimaan tai leikkaamaan pois näkyvistä? Olisi mukava kuulla kokemuksia, jos joku on onnistunut noista eroon pääsemään.
Jos leikkaus tai laserointi ei auta, onko jotain muita "poppakonsteja", joka auttaisi samentuman vaalenemisessa? Kuinka kauan yleensä kestää, että tuo vaaleneminen alkaa? Itsellä tummuus on pysynyt kutakuinkin samana koko 6 kuukauden ajan. Kokemuksia?
Itselläni on tullut ensimmäinen samentuma toiseen silmään 8-10 v iässä. Sen jälkeen varsinkin oikeassa silmässä samentumia on tullut todella paljon. Silmälääkäreitä on monenlaisia ja jotkut tarkistavat silmänpohjat, silmänpaineet ja muut asiallisesti, mutta vastaan on tullut tapauksia jotka vähättelevät asiaa, eivätkä selvästikään ole kuunnelleet.
Eräs väitti, että samentumia ei ole voinut tulla lisää, vaan kiinnitän niihin enemmän huomiota nykyään. Väite on täysin naurettava, koska itselläni on reilu kaksikymmentä vuotta sitten ollut yksi pieni liikkuva piste oikeassa silmässä. Nyt koko oikean silmän näkökenttä on täynnä jopa näkökentän korkuisia samentumia. Ongelman laajuutta on vaikea selittää ihmiselle, joka olettaa että kyse on aivan tavallisesta lievästä samentumasta. Suosittelen piirtämään esimerkkikuvan silmälääkärille etukäteen, niin otetaan ainakin huomioon, että vastaanotolle tulleella ihmisellä on todellinen ongelma, vaikka sille ei voitaisikaan tehdä mitään.
Samentumien hoitoon on olemassa leikkaus (vitrektomia), jossa riskit ovat sitä luokkaa, että siihen ei kovin helposti lähdetä. Lisäksi on YAG-lasermenetelmä, josta en tiedä kovin paljon. Käsittääkseni hyödyt eivät ole kovin merkittäviä. Netissä tarjotaan myös oikeasti kaikenlaisia "poppaskonsteja", jotka ovat takuuvarmaa humpuukia. Olisihan se kiva herätä joku aamu niin että näkee taas maailman kirkkaana, mutta niin epätoivoinen ei kannata olla että ryhtyy huijattavaksi.