niin, päätin viime lauantaina lopettaa. poltin silloin vain kaksi tupakkaa ja sen jälkeen en yhtään. Olen päättänyt olla käyttämättä mitään nikotiinivalmistetta, eli tarkoitus olisi lopettaa kuin "seinään." Eli muutama päivä on jo mennyt... välillä ei oikeastaan huomaakaan että tekisi mieli tupakkaa, toisaalta välillä sitä melkein lähtee jo käymään kiskalla. Voisiko joku lopettanut kertoa, että helpottaako himo ajan myötä vai paheneeko se päivä päivältä? eli siis onko ensimmäiset päivät niitä vaikeimpia vai onko pahin edessä? Tähän asti ei ole ollut mikään suuri vaiva olla polttamatta... olo on vähän hermostunut. kädet vapisee pikkaisen. Pahin on oikeastaan kun muistelee miten paljon se rentoutti kun sai keuhkot täyteen savua. Aah... sitä ei sitten voittanut mikään... mutta, mutta, aikansa kutakin, mulla on enemmän syitä olla polttamatta kuin polttaa...
lopettelemassa
lopettelemassa
171127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä se kuule helpottaa... Ensimmäiset 2 viikkoa pahimmat, sen jälkeen helpottaa jo kovasti! Alku aina pahin, itse käytin alkuviikkoina xylitol purkkaa pahimpiin "nikkiksiin".
Joo... minäkin ostin muutaman paketin purkkaa... aika nopeasti ne kyllä kuluikin... Eilen tossa vetelin muutaman vatsalihasliikkeen ja muutaman punnerruksen, se ainakin vei tupakan tarpeen joksikin aikaa. Pitää varmaan alkaa kuntoilemaan. Mutta kyllä tämä tästä...
Olin polttanut noin 10 vuotta ja kun tapasin nykyisen poikaystäväni, joka ei sietänyt tupakkaa niin päätin lopettaa.
Olen ollut noin kaksi vuotta polttamatta ja hyvin menee.
Lopettaminen oli sikäli omituista että en lihonut, eikä oikeesti tehnyt mieli edes tupakkaa.. välillä tuli otettua kavereilta hatsit jotta muistaisin kuin kamalaa se on...
ja täytyy myöntää että kamalaa pas..... se on...miten olemme voineet hengittää sitä myrkkyä....
eikö sitten muutamien hatsien ottaminen saanut sua retkahtamaan uudelleen? Olen tässä miettinyt että mitäs jos olisin nyt alkuun pari kuukautta polttamatta yhtään, ja sen jälkeen polttelisin vain erittäin harvoin, esim. jonkin juhlan kunniaksi. Tai esim. jos ostaisi välillä pikkuaskin pubi-iltaa varten. Onko joku kokeillut tätä että toimiiko se näin, vai onko lopputuloksena se, että pian taas polttaa täyspäiväisesti? Itselläni ei ole koskaan ollut mitään suurta ongelmaa olla polttamatta, nyt en ole polttanut sitten lauantain iltapäivän, eikä olo ole kovin kummoinen. Esim. Oleminen muitten tupakoivien kaverien seurassa ei ole tuottanut mitään vaikeuksia. Kyllä ne on yrittänyt tarjota tupakkaa mulle, mutta olen kieltäytynyt, vaikka mieli olisikin tehnyt sitä... Jos olet ollu polttamatta ja kaksi vuotta niin, missä vaiheessa "nikoja" ei enään tule, eli kauan menee että riippuvaisuus häviää?
Yksilöllisiähän nämä asiat ovat mutta olisin kyllä sillä kannalla ettei kannata ruveta pelleilemään sen tupakan kanssa jos kerran on jo eroon päässyt. Itse poltin 3-4 kk jälkeen yhden röökin vaikka ei suuremmin haluttanutkaan ja sen jälkeen se oli menoa, poltin enemmän kuin koskaan eikä taas vuosiin mitään mahista edes yrittää olla ilman! Miksi saattaa itseään pienimpäänkään mahdollisuuteen että joutuu aloittamaan koko rumban alusta?
Jos nyt et kuitenkaan usko minua niin tee ainakin tämä: Juhlien jälkeen jätät pikkuaskisi baaritiskille tai vedät jäljelle jääneet tupakat vessasta alas ennen nukkumaanmenoa. Jos jätät vajaan askin kotiisi pyörimään niin en usko että sinua pelastaa pitemmän päälle enää mikään.
joo.. puhut asiaa. Mulla tosin tällä hetkellä joka toinen minuutti on sellainen olo että en polta enään koskaan ja joka toinen minuutti että kyllä vielä joskus muutaman vois polttaa... Katotaan nyt... en osaa vielä sanoa... joka tapauksessa en vielä piiiiiitkään aikaan polta yhtään. Se on fakta.
Siis kun olin ollut jo muutaman kk polttamatta se rööki maistuu aivan kamalalle ja hatsit oli kuin olisi ekaa kertaa vetänyt henkeen..
se oli pahaa..
Mun mielestä tollaiset miedompaan vaihdot sun muut on täyttä p.......
jos lopettaa niin lopettaa kerralla..
tietysti mulla oli se etu että olin niin rakastunut tähän kundiin että lopetin hänen takia, koska nyt tiedän miltä tupakkaa polttava ihminen haisee ja se on kuvottavaa..
joskus bussissakin kun viereen tulee just röökin vetänyt ihminen niin hyi hel.... tekis mieli sanoa et voisiko istuu muualle.
Ja en voi kuvitella että olen vielä polttanut aikokani sisällä röökiä...
Kyllä se vaatii tahdonvoimaa ja halua johonkin tavoitteeseen..
Ja mulla oli mies...ja kyllä kannatti=)
Tänään kahvilassani ollesani, ympärillä olevieni jatkuvasti poltellessa se haju kävi todella ärsyttämään... Nyt omatkin vaatteet haisee taas tupakalle, tosin nyt kiinnittää enemmän huomiota siihen kuinka pahalle se haisee... ennen oikeastaan pidin siitä hajusta kun ei ollut polttanut vähän yli tuntiin ja haisteli sormenpäitä ja vaatteita... nyt se lähinnä ällöttää...
Mä lopetin kans ite tossa noin 3 kuukautta sitten tupakoinnin, mutta kuinka ollakkaan retkahdin taas... Voin sanoo, että alkupäivät on kaikista pahimmat! mulla tää retkahdus sattu ku tuli vähä känää jätkäkaverin kans, kai mä hain siitä tupakasta jotain helpotusta... Tässä sitä nyt taas sitte ollaan... Mutta onnee vaan sun lopettamiselle!!!
kyllä se siitä, älä vain mene sinne kiskalle! itsekin lopetin kuin seinään kessusteltuani 2vuotta eikä tee yhtään mieli... itsekuria vaa ja nauti tupakamattomasta elämästä!
No nyt on kulunut sitten yli viikko... Polttamatta oleminen ei ole koskaan ollu mikään ongelma. Nytkään ei tee enään edes mieli tupakkaa... tosin fyysisesti. Olo on kaikin puolin normaali, sormet ei tärise eikä pinna ole tiukalla jne. Mun riippuvuus taitaa olla enemmän henkistä. Lähinnä kun muistelee sitä rentoutumisen tilaa tupakan jälkeen... Henkisestä riippuvuudesta voi (ainakin mulle) olla vaikeempi päästä eroon kuin fyysisestä. No jokatapauksessa homma jatkuu...
Tuli tossa mieleen, että kun lopetin tupakoinnin niin se riippuvuusjuttu oli mulla sellainen että en kaivannut tupakkaa vaan se oli se liike joka lähtee lantiolta tohon suulle, tää tupakkaliike. Siihen oli niin tottunut ja sitä kaipasin.
Mulla sama juttu... tänäänkin kahvilassa oli vähän outo olo ku on tottunut että käsi käy siinä suulla ja imee sitä käärylettä siinä huulilla...
No mut sekin menee ajallaan ohi.
Suosittelen kyllä että vätltät menemästä kavereiden mukana tupakalle. helposti tulee heti maisteltua. " no kyl mä voin yhen polttaa" tuli aina mun suusta=)
pitääkö lopetus?
Joo, edelleen olen lakossa, nyt on kulunut jo vähän yli kuukausi kun viimeksi ostin tupakkaa. Enään tupakka ei pyöri päivittäin mielessä, huomasin muutama päivä sitten että en ollut ajatellut asiaa ollenkaan... Olen polttanut parit "jämät" mitä on tarjottu, tämä vain vahvisti sitä että haluan lopettaa kokonaan. Jo kolmen viikon polttamatta olemisen jälkeen tupakka maistui kauhealta, tuntui todella oudolta taas pitää tupakkaa kädessä, mietin että pitäiskö ottaa se hatsi vai ei... No... otin kuitenkin... ja totesin että kauheeta paskaahan se on... Eli vaikka sorruinkin ottamaan sen hatsin, niin homma jatkuu, entistä varmempana että päämääränä on lopettaa ihan kokonaan. Kyllä se vielä onnistuu.
Mä oon polttanu 15 vuotta. Viime syksynä lakkoilin suht tyylipuhtaasti noin 6 viikkoo, nuuskan kanssa tosin. (Oli muuten karmeet vierotusoireet, ekat kolme päivää aivan "pilvessä", välillä kuuma ja välillä kylmä, eikä ensimmäiseen viikkoon voinu tehdä mitään järkevää.) Lopputulos: jos nuuska loppuu, poltan vähintään yhtä paljon kuin alunperin. Tai jos rehellisiä ollaan, niin esim. viimeset pari kuukautta on menny sekä nuuskaa, että tupakkaa. Kyllä juttu on niin, että kerralla se pitää lopettaa. Yks asia on pomminvarma: mihinkään kannabikseen tms. en tule ikänä koskemaan. Sitä saa jo näköjään miedommallaki "huumeella" itsensä niin kuseen, ettei oo tosikaan...