Lapset, mitä ne on? Niinpä. Tuo kuvaa aika hyvin suhtautumistani lapsiin. En minä lapsia inhoa, niitä ei vaan ole aiemmin löytynyt lähipiiristä, enkä tiedä niistä mitään.
Nyt olen kuitenkin ihastunut naiseen, jolla on 7-vuotias lapsi. En ole tätä lasta vielä tavannut ja kieltämättä ensi tapaaminen hieman hermostuttaa. Mitä lapsille puhutaan? Miten niiden seurassa ollaan? Mitä jos se lapsi heti inhoaa minua? Hän kyllä tietää, että olen äidin uusi (tuleva?)tyttöystävä, joten se asia ei varmaankaan aiheuta ongelmia. Tiedän, että suhtautumiseni lapsiin on hieman keskenkasvuista, vaikka ihan aikuinen olenkin. Mutta se on nyt kuitenkin se tilanne, mistä liikkeelle lähdetään.
Mutta olisi todella mukava kuulla muiden naisten mielipiteitä siitä, miten tyttöystävän lapsiin tutustuminen on sujunut? Varsinkin jos teillä itsellänne ei ole aiemmin ollut läheisiä kontakteja muihin lapsiin. Sillä tuntuu jotenkin naurettavalta, että 7-vuotiaan ihmisolennon tapaaminen hermostuttaa minua näin kauheasti, mutta niin se vaan on...
Nyt olen kuitenkin ihastunut naiseen, jolla on 7-vuotias lapsi. En ole tätä lasta vielä tavannut ja kieltämättä ensi tapaaminen hieman hermostuttaa. Mitä lapsille puhutaan? Miten niiden seurassa ollaan? Mitä jos se lapsi heti inhoaa minua? Hän kyllä tietää, että olen äidin uusi (tuleva?)tyttöystävä, joten se asia ei varmaankaan aiheuta ongelmia. Tiedän, että suhtautumiseni lapsiin on hieman keskenkasvuista, vaikka ihan aikuinen olenkin. Mutta se on nyt kuitenkin se tilanne, mistä liikkeelle lähdetään.
Mutta olisi todella mukava kuulla muiden naisten mielipiteitä siitä, miten tyttöystävän lapsiin tutustuminen on sujunut? Varsinkin jos teillä itsellänne ei ole aiemmin ollut läheisiä kontakteja muihin lapsiin. Sillä tuntuu jotenkin naurettavalta, että 7-vuotiaan ihmisolennon tapaaminen hermostuttaa minua näin kauheasti, mutta niin se vaan on...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lapsilla on tosi hyvä vaisto joten he vaistoavat sen jos heitä pelätään/jännitetään/tms..
Kunhan olet lapsen kanssa ihan "normaalisti" etkä turhaan pingota niin eiköhän asiat suju ihan hyvin.
Mitään ihmeellisiä puheenaiheita ei tarvitse olla;kysyt vaikka mitä tykkää tehdä koulun ja läksyjen jälkeen,mitä harrastaa...
Lapset on ihan kivoja ja tosi aitoja (vaikka nyt toi mun 4-v tuntuu ihan riiviöltä...!),tsemppiä!!
Ole hermostunut ekalla tapaamisella jos niin on.Kunhan tutustutte toisiinne niin huomaat että muksun kanssa on helppo olla.Ne on niin aitoja olentoja että kyllä sinäkin varmasti rentoudut pikku hiljaa.
Missään tapauksessa ei pidä lähteä lahjomisen tielle!!Takuita ei voi antaa että lapsi sinusta pitäisi,mutta usko pois että oppii kyllä huomaamaan että olet ihan nasta kaveri kun huomaat hänetkin ja olet hänestä aidosti kiinnostunut.
... exän muksuun tutustuminen, mutta hyvin se meni. lapsien kanssa en ole ennen ollut niin tekemisissä, enkä ole niitä itse ajatellut hankkia. tykkäsin kumminkin tytöstä ja minusta piti hän. täytyy kyllä silti myöntää, että sen verran hermoihin kävi, että mietin kaksi kertaa alanko seurusteleen jos toisella on lapsia...
Jos tykkäät elämistä, tykkäät myös lapsista. Lapselle voi puhua kuin aikuiselle, mutta täytyy ottaa myös huomioon, että kuuntelija on lapsi eikä aina ymmärrä kaikkea. Täytyy selittää niin, että lapsi ymmärtää. Ymmärtävät kuitenkin jo melkein kaiken ja liian paljon. Jos tykkää lapsesta, lapsi huomaa sen ja suhtautuu samalla tavalla, mitään ei saisi urkkia, ei ainakaan lapsen vanhemmista. Kysyä toki saa, mutta lasta ei saa aliarvioida.
eläimistä, niin tykkää myös lapsista? Siis vertaatko lapsia eläimiin vai mitenpäin? Kuulostaa jotenkin hassulta;). Eläimistä voi kyllä tykätä ja olla silti tykkäämättä lapsista. Tai toisinpäin. Lapset ja eläimet kun eivät kuitenkaan ole ihan sama asia.
7-9 vuotta on hyvä ikä ja lapsen on silloin aika helppoa tutustua uusiin ihmisiin, ja sama tietty toisinpäin. Pienemmillä elämänpiiri on suljetumpi ja lapsi ei juuri halua jakaa äidin huomiota kenenkään kanssa. Leikki-ikäisten kanssa tuo "riiviömoodikin" pukkaa sen verran päälle, että perheen ulkopuolisena ei tiedä itkeäkö vai nauraa, vai molempia yhtäaikaa =)
Ei tarvitse jännittää. :) Lapsen voitat puolellesi huomiolla. Lapset rakastavat huomiota. Älä erehdy luulemaan etteivät rakasta, vaikka vastaukseksi saisikin mökötystä tai silmien pyörittelyä, ei, lapset ovat LAPSELLISIA ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Aika on avainsana. Vaikka ei siltä aluksi ehkä näytäkään, jokainen huomionripaus ja jokainen sana sinulta lapselle on kuin rahaa panisi pankkiin. Kun määrätty summa on täynnä, alkaa nyörit avautua. Ja voihan olla, että lapsi on luonteeltaan hyvinkin avoin ja sosiaalinen eikä tuttavuuden tekeminen vie 15min. kauempaa! Mutta se ehkä kuitenkin hieman harvinaisempaa..
Aloita kyselemällä jotain pientä, esitä kiinnostunutta hänen tavaroistaan ja leluistaan. Älä heti lähde lahjomislinjalle, se on liian läpinäkyvää ja saattaa alentaa pisteitäsi, lapset ovat hyviä ihmistuntijoita ja tunnistavat feikit nopeasti. Kun tutustut lapseen paremmin, lahjominenkaan ei ole niin pahasta. :) Siis se että mennessäsi käymään heidän luonaan, viet jotain pientä tuliaisina, ainakin jos viet jotain esim. herkkuja/kukkia tms. hänen äidilleen. Pidä huoli ettei lapsi tunne itseään syrjäytetyksi juuri antamalla hänellekin huomiota.
Meillä ainakin yksi hyvä esimerkki tästä samaisesta aiheesta. Avovaimo ei kuulemma ole koskaan lapsista tykännyt tai lapsien kanssa yleensäkään paljoa ollut. Ei halua omia lapsia ja tämä on ollut kuulemma aina selvä asia. Nooo.. Kuinkas sitten sattuikaan, kun tästä yhdestä lapsesta kuitenkin tykkääkin. Alku oli vaikeaa, kun lapsi oli pahimmasssa uhmaiässä ja pani kovasti vastaan tälle äidinryöstäjälle..
Tärkeintä on kun pidät mielessä että sinä olet se aikuinen, ja lapsi on lapsi. Lapsi saattaa joskus olla hankala ja kiukutella (tuon ikäinen lähinnä mököttää tai pitää mykkäkoulua) juuri sen takia koska on lapsi. Älä itse mene mukaan lapsellisuuksiin, pidä myös omat rajasi, älä alistu pompoteltavaksi, älä anele hyväksyntää. Osoittamalla että olet aikuinen, lapsi oppii luottamaan sinuun.
Meillä viimeinen hyväksyntä tapahtui vasta kun asuttiin jo yhdessä ja jatkuvan testaamisen ja ärsyttämisen (rajojen hakemisen) tuloksena avovaimo laittoi jalkansa maahan ja alkoi olemaan auktoriteetti lapselle. Kielsi ja asetti rajoja. Avovaimo osoitti olevansa aikuinen ja lapsi välittömästi rauhottui, tajusi missä mennään. Nykyään on hieman eri ääni kellossa; äitipuoli on kuulemma tosi kiva ja häntä on ikävä kun hän on töissä, äitipuoli saa pestä lapsen hampaat, viedä tarhaan, lukea iltasadun, kieltää ja asettaa rangaistuksia.. Se on lapselle jo selviö, ei enää protestoi tätä asiaa vastaan. Se ottaa aikansa ennenkuin uusi tulokas hyväksytään, ja se on ihan normaalia.
Isomman lapsen kanssa homma on tietysti hieman erityyppistä, mutta raamit on aina samat; sinä tulet varastamaan lapsen äidin ja lapsi puolustautuu. Jotkut kiukuttelemalla ja huutamalla, olemalla sinulle ilkeitä, toiset sulkeutumalla kuoreensa ja mököttämällä. Mitä isompi lapsi, sitä itsenäisempi ja irti äidistään--> sitä helpommin kolmas pyörä mahtuu mukaan. Taika on se, että tekee vihollisesta ystävän; lapsi huomaa ettei se äidinvarastaja olekaan niin kauhea, itse asiassa aika mukava.. :)
Ensimmäisenä tuli mieleeni, että jos lapsi on samaa lajia kuin oman sukuni jälkikasvu, käy niinpäin, että joudut miettimään enemmänkin miten estät LIIALLISEN tutustumisen kyseiseen pilttiin. *nauraa* Puhetta, pulputusta ja kyljessä kiehnäämistä riittää, ei tarvitse kuin kuunnella ja ihmetellä, ottaa vastaan.
Mutta siis, olen aikoinaan seurustellut kahden naisen kanssa, joilla oli lapsi. Lapset olivat 11-vuotiaita ja tyttöjä. Toisen kanssa kaikki meni ilman minkäänlaisia kipuja, toinen protestoi ja murjotti aika ajoin mutta hän kaipasi muutenkin enemmän äitinsä seuraa ja huomiota, jota tyttöystävä vei sitten lisää.
Sanoin toiselle ihan suoraan, että olen vähän hämilläni, kun en ole tavannut sinua aikaisemmin. Lapsi sanoi, että ei se mitään, muakin ujostuttaa aika paljon. Tilanne laukesi sillä. En tuntenut hänen äitiäänkään siinä vaiheessa kovin hyvin ja mielestäni jouduin vähän liian aikaisin lapsen kanssa tekemisiin. Jotenkin minusta tuntuu pahalta se, että lapset joutuvat tapaamaan ihmisen toisensa jälkeen, ehkä ehtivät juuri kiintymään yhteen, kun tulee ero ja sitten taas uusi tilalle. Siksi lukuunottamatta tätä yhtä kertaa, halusin aina tutustua äitiin paremmin ennenkuin tapasin lapsia.
Lasten kanssa pärjää minusta parhaiten teeskentelemättömyydellä ja tilanteeseen mukautumalla. Lapset ymmärtävät harvinaisen hyvin kaikenlaisia tunnetiloja, kunhan ne selvittää heille. Huumorista ja positiivisesta hulluudesta on erittäin paljon hyötyä, samoin kärsivällisyydestä. Itselläni on etumatkaa siinä, että lapset ovat minusta mukavia ja tulen heidän kanssaan mainiosti toimeen, myös pahoina päivinä.
Kun tapaa ihmisen, jolla on lapsi tai lapsia, on alusta alkaen ymmärrettävä, että lapset ovat osa tätä ihmistä ja hänen elämäänsä. Siis todellakin ymmärrettävä ja tehtävä itselleen selväksi, onko todellakin valmis siihen. Se on minusta askel numero yksi. Et voi ottaa vain naista, lapset tulevat mukana.