Mä olen ollut rakastunut yhteen aivan mahtavaan tyttöön jo 5 vuotta... Tai siis olen rakastanut häntä pari vuotta. Tai en tiedä voiko sitä rakkaudeksi sanoa koska koko tämän 5 vuoden aikana hän ei ole ollut kiinnostunut musta kun muutaman kerran eikä silloinkaan tapahtunut mitään. Mä olen monta kertaa kysynyt häneltä että voisiko hänellä joskus olla jotain tunteita mua kohtaan muuta kun ystävyys. (Mehän ollaan hyviä ystäviä parhaillaan) ja hän on sanonut, että eihän sitä koskaan tiedä. Nyt hänellä on poikaystävä enkä kyllä tiedä kuinka vakavaa se on mutta en silti jaksa enää... Mä olen niin varma, että hän on se oikea mulle, mutta ei sen uskois olevan näin hankalaa... Olen aika ujo, muuta olen silti sanonut hänelle monta kertaa, etä rakastan häntä jne. vuosi sitten oli aika rankkaa koska tämä kyseinen tyttö oli parhaan kaverini kanssa yhdessä. Yritin jopa itsemurhaa, mutta onneksi yksi kaveri tuli käymään meille kesken kaiken. Mutta miettikää... 5 vuotta! Mä tiedän että olen aika sitkee paskiainen, mutta olen siis roikkunut yhden tytön perässä 5 vuotta. Ja toivon, että joskus saisin hänet vielä, mutta alkaa näyttää vähän epätodennäköiseltä.Mä oon tehny ja olisin valmis tekemään ihan mitä vaan hänen takiaan. Olen yrittänyt olla paremmin koulussa koska hän on fiksu tyttö joten minäkin olen yrittänyt olla fiksu(en tyttö)... Tätä nyt on vaikee selittää mutta yrittäkää ymmärtää mua... Tuli vähän pitkä juttu mutta toivottavasti jaksoitte lukea.
auttaisko joku...?
surullinen
8389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ekkai kuule poika hyvä oo tuppu?
no kumminki, kyllähän sitkeys aina luultavasti palkitaan
Roikkumisesta vuosikausia saman (ja yleensä loppujen lopuksi täysin toivottoman) ihmisen perässä voi tulla tapa, josta on paha päästä eroon. Mä itse aika kipeän eron jälkeen en osannut pitkään aikaan 'jatkaa eteenpäin', varsinkaan, kun oltiin (ja ollaan) entisen kanssa vielä ihan kohtuullisissa väleissä. Lisäksi tämä nuori mies yritti muutaman kerran uudelleen, yleensä oman uuden suhteensa kariuduttua johonkin juttuun. Jonkun aikaahan mäkin jaksoin antaa anteeksi, mutta en enää... Mä en kenenkään perään jää itkemään enää.
Ei kai tuohon muuta voi sanoa, kuin että koita pärjätä, ja katsella välillä ympärilleskin. Koska siellä voi olla joku toinen, jonka takia ei tarvitse uhrata koko elämäänsä... Vaikeaa, mä tiedän. Mutta jos kiinnostusta ei ole, niin miksi hukuttaa itsensä koko elämäksi haaveeseen, joka ei ehkä ikinä toteudu?
ekkai kuule poika hyvä oo tuppu?
no kumminki, kyllähän sitkeys aina luultavasti palkitaan
Roikkumisesta vuosikausia saman (ja yleensä loppujen lopuksi täysin toivottoman) ihmisen perässä voi tulla tapa, josta on paha päästä eroon. Mä itse aika kipeän eron jälkeen en osannut pitkään aikaan 'jatkaa eteenpäin', varsinkaan, kun oltiin (ja ollaan) entisen kanssa vielä ihan kohtuullisissa väleissä. Lisäksi tämä nuori mies yritti muutaman kerran uudelleen, yleensä oman uuden suhteensa kariuduttua johonkin juttuun. Jonkun aikaahan mäkin jaksoin antaa anteeksi, mutta en enää... Mä en kenenkään perään jää itkemään enää.
Ei kai tuohon muuta voi sanoa, kuin että koita pärjätä, ja katsella välillä ympärilleskin. Koska siellä voi olla joku toinen, jonka takia ei tarvitse uhrata koko elämäänsä... Vaikeaa, mä tiedän. Mutta jos kiinnostusta ei ole, niin miksi hukuttaa itsensä koko elämäksi haaveeseen, joka ei ehkä ikinä toteudu?
on siinä, että ihastuminen on aina yksipuoleista ja rakastumiseen tarvitaan kaksi. Et siis ole rakastunut, jos toinen ei tunne samoin sinua kohtaan. Ihastua voi taas moneen henkilöön saamatta vastakaikua.
Itse olen ihastunut elämäni aikana kymmeniä kertoja, mutta rakastunut vain kerran. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö rakastua voisi useamminkin.
Älkää hyvät ihmiset käyttäkö "rakastua" -sanaa liian heppoisin perustein.
...on ruma sana, runojen raiskaama. Rakkaus on iso sana kuulkaas...sen käyttöä kannattaa harkita tarkkaan ja olla ihan varma tunteistaan ennen kuin alkaa puhuun jostain muustakin kuin tykkäämisestä tai ihastumisesta.
Aina on yhtä kiva kuulla "mä rakastan sua" mutta melkein yhtä kiva on "mä pidän susta tosi paljon ja sä olet ihana" siinä on saanu miettiä hieman juttujensa verbaalista puolta ja sillee... Suosittelen samaa kuin Too Old: älkää hyvät ihmiset käyttäkö sitä rakkaus-sanaa jostain lyhytkestoisesta ihastumisesta!
No joo, olen samaa mieltä, että ihastuminen ja rakastuminen on kaksi TÄYSIN eri asiaa. Silti kyllä jokin pisti silmään ja jäi vaivaamaan miua tuossa sinun tekstissäsi. Omasta mielestä rakastumisen ja ihastumisen ero ei ole siinä yksi- tai kaksipuolisuudessa vaan tunteen tasossa. Kaksi ihmistä voi olla ihastuneet toisiinsa ja yksi ihminen voi olla rakastunut toiseen saamatta vastakaikua. Mutta ihastumisessa tahtoo itselleen hyvää, sen toisen kokonaan omakseen, rakastumisessa taas tahtoo sille toiselle hyvää, vaikka hän ei sinun kanssasi olisikaan. Näin ainakin minä sitä päässäni olen pohtinut. Älkää siis käyttäkö sanaa rakastunut liian helposti. Parempi olisi: toivottomasti ihastunut.
Hei mulla saattas löytyä tähän joku apu kun mulla on kuitenkii jonkun verran kokemusta tästä samasta asiasta ja onhan siitä aina selvitty kunnialla... joka tapauksessa en oikein viittis kertoo omista jutuistani näin yleisesti joten jos vaan haluut niin mailaa osotteeseen [email protected]