Olen nainen 23 vuotta. Noin 20-vuotiaana kiinnostivat ns. rentut koska luulin että heidän elämäntyylinsä on ihailtavan rentoa ja hauskaa, ei-tiukkapipoista.
No aikani päihdeporukassa pyörittyäni sain itsekin omat asiani ihan sekaisin. Näpistyksiä, putkareissuja, katkaisuhoitoa, väkivaltaa, syvää masennusta ja turvattomuutta, yksinäisyyttä, tekotodellisuudessa (sekaisin) elämistä ym.
Huomasin myös että eihän nuo mitään oikeita ystäviä olekaan, vaan niin kauan ollaan "kamuja" kun jollakin on rahaa tai jotain millä pään saa sekaisin. Ja sisimmässään kaikilla yhtä paha olla.
Sain kuin ihmeen kaupalla opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta. Pääsin siis fyysisestikin eroon entisestä elämästä. Minusta tulee ensihoitaja. Olen nähnyt koululla yms. "normaalielämässä" upeita miehiä, täysiä vastakohtia päihdeporukan miehiin. En sano etteivät he ihmisenä voisi olla herkkiä ja sydämmessään hyviä, päin vastoin, alkoholistit ja
huumehörhöt usein ovatkin juuri niitä kaikkein
haavoittuvimpia ja elämän kolhimia, ja sitten hae
taan pakotietä päihteistä. Itse hain myös jotain
jännitystä ja ihan puhdasta kapinaa oli kanssa.
Kuulen silloin tällöin juttuja entisistä kavereista. He elävät edelleen "lujaa", yksi on vankilassa, toinen asunnoton ja kolmas yrittää a-klinikalla kuntoutua. Ja kaikkien puheissa toistuu "jatka samaan malliin" kun puhelimessa kerron kuulumisia. Hekin haluisivat pois päihdehelvetistä, mutta kun se ei ole helppoa!!
Päihteet tuhoavat pala palalta itsetunnon ja pohjan elämältä. Ihan huomaamatta. Aluksi on todella hauskaa ja kivaa, sitten yhtäkkiä tajutaan missä pohjamudissa oikeasti on.
Nykyisin kun alkaa jo perheen perustaminen kummitella mielessä sitten myöhemmin, en voisi kuvitella kiinnostuvani kenestäkään "rentusta", olisiko sellaisesta ihmisestä elämää rakentamaan kanssani? Millainen isä hän olisi lapsilleni?
Nykyisin minua kiinnostaa terveet nuoret miehet, joilla on terveet harrastukset ja kosolti tervettä järkeä. Rappioromantiikan ajat ovat itseltäni ohi. Kirjoitelkaa kokemuksia!!! Ja ihan "puolesta tai vastaan", heh.
No aikani päihdeporukassa pyörittyäni sain itsekin omat asiani ihan sekaisin. Näpistyksiä, putkareissuja, katkaisuhoitoa, väkivaltaa, syvää masennusta ja turvattomuutta, yksinäisyyttä, tekotodellisuudessa (sekaisin) elämistä ym.
Huomasin myös että eihän nuo mitään oikeita ystäviä olekaan, vaan niin kauan ollaan "kamuja" kun jollakin on rahaa tai jotain millä pään saa sekaisin. Ja sisimmässään kaikilla yhtä paha olla.
Sain kuin ihmeen kaupalla opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta. Pääsin siis fyysisestikin eroon entisestä elämästä. Minusta tulee ensihoitaja. Olen nähnyt koululla yms. "normaalielämässä" upeita miehiä, täysiä vastakohtia päihdeporukan miehiin. En sano etteivät he ihmisenä voisi olla herkkiä ja sydämmessään hyviä, päin vastoin, alkoholistit ja
huumehörhöt usein ovatkin juuri niitä kaikkein
haavoittuvimpia ja elämän kolhimia, ja sitten hae
taan pakotietä päihteistä. Itse hain myös jotain
jännitystä ja ihan puhdasta kapinaa oli kanssa.
Kuulen silloin tällöin juttuja entisistä kavereista. He elävät edelleen "lujaa", yksi on vankilassa, toinen asunnoton ja kolmas yrittää a-klinikalla kuntoutua. Ja kaikkien puheissa toistuu "jatka samaan malliin" kun puhelimessa kerron kuulumisia. Hekin haluisivat pois päihdehelvetistä, mutta kun se ei ole helppoa!!
Päihteet tuhoavat pala palalta itsetunnon ja pohjan elämältä. Ihan huomaamatta. Aluksi on todella hauskaa ja kivaa, sitten yhtäkkiä tajutaan missä pohjamudissa oikeasti on.
Nykyisin kun alkaa jo perheen perustaminen kummitella mielessä sitten myöhemmin, en voisi kuvitella kiinnostuvani kenestäkään "rentusta", olisiko sellaisesta ihmisestä elämää rakentamaan kanssani? Millainen isä hän olisi lapsilleni?
Nykyisin minua kiinnostaa terveet nuoret miehet, joilla on terveet harrastukset ja kosolti tervettä järkeä. Rappioromantiikan ajat ovat itseltäni ohi. Kirjoitelkaa kokemuksia!!! Ja ihan "puolesta tai vastaan", heh.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Noh. Tuossa ikävuodet 24-29 tuli vietettyä kannabispäihde-rappioromantiikassa ja nyt kolmikakkosena kahden muksun isä, puuseppä ja asuntovelallinen...
Kokemuksia? Noh olihan tuo tyttären syntyminen 3 viikkoa sitten melko psykedeelinen kokemus.
Itsekin ihailin ennen ns. renttuja. Näin jälkeenpäin ajateltuna liikuin ihme porukoissa, johon tietysti kuului alkoholi, päihteet pahoinpitelyt yms. Omaa elämääni en onneksi ehtinyt tuhoamaan. Vaan löysin ihanan miehen jonka ansiosta levoton elämä jäi. Kun kyselen entisien kaverien kuulumisia niin joku on vankilassa, suurin osa koukussa huumeisiin ja monella hepatiitti. Tänä päivänä nautin tavallisista päivistä ilman seikkailuja (auringonpaisteesta, kävelylenkeistä, uusista ystävistä). On tietysti murheellista ajatella että moni nuori ei tajua kokeiluvaiheessa että huumeet tuhoavat elämän!
Ihan kiva juttu että olet raitistunut ja saanut elämääsi uutta tarkoitusta.
Mutta:
"On tietysti murheellista ajatella että moni nuori ei tajua kokeiluvaiheessa että huumeet tuhoavat elämän!"
- Miksi tällainen mielipide, vieläpä asiat kokeneella ihmisellä? Tuhosiko huumeet sinun elämäsi? Entä mitä tarkalleen ottaen huumeet ovat?
Olen vain huolestunut nuorista jotka sekaantuvat huumeisiin tietämättä miten vakavilla asioilla leikkivät. Minun elämääni ei onneksi huumeet tuhonneet. Viereeni kun katson, näen monia joiden elämän ovat tuhonneet (itsemurhat sairauden yms)
entäs sitten ne nuoret, jotka TODELLA tietävät, mihin ryhtyvät kun rupeavat huumeita käyttämään? tarkoituksena ehkä pitää hauskaa ennen kuin ennenaikainen kuolema iskee, joka sekin suunniteltu? eihän näin aina ole, joskus kuitenkin.
yllättävän monet nuoret nimittäin tasan tarkkaan tietävät, mitä huumeet aiheuttavat, mitä niistä aiheutuu, tuntevat "porukat" jne. SILTI kokeilevat, tarkoituksena jäädä koukkuun... eivät kaikki nuoret ole "lampaita" jotka kiltisti kokeilevat jos huumehörhö tuputtaa kadun kulmalla lsd:tä.. joillain se on suunniteltu juttu.
Niin minäkin olen. Huolissani ihan samoista junnuista ja erityisesti siitä - että sen sijaan kun juteltaisiin faktoista vääristelemättä - että valistus perustuisi tähän..oltaisiin jo aika pitkällä.
Suomessa ollaan mieluummin hiljaa, kuin että juteltaisiin huumausaineista ja niihin liittyvistä riskeistä.
Se että huumausaineet halutaan (täälläkin keskustelevien) toimesta niputtaa yhteen könttään, on eräitä vakavimpia virheitä mitä voi tehdä. Ei ole nimittäin uskottavaa, jos näissä "huumeissa" on alkoholia ja tupakkaa vähempihaittaisia aineita seassa, ja niistä demonisoidaan kaiken pahuuden ruumiillistumaa.
Äärikonservatiivit eivät suostu ottamaan vastuuta edes tästä. Siitä että liioiteltu valheellinen valistus on aiheuttanut vääristymän, jossa todellisia haittoja ei enää uskota.
Mitäs kukkasia syytät muitten toilailuista.
Se on suomalaisten renttujen tapa väärinkäyttää nautintoaineita. Mitäs oot syntyny tänne?
Olisit pyöriny paremmissa piireissä.
Se on hieno yrtti joka voisi korvata kaikki
kauheat psyyke- ja unilääkkeet yms. hirvittävine
sivuvaikutuksineen. Tai jopa viihdekäyttöön
niille joilla ei ole selviytymisongelmia.
Kälä kälä. Mitä hienoa on huumekoukussa??? Itse sain korvaamattoman avun masennuslääkityksestä, eikä siinä ollut lieveilmiöitä, enkä jäänyt koukkuun. Mutta polttele sinä sitten silmät seisten niitä hienouksia, minua ällöttää ajatuskin. Mietihän sinäkin joskus ihan rehellisesti itsesi kanssa, mitä joudut pakenemaan, kun pitää itseä turruttaa? Jos yksi päivä kohtaat ne ongelmat, ei tarvitse paeta loppuelämääsi.
Voisitko sanoa mitä pahaa on aineessa, jota on käytetty tuhansia vuosia ennen tätä muutaman vuosikymmenen mittaista järjetöntä kieltolakia, jolla vain turvataan alkoholi- ja tupakkayhtiöiden suurvoitot, ja edesautetaan kansan täysin tietoista alkoholisoittamista?
Aineessa, joka on luotu ihmiselle, ja joka suojelee aivojen rakenteita tiettyjä sairauksia vastaan (joihin lääkeyhtiöt kehittelevät tehottomia lääkkeitä, jotta osakkeenomistajien pankkitili kasvaa) ja tehostaa tutkimusten mukaan aivojen toimintaa?
Aineessa, joka ei tapa yhtä ainoaa käyttäjäänsä yliannostukseen vuodessa, vaikka näitä käyttäjiä on maailmassa satoja miljoonia?
Jos suurimmat aineen haitat aiheuttaa toimimaton kieltolaki, ei aine itsessään, olisiko aika muuttaa lakia?
Riippuvuudesta sen verran, että alkoholi- ja tupakkariippuvuus ovat vähän eri luokkaa voimakkuudeltaan kuin hampun aiheuttama riippuvuus, joka tulee noin kymmenelle prosentille hampun käyttäjistä, joista heistäkin suurin osa lopettaa muutaman vuoden kuluttua.
Tupakkaa poltetaan yleensä elämän loppuun asti ja kun alkoholiriippuvuus on syntynyt, siihenkin yleensä auttaa vain kuolema tai joku uskonnollinen herätys, joka sekin tulee vain hyvin harvoille. Tupakkariippuvuuden syvyyttä kuvaa taas hyvin se, että vuoden päästä sadastatuhannesta lopettaneesta vain neljä prosenttia on edelleen polttamatta.
Siis niinhän se on, tutkimuksia on vaikka millä mitalla, että kannabis ei ole läheskään yhtä vaarallista kuin alkoholi ja tupakka.
On todella naurettava väite, että kannabikseen jää koukkuun yhdestä kerrasta. En ole tavannut vielä yhtäkään pössyttelijää, joka olisi edes jäänyt koukkuun! Myös muut ystäväni (ei-pössyttelijät) jotka ovat kokeilleet kannabista, sitten todenneet "ei ole mun juttu", eivät myöskään ole jääneet koukkuun.
Tupakasta juuri päin vastoin, iso osa tuttavistani käyttää "laillisia" päihteitä, koska "ne ovat vaarattomampia". Sen kun poltatte askin tupakkaa päivässä, keuhkosyöpä se siinä iskee nopeammin kuin ehkä kerran viikossa pössyttelevälle.
Alkoholi on myös samankaltainen kuin tupakka. Ei-pössyttelevät tutut mankuu bisseseuraa joka ikinen vkl, koska se on tapa. Sitten se vaan jatkuu maanantaille ja tiistaille. Keskiviikkona onkin jo pikku-Lauantai eli BISSELLE. Torstai on "keittopäivä" ja perjantaina aloitellaankin jo viikonloppua. Ei näin.
Ihmisiä kuolee Suomessa monia tuhansia vuosittain sydän- ja verisuonitautiin, keuhkosyöpään ja maksasairauksiin: kaikki peruja alkoholin ja tupakan käytöstä.
Jos Suomessa ei pikku hiljaa tapahdu jotain, niin kaipa se on pakko ruveta itse kasvattamaan kannabista. Vaikka se olisikin laitonta.
Näinhän se menee, kannabikseen ei todellakaan jää koukkuun kerrasta.
Mutta jääkö mihinkään asiaan koukkuun kerrasta? Alkoholi ja tupakka ovat hyvin addiktoivia aineita. Silti näihinkään ei jää koukkuun kerrasta. Viinasta tulee krapula, mutta ei kai yhden krapulan kärsiminen kellekään ole niin ylitsepääsemätöntä, että viinaan jäisi koukkuun kerrasta? Kyllä minun mielestäni viinaan koukkuun jäänti vaatii kunnon känniputken. Tupakkaan ei jää kukaan koukkuun poltettuaan yhden tupakan. Kyllä sekin vaatii sen ensimmäisen askin polttamisen ennenkuin siihen on missään määrin koukuttunut. Seuraavasta minulla ei ole kirjatietoa kummempaa tietoa, mutta minusta näyttää hyvin vahvasti siltä, ettei edes heroiiniin tai metamfetamiiniin jää koukkuun kerrasta, mutta parista - kolmesta (peräkkäisestä) kerrasta voi jo jäädä.
Laittomat päihteet ovat vaarallisia koska ne ovat laittomia.
kerro mitä vaaroja mulle tulee kun leivon omista puskista kannabissuklaakakkua ja syön niitä joskus v-loppuisin ku siltä tuntuu....
eli sinulla ei ole esim. suvussa alttiutta skitsofreniaan...
Niin ei _mitään_ haittoja.
Ellei poliisi paukahda paikalle.
Eli laittomuuden aiheuttamat haitat ovat kuvailemassasi skenaariossa ainoat haitat.
Itse elän entisen sekäkäyttäjän kanssa ja kyllä täytyy sanoa että osa hänen ajatuksistaan on niin älyttömiä ettei niitä normaali tallaaja ymmärrä. Hän on muuten tosi hyväsydämminen jne mutta porukassa on oppinut "väärän" mallin ajatella asioita. esimerkiksi hankaluuksia tuottaa tunnistaa kuinka voi toisia ihmisiä kohdella heitä loukkaamatta. Usein tavallinen ihminen tietää oikean ja väärän eron mutta ongelmaisilla on niin että esimerkiksi rikokset on tosi cool juttu ja mitä enemmän ollaan rötöstelty niin sitä enemmän on "ystäviä" ja sitä parempi jätkä on. Ja tämä ystävyys asia on järjetön. Silloin ollaan mukamas hyviä ystäviä kun tarjotaan toisille alkoholia ja muita päihteitä, mutta oikeasti asian laita on niin että jos toisesta oikeasti välittää ystävänä niin ei todellakaan tarjoa sellaista jonka tietää olevan pahasta. se on kuin antaisi lapion ja sanoisi että kaiva oma kuoppasi. Pitäisi sanoa että älä sinä ainakaan rupea tälläiseen elämään mitäminä elän.
Mä ny oon tässä vapusta asti ollu ilman piikkiä. Enhä mä osannu edes pitää itteeni narkomaanina, mut nyt oon ollu koko kevää koulusta pois jne.
Pikkuhiljaa tähän pisteesee tultii.. Pilvi, alkoholi, lääkkeet, piri ja kaikenmaailman mössöt ja kokeilut.
Ja huumehörhö kumppanina on helvetti. kaikki on mielenterveysongelmaisia itkupillejä