Olen luullut olevani hetero, koska minulla on aina ollut poikakaveri - nyt vihitty aviopuoliso.
Harrastukseni parissa olen tutustunut erääseen hieman itseäni vanhempaan lesboon. Aivan ihana nainen!
Huomasin n. puolisen vuotta sitten etten kykene kommunikoimaan tämän naisen läheisyydessä enää luonnollisesti, mikä johti siihen ettemme enää keskustele, tuskin edes tervehdimme.
Hänet nähdessäni sydämeni hyppää kurkkuun, menen hämilleni.
Tiedän olevani ihastunut häneen; hänessä on kaikkea sitä mitä ihmisessä arvostan: itsevarmuutta, elämänkokemusta.
Mieheni ei tiedä yhtään mitään tunteistani tähän naiseen, itseasiassa olen jopa syventänyt suhdettani mieheeni peittääkseni kielletyt tunteeni.
Olen vakaasti päättänyt elää elämäni mieheni kanssa,vaikka tämä nainen tulee kummittelemaan sydämessäni elämäni loppuun asti - niin voimakkaasti hän on tunteitani muuttanut.
Kadehdin ihmisiä, jotka uskaltavat elää niin kuin sydän sanoo, minusta ei siihen ole.
Sydän kehoittaa minua tämän naisen syliin, mutta en uskalla tehdä aloitetta siihen suuntaan, koska senjälkeen olen menettänyt "kasvoni".
Löytyykö kohtalotovereita?
Harrastukseni parissa olen tutustunut erääseen hieman itseäni vanhempaan lesboon. Aivan ihana nainen!
Huomasin n. puolisen vuotta sitten etten kykene kommunikoimaan tämän naisen läheisyydessä enää luonnollisesti, mikä johti siihen ettemme enää keskustele, tuskin edes tervehdimme.
Hänet nähdessäni sydämeni hyppää kurkkuun, menen hämilleni.
Tiedän olevani ihastunut häneen; hänessä on kaikkea sitä mitä ihmisessä arvostan: itsevarmuutta, elämänkokemusta.
Mieheni ei tiedä yhtään mitään tunteistani tähän naiseen, itseasiassa olen jopa syventänyt suhdettani mieheeni peittääkseni kielletyt tunteeni.
Olen vakaasti päättänyt elää elämäni mieheni kanssa,vaikka tämä nainen tulee kummittelemaan sydämessäni elämäni loppuun asti - niin voimakkaasti hän on tunteitani muuttanut.
Kadehdin ihmisiä, jotka uskaltavat elää niin kuin sydän sanoo, minusta ei siihen ole.
Sydän kehoittaa minua tämän naisen syliin, mutta en uskalla tehdä aloitetta siihen suuntaan, koska senjälkeen olen menettänyt "kasvoni".
Löytyykö kohtalotovereita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
pelkäämällä et voi saada mitään, olemalla rohkea kaiken. mitä kamalaa on menettää kasvonsa ja elää itselleen rehellistä elämää? puhu reilusti naisen kanssa asiasta. ei hän sitä maailmalle toitota, lesbo kun on. keskustelu auttaa sinua tekemään ratkaisuja.
Tunteita ei pysty kieltämään - ainankaan koko ikäänsä. Tulet onnettomaksi, jos alistut kohtaloosi. Rakastatko miestäsi? Jos näin on, ihastus voi olla ohimenevää. Mutta kenenkään kanssa ei voi olla väkisin loppuikäänsä, koska ahdistus kasvaa liian suureksi. Anna itsellesi aikaa ja tutkaile tuntojasi. Elämässä ei kannata ottaa asennetta, että "tämä on lopullista". Se tekeekin elämästä elämisen arvoista, että koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan :)
Tsemppiä sulle. Tee kaikkesi onnellisuuden eteen!
Mainittakoon vielä, että liikumme mieheni kanssa tietynlaisissa piireissä -> kaikki ovat heteropariskuntia ja hyvin tietoisia heteroudestaan. Ja minä olen astumassa julkisuuden valokeilaan saavutuksillani, joten minun ei missään nimessä tule käyttäytyä sopimattomasti.
Paljon onnea saavutuksistasi!Harmi että valokeilaasi varjostaa itsensä kieltäminen...
ne saavutuksesi eivät erityisesti liity heterouteen, niin homofobiaan ja itsesi kieltämiseen ne saavutukset eivät sinua sido vaikka julkisuuteen astuisitkin. Tunne oma arvosi äläkä nöyristele toisten oletettuja mielipiteitä!
Jos ne saavutukset taas liittyvät heterouteen (haet töitä Suomen konservatiivisimmasta seurakunnasta), niin kannattaisiko vielä harkita mihin leikkiin ryhdyt tai ainakin tarkistaa, millä ehdoilla? Ei sinun ole pakko itseäsi myydä.
Se minua vähän jäi kaivelemaan, että miksi olet niin huolissasi "kasvoistasi"? Eikö tärkeämpää ole vaikkapa se, miltä puolisostasi tuntuu, ja osaatko toimia oikein häntä kohtaan?
En halua ajaa sinua pettämään miestäsi tai eroamaan hänestä, mutta ei sinun myöskään kannata heteron identiteettiin takertua. Ehkä voisit jutella sen naisen kanssa; selittää että juuri nyt sinulla on vähän hankalaa olla hänen lähellään, vaikka haluatkin pidemmällä tähtäimellä olla hänen ystävänsä? Ei kaikkien syliin tarvitse hypätä, vaikka he olisivatkin sinulle tärkeitä.
Ymmärrän tilanteesi ihan täysin ja minua ihmetetyttää miten suurin osa tällä palstalla vierailevista on niin sinut bi-seksuaalisuuden kanssa. Elänköhän jotenkin oudossa kaveripiirissä, kun en voisi kuvitellakaan "tunnustavani" tunteitani naisia kohtaan heille.
Tosiaan minustakaan ei ole siihen, että eläisin niin kuin sydän sanoo. Löytyy siis kohtalotoveri. Toisekseen en tiedä mitä sydän oikeastaan sanoo ja mikä on oikea tie..
Kurja kuulla,ettet voi edes kavereillesi tunnustaa bisseyttäsi. Miksi? Ovatko he niin umpimielisiä?
Kaveripiirini itseasiassa kannusti minua tulemaan kaapista. Olen kai erityisen onnekas, kun ystäväni otti asian niin keposesti. Tosin vanhemmilleni en vielä pysty kertomaan. Vasta sitten jos/kun löydän naisen.
Otappa riski ja kerro ystävillesi. Kokemuksesta voin sanoa, että se on vapauttava kokemus.. Tosiystävät ei hylkää sua seksuaalisuutesi takia. Ei sinun seksielämä heille kuulu! Tsemiä :)