En tiedä onko sopiva palsta mutta.....
Olen nainen 23 vuotta. Noin 20-vuotiaana kiinnostivat ns. rentut koska luulin että heidän elämäntyylinsä on ihailtavan rentoa ja hauskaa, ei-tiukkapipoista.
No aikani päihdeporukassa pyörittyäni sain itsekin omat asiani ihan sekaisin. Näpistyksiä, putkareissuja, katkaisuhoitoa, väkivaltaa, syvää masennusta ja turvattomuutta, yksinäisyyttä, tekotodellisuudessa (sekaisin) elämistä ym.
Huomasin myös että eihän nuo mitään oikeita ystäviä olekaan, vaan niin kauan ollaan "kamuja" kun jollakin on rahaa tai jotain millä pään saa sekaisin. Ja sisimmässään kaikilla yhtä paha olla.
Sain kuin ihmeen kaupalla opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta. Pääsin siis fyysisestikin eroon entisestä elämästä. Minusta tulee ensihoitaja. Olen nähnyt koululla yms. "normaalielämässä" upeita miehiä, täysiä vastakohtia päihdeporukan miehiin. En sano etteivät he ihmisenä voisi olla herkkiä ja sydämmessään hyviä, päin vastoin, alkoholistit ja
huumehörhöt usein ovatkin juuri niitä kaikkein
haavoittuvimpia ja elämän kolhimia, ja sitten hae
taan pakotietä päihteistä. Itse hain myös jotain
jännitystä ja ihan puhdasta kapinaa oli kanssa.
Kuulen silloin tällöin juttuja entisistä kavereista. He elävät edelleen "lujaa", yksi on vankilassa, toinen asunnoton ja kolmas yrittää a-klinikalla kuntoutua. Ja kaikkien puheissa toistuu "jatka samaan malliin" kun puhelimessa kerron kuulumisia. Hekin haluisivat pois päihdehelvetistä, mutta kun se ei ole helppoa!!
Päihteet tuhoavat pala palalta itsetunnon ja pohjan elämältä. Ihan huomaamatta. Aluksi on todella hauskaa ja kivaa, sitten yhtäkkiä tajutaan missä pohjamudissa oikeasti on.
Nykyisin kun alkaa jo perheen perustaminen kummitella mielessä sitten myöhemmin, en voisi kuvitella kiinnostuvani kenestäkään "rentusta", olisiko sellaisesta ihmisestä elämää rakentamaan kanssani? Millainen isä hän olisi lapsilleni?
Nykyisin minua kiinnostaa terveet nuoret miehet, joilla on terveet harrastukset ja kosolti tervettä järkeä. Rappioromantiikan ajat ovat itseltäni ohi. Kirjoitelkaa kokemuksia!!! Ja ihan "puolesta tai vastaan", heh.
Olen nainen 23 vuotta. Noin 20-vuotiaana kiinnostivat ns. rentut koska luulin että heidän elämäntyylinsä on ihailtavan rentoa ja hauskaa, ei-tiukkapipoista.
No aikani päihdeporukassa pyörittyäni sain itsekin omat asiani ihan sekaisin. Näpistyksiä, putkareissuja, katkaisuhoitoa, väkivaltaa, syvää masennusta ja turvattomuutta, yksinäisyyttä, tekotodellisuudessa (sekaisin) elämistä ym.
Huomasin myös että eihän nuo mitään oikeita ystäviä olekaan, vaan niin kauan ollaan "kamuja" kun jollakin on rahaa tai jotain millä pään saa sekaisin. Ja sisimmässään kaikilla yhtä paha olla.
Sain kuin ihmeen kaupalla opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta. Pääsin siis fyysisestikin eroon entisestä elämästä. Minusta tulee ensihoitaja. Olen nähnyt koululla yms. "normaalielämässä" upeita miehiä, täysiä vastakohtia päihdeporukan miehiin. En sano etteivät he ihmisenä voisi olla herkkiä ja sydämmessään hyviä, päin vastoin, alkoholistit ja
huumehörhöt usein ovatkin juuri niitä kaikkein
haavoittuvimpia ja elämän kolhimia, ja sitten hae
taan pakotietä päihteistä. Itse hain myös jotain
jännitystä ja ihan puhdasta kapinaa oli kanssa.
Kuulen silloin tällöin juttuja entisistä kavereista. He elävät edelleen "lujaa", yksi on vankilassa, toinen asunnoton ja kolmas yrittää a-klinikalla kuntoutua. Ja kaikkien puheissa toistuu "jatka samaan malliin" kun puhelimessa kerron kuulumisia. Hekin haluisivat pois päihdehelvetistä, mutta kun se ei ole helppoa!!
Päihteet tuhoavat pala palalta itsetunnon ja pohjan elämältä. Ihan huomaamatta. Aluksi on todella hauskaa ja kivaa, sitten yhtäkkiä tajutaan missä pohjamudissa oikeasti on.
Nykyisin kun alkaa jo perheen perustaminen kummitella mielessä sitten myöhemmin, en voisi kuvitella kiinnostuvani kenestäkään "rentusta", olisiko sellaisesta ihmisestä elämää rakentamaan kanssani? Millainen isä hän olisi lapsilleni?
Nykyisin minua kiinnostaa terveet nuoret miehet, joilla on terveet harrastukset ja kosolti tervettä järkeä. Rappioromantiikan ajat ovat itseltäni ohi. Kirjoitelkaa kokemuksia!!! Ja ihan "puolesta tai vastaan", heh.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tutulta..
Omakohtaisia kokemuksia löytyy.
Itse elin myös hunningolla kunnes vain ajauduin ihanaan elämään ilman alkoholia ja renttuja.Enää en anna kenenkään viedä minua siihen helvet...n
takaisin.
Tänä päivänä minulla on uskomaton ja kaunis tytär.Kaunis koti ja yksinkertaisia asioita niinkuin nyt ruokaa!
Moni ei ymmärrä juopon elämää ennen kuin sen kokee omakohtaisesti.Valitettavan moni ei tajua sen olevan minkäänlainen ongelma.Tunnen hirveästi ihmisiä joilla on jonkin asteen ongelma päihteiden kanssa.
En ole heitä hylännyt, mutta en myöskään anna heidän vaikuttaa omaan elämääni negatiivisesti.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka.