Alkoholistin omaisena

Ihan tuttua juttua, piilopullot ym. Eihän se puoliso jaksanut. Kämppä myyntiin ja ero! Kerrasta poikki. Nyt voisin jo sanoa, onneksi lähti. Siitä alkoikin sitten itsetutkiskelu ja raitistuin. Ilman puolison huutamista, uhkailua ja saarnaa. Ihan itse.
Raitistuin siksi, että ITSE HALUSIN LOPETTAA JUOMISEN!
Tapahtumasta on jo vuosikymmen, ylikin.
Vain oma halu raitistumiseen auttaa. Kukaan muu ei voi siihen vaikuttaa jos itse ei halua.
Mikset sinäkin lähtisi? Muunlainen ratkaisu on sinulle ihan liian raskas.

Muuten, nyt olenkin jo usein mielessäni kiittänyt entistä puolisoani ratkaisustaan, se avasi silmäni.

tässä alla erään ajattelevan ja suuresti kunnioittamani ihmisen lainattuja ajatuksia, koskien samaa tilannetta kanssasi.
ehkä saat niistä jotain



"Kuinka jättää aikuinen 4-vuotias...
Kirjoittanut: ex-xxxx 4.3.2007 klo 22.07

   Kun itse vielä join, minulla oli perhekulissit kasassa ja ne olivat minulle hyvin tärkeät. Siksi pyrin aina kuivina kausina saamaan "pinnakupin" taas pystyyn ja pinnojen keräämisen hyvälle alulle.
En toki tehnyt tätä perheen takia, vaan itseni takia. Tarvitsin niitä pinnoja, että saatoin taas lähteä turneelle, kun sen aika tuli.

Kaiken kaikkiaan juova alkoholisti elää melkoisen itsekeskeistä elämää. Hän tarvitsee muita ihmisiä ympärillään vain mahdollistamaan omaa juomistaan, vaikka väittää, ja jopa itse uskookin vallan muuta.

Alkoholismi on AINA koko perheen sairaus.
Aina kun alkoholisti juo, koko perhe elää juovan alkoholistin rytmillä, vähätellen, salaillen, peitellen ja valehdellen tämän juomisesta.
Kun alkoholisti kärsii krapulaa, koko perhe kulkee seinänvierustoja pitkin ja puhuu kuiskaillen, ja kun alkoholisti kituu kuivuudessa, koko perhe kulkee varpaillaan odotellen sitä vapauttavaa hetkeä kun juominen taas alkaa.

Eihän tällainen 'alkoholistina' eläminen (hengen silti haisematta viinalle) voi olla jättämättä jälkiä ihmiseen.
Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, niin tällätavoin alkoholistin läheiset syyllistävät itsensä tämän yhden juomisesta. He alkavat kuvitella pienen lapsen tavoin, että tuon toisen paha olo johtuu minusta, minä olen syyllinen siihen ettei hän viihdy kotona tai kestä elämää selvinpäin.
Kun tätä kaikkea jatkuu useita vuosia, on seurauksena vakava sairastuminen läheisriippuvuuteen.

Nimimerkki 'Calmato' kirjoitti kerran, että juovaa alkoholistia voi hyvin verrata 4-vuotiaaseen lapseen. Tämä kun käyttäytyy aina kännätessään yhtä uhmakkaasti ja epärationaalisesti kuin pieni lapsi.
On siis ymmärrettävän vaikeata pystyä jättämään aikuinen 'pieni lapsi', jonka olotilaan kokee itse olevansa ainakin osittain syyllinen.

Mutta entisenä juoppona olen sitä mieltä, että parhaiten autat kaveriasi jättämällä hänet.
Tämä saattaa olla se havahduttava kokemus, joka saa hänen viinanhuuruisissa aivoissaan jotain lamppuja syttymään, tai sitten juomisen jatkuessa hän huomaa hyvinkin pian tarvitsevansa apua normaalissa elämässään.
Mutta ennenkaikkea lähteminen ja avun hakeminen itsellesi on se tärkein juttu. Sairautesi jatkaa etenemistään ja luhistuminen lähestyy ellet hanki itsellesi apua.
Huomaa myös, että jos kaverisi joskus sinulta pyytää apua itselleen, sinun itsesi täytyy silloin olla kunnossa. Muuten et häntä pysty auttamaan edes silloinkaan.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
   Läheisten sairaus...
Kirjoittanut: ex-xxxx 28.3.2007 klo 10.18

   Alkoholismi on AINA koko perheen sairaus.
Läheiset ovat usein vakavammin sairastuneita, kuin itse alkoholisti. Syitä tähän on useita, vuosia kestänyt häpeily, salailu ja valehtelu juopon puolesta. Tämän sotkujen siivoaminen ja selittely, eli kaikki se mitä me kutsumme "mahdollistamiseksi".
Ja lisäksi pahin millä juoppo on läheisiään terrorisoinut, on syyllistäminen.

Läheiset (varsinkin lapset) pitävät itseään lähes poikkeuksetta syyllisinä siihen, että yksi perheessä voi pahoin ja "joutuu" sitten juopottelemaan.
Siksi läheisten käytös juopon kuivana kautena on odottavaa ja alistuvaa. Kokemus on niin monesti osoittanut, että tilanne perheessä kiristyy kuivuuden jatkuessa, ja juomisen alkaminen lopulta on sittenkin vapauttavaa.

Suomessa alkoholismia hoidetaan virallisesti siten, että alkoholisti hoidetaan jollain tavalla kuntoon, mutta läheiset saavat etsiä apua omin neuvoin.
Myllyhoidossa läheiset pääsevät mukaan (eri maksusta, niin halutessaan) mutta Minnesota-hoidossa läheiset otetaan aina mukaan hoitojaksoon, tosin vain yhtenä viikonloppuna.
(Tietääkseni esim. Ruotsissa läheiset saavat aina sairaslomaa viikon hoitojaksoa varten).

Kun puolisolle sitten vähitellen kehittyy luottamus siihen, että alkoholisti on raitistumassa, nousee esille silloinkin uusia vaikeuksia.
Meillä erääksi ongelmaksi muodostui "toisen aikuisen" ilmestyminen perheeseen. Kun en enää ollut kännissä uhitteleva, neli-vuotiaan tasolla elävä "aikuinen lapsi", aiheutti se yllättäen ristiriitoja päätösten teossa ja vastuun kantamisessa.

Siksi läheisten tulisikin aina keskittyä itsensä hoitamiseen - jo silloin kun alkoholisti vielä juo. Tähänhän antaa hyvän mahdollisuuden esim. AL-Anon.
Riittävän ajoissa todettu oma sairastuminen auttaa läheistä paranemaan nopeammin ja jos/kun alkoholisti sitten raitistuu, pienentää se törmäyskurssin vaaraa huomattavasti.

Hyvin kuvaavaa on tilanne, jossa eräs juovan alkoholistin puoliso kertoi, ettei voi mennä AL-Anoniin koska siellä on tuttuja.
"Että sitä aikuinen ihminen voikin hävetä toisen ihmisen juomista niin paljon", hän sanoi.

Tuntuu tutulta. Otin lopulta eron, kun enää jaksanut ja siippani teki itsemurhan. Hyvin, hyvin surullista, mutta nyt on elämä tasaista ja lastenkin kannalta parempaa. Ei koskaan enää alkoholia kotona...