Poika on vähän yli kolme vuotta ja nyt sillä on jokin ihme vaihe (toivottavasti lyhyt) ettei ruoka maistu tai ei halua syödä. Istuis varmaan lautasen äärssä parikin tuntia vain pari haarukallista ottaneena, pyörittää ruokaa suussa. Tarhassa sama juttu mutta siellä ei hoitajat saa auttaa syömään (syöttää) ja eikä se kotonakaan enää auta kun pyörittää ruokaa suussa. Olen koittanut pientä kiristystä (jokin asia lähtee pois ym), nätisti sanomista,kannustamista,lahjomista, mutta ei mikään auta, lopulta menee siihen että molemmat huudetaan kurkku suorana ja ruoka jää syömättä. Oisko kellään mitään neuvoja mitä ja miten vois asiaa auttaa, tahdon että ruokailut menis hyvin ilman suurempaa päänsärkyä ja haluan toki että poika kasvaa.
3v ja syöminen apua!
Nimetön
9825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun poika täyttää pian kolme ja koittaa ihan samaa välillä, Tänään hän päätti,ettei syö tomaattia eikä salaattia leivän päällä.Parin päivän päästä ne tarvii ehdottomasti olla siinä leivän päällä.
Itse en ole pakottanut lastani syömään,vaan jo vauvasta asti luottanut hänen "viesteihinsä" kylläisyydestä ja nythän hän jo sanoo,että vatsa on täynnä.
Tuon ikäisenä lapella alkaa varhainen itsenäistyminen,ja hän haluaa olla mukana pienissä päätöksen teoissa esim.juoko maitoa vai piimää.
Itse teen niin,että jos esim.aamupuuroa ei mene kuin se lusikallinen alas,otan lautasen pois ja sanon kiitos ja se siitä. Enkä anna muita vaihtoehtoja. Samoin päiväruoan kanssa.Ei lapsi nälkään kuole!
Ja ihan varmasti lapsi syö,kun on nälkä.Ehkä poikasi vaan testaa sinua,miten toimit kun hän sanoo,ettei syö.
Ja voithan sanoa lapselle,että sinusta kasvaa yhtä iso kuin isistä.Ja SITTEN,kun ruoka on syöty,saat jäkiruokaa,eikä "jos et syö,et saa jäliruokaa"!!
Niillä lauseilla on ero.Syötkö samaan aikaan lapsesi kanssa? Lapsi ottaa mallia aikuisesta,ja huutamalla ja pakottamalla lapselle tulee kammo ruokailuja kohtaan.
Otatko lapsen mukaan ruoanlaittoon? Meillä leivotaan esim.pullaa,tehdään salaattia(repii salaatinlehdet kulhoon),vatkaa äidin kanssa muusia tai sekoittaa kastiketta.Lapsen silmät loistavat,kun sanon, että teitpä hyvää ruokaa :)
Toivottavsti tässä oli vinkkejä,ja voihan olla,että lapsellasi ei ole nyt kasvukausi,niin eipä hän sitten syökään niin paljon.
Heip! Ite olen sitä mieltä, että ruokailujen kanssa kannattaa ottaa melkosen iisisti. Se on yksi tilanne, missä helposti saa aikaan tahtojen taistelun, vaikkei ehkä tarttiskaan. Olen kanssa huomannut, että monet lapset syö "jaksoissa" l. joskus vähemmän ja joskus taas paljon. Liittyy varmasti jo edellisen kirjoittajankin mainitsemiin "kasvupyrähdyksiin". Eli suosittelisin, että anna syödä se minkä syö ja se siitä. Jos syömisestä tulee valtataistelu, niin siinä saa sitten taistella melkosen pitkään ;-) (Ja yleensä vielä lapsi on se "voittaja")
antamaan vartin päästä jotakin hyvää " kun mulla on nälkä" teet karhunpalveluksen. Loppuu sekin vähä syöminen,kun tietää saavansa vartin päästä jotakin kaapin kätköistä. Todella,älä tee numeroa>lautanen pois,kiitos ja lautanen eteen seuraavalla ruualla.
Meidän 5 vuotias syö nyt hyvin, onkin meneillään se kasvukausi, kasvaa keväällä ja kesällä sen mitä vuodessa kasvaa.
2,5 vuotiaana lapsi aloitti sen syömättömyyden, makujen suhteen oli erittäin tarkka, ja kaurapuuron syönti loppui täysin. Aamulla viinirypäleitä ja maitoa, niistä lapsi piti ja söi melko kauan kunnes kyllästyi ja oli haettava uusia ruokalajeja.
Kyllä tässä on 3 vuotta saanut käyttää mielikuvitustakin apuna jotta saanut lapsen syömään.
Tämä auttoi meillä: ruokailun jälkeen lapsi saa suklaata tai muuta hyvää, meillä ei paljon karkkeja ole syöty, mutta ruokaa menee enemmän kun sitten palkitaan.
Välipalaherkut täytyy jättää pois. Jos niitä annetaan, ei lapsi syö ns normaalia ruokaa.
Päiväkodissa kahtena talvena lapsi ei syönyt oikeastaan mitään sen 8 tuntisen työpäivän aikana.
Huudettiin meilläkin jossakin vaiheessa, muttei enää, minun oli tajuttava se, että huuto pahentaa asiaa. Se ei auta.
Erilaisia ruokia ja makuja pitää tarjota, meillä joskus kymmentä eri ruokaa , jos yksi ei maistunut, annettiin toista. Onneksi sellaiseta on päästy ja ruuat hiljalleen alkaneet maistua.
Kaikki sanoo, kyllä lapsi syö kun tulee nälkä. Ei se välttämättä niinkään ole, kannattaa tarkkailla ja tehdä kaikkensa että lapsi jotakin syö. Vaikkei lapset niinpaljon ruokaa ehkä tarvitse kuin me vanhemmat yleensä luulemme.
Seuraava paha paikka on syksyllä esikoulu, mietin jo syökö lapsi siellä vai ei.
ensinnäkin anna lapselle sellaisia ruokia jotka mielellään nyt syö. Jos asialle on jokin selvä syy vaikka hampaat tms vaikka tuskin niin esim soppa voi mennä, mutta purtavampi ei jne. Ei tietenkään koko ravintoa nyt myllätä vaan tällä saat pidettyä huolen, että lapsi syö ainakin jotakin. Jollekin maistuu sormipalat jne.
Ruoka-aikoja ei kannata venyttää jos ei kerran syö tuntikausiakaan istuessa. Päinvastoin kun muut nousee pöydästä lähtee poikakin oli syönyt tai ei. Välipalat pois jotta syö kun tarjotaan. Samalla pysyt paremmin kärryillä ravinnosta.
Lyhytaikaisena syömättömyys on ihan normia, mutta jos jatkuu ja alka alaihtua eikä mikään oikeasti kelpaa niin lääkäriin mars, voihan olla ihan syykin. Niin ja herkut ja hyvät pois jos ei ruoka maita. Niillä ei kannata palkita syötyäkään ateriaa ellei se ole tapana esim jälkkärinä teillä aina joskus. Toisaalta jos on karkkipäivä niin se kannattaa pitää.
Varo sitä, että ruuuasta tulee jotakin muuta kuin se on eli ravinnon lähde. Ruokailun tulee olla miellyttävä hetki jne eikä pakkoa ja kiristystä. Ei yksikään lapsi todellakaan kuole nälkään jos ruoka aon tarjolla joten sikäli voit olla varmasti huoletta. Huomioi mysö juominen. On aika tavallista täyttää vatsa maidolla tms jolloin nälkä katoaa oikeasti. Monta pientä ruokaa on myös parempi kuin pari isoa varsinkin jos on näykkimistä.
Onhan varmaa, että lapsella ei ole kurkussa mitään esim nielurisat kasvaneet tms?
5- vuotias poika on alkanut haaveilemaan ruokapöydässä. Syöminen on välillä raivostuttavan hidasta. Hän pyörittelee lusikkaa lautasella ja puhua pälpättää jatkuvasti. Ja jää -tai on siis aina viimeinen ruokansa syönyt. Toivon että tää menis pian ohi :)Kurjaa kun jos sattuu olla kiire jonnekin ja yx vaan ei syö.
Sanoisin, että kun lapsi on nälkäinen niin kyllä se syö!
Eli kunhan ei turhia makeita tarjota pitkin päivää eikä muutenkaan ylimääräisiä syömisiä, eli siis säännölliset ruokailuajat, niin kyllä nälkäinen lapsi syö!
Miksi siitä tarvitsisi hirveä show tehdä ja kuten varmaan tiedätkin että tuo huutoon päätyminen ei varmasti asiaa paranna missään mielessä.
Monilla lapsilla on näitä syömättömyys-kausia eikä se mitään vaarallista ole. Sitten on aihetta ottaa yhteyttä neuvolaan ja lääkäriin jos lapsi selvästi näyttää huonokuntoiselta tai paino ei nouse tai suorastaan tippuu, silloin on aihetta tutkimuksiin onko syömättömyyteen jokin elimellinen vika.
Itse uskon siihen, että on asia mikä tahansa ja mitä suurempi numero siitä tehdään niin suuremmaksihan se vain paisuu.
Kiitos teille vastauksista ja mielipiteistä. Tänään poitsu söi lautasen tyhjäksi eikä turhia haaveillut oli oikein ihana ja kiva tunne (kunhan tämä jatkuu pitkääkin...) Kehuin kuinka hienosti söi ym. Lisää vastauksia ym mielipiteitä varmaan kannattaa lisää laittaa jos vaikka jollekkin muulle tulisi helpotusta niistä. Ja itekkin saa ottaa uusia ideoita ym jos vielä jatkuu uudestaan tuo haaveilu. Hyvää kesän odotusta kaikille.
...söin huonosti. Äitini soitti jo terveyskeskukseen ja kysyi neuvoa, sieltä sanottiin silloin aikanaan ettei lapsi Suomessa nälkään kuole ruoan edessä.
Mielestäni huonosyömäisyys on osa luonteenpiirrettä. Mulla se ainakin on niin. Olen aina ollut "huonosyömäinen" ja olen edelleen sitä.
Kamalinta mitä vanhempi voi lapselleen tehdä, on syömään pakottaminen.
Pliis kaikki vanhemmat, älkää tehkö sitä kamaluutta lapsillenne!