Olen ajatellut juomistani jo hyvän tovin. Omasta mielestäni en juo mitenkään hirveästi, mutta absolutisti mieheni huomauttelee siitä vähän väliä. Minusta hän ylireagoi ja on ärsyttävä, mutta niin hänkin varmaan ajattelee minusta:(
En osaa sanoa mitään täsmällisiä määriä, mutta sanotaan, että ystäviä tavatessa menee pari lasia viiniä ja ehkä jokunen siideri päälle. En koskaan juo itseäni kaatokänniin, sammu tai menetä muistiani, mutta totta on että ns. juhlatilanteissa olen kyllä aina pienessä hilpeässä, jos muutkin juovat. Jos alkaa tuntua, että humallun pian liikaa, niin lopetan juomisen ja siirryn vesilinjalle. En harrasta mitään "loiventavia", vaan kärsin kyllä rehellisen krapulan silloin harvoin kun sen saan.
Ulkona syödessä juon aina ruoan kanssa viiniä. Hyvän aterian kanssa minun on yksinkertaisesti ihan mahdoton tilata esim. limua. Poikkeuksena tietysti työpaikan lounaat:) En myöskään ikinä lähde liikenteeseen autolla (siis kuskina), jos illanistujaisissa on vieraiden tarkoitus nauttia viiniä, ellei bileissä ole tarkoitus vaan piipahtaa nopeasti. Mieheni aina valittaa, etten osaa olla juomatta näissä tilanteissa ja niin se sitten kai on, mutta kun omasta mielestäni ukkoni on "tiukkis" enkä tosiaan ymmärrä, mitä pahaa on ottaa lasillinen tai kaksi siinä seurustellessa kuten muutkin?
Kotona meillä ei koskaan juoda alkoholia, enkä harrasta "saunakaljoja". Viikolla en ota alkoa, mutta viikonloppuisin näen satunnaisesti ystäviäni. Joskus siihen menee tunti, joskus kolme. Bilettämässä käyn aika harvoin, vain pari kertaa vuodessa. Yleensä käyn tyttökavereiden kanssa ulkona syömässä ja siinä otetaan jokunen lasillinen viiniä.
Kuullostaako tämä siltä, että olisi aihetta huoleen?
En osaa sanoa mitään täsmällisiä määriä, mutta sanotaan, että ystäviä tavatessa menee pari lasia viiniä ja ehkä jokunen siideri päälle. En koskaan juo itseäni kaatokänniin, sammu tai menetä muistiani, mutta totta on että ns. juhlatilanteissa olen kyllä aina pienessä hilpeässä, jos muutkin juovat. Jos alkaa tuntua, että humallun pian liikaa, niin lopetan juomisen ja siirryn vesilinjalle. En harrasta mitään "loiventavia", vaan kärsin kyllä rehellisen krapulan silloin harvoin kun sen saan.
Ulkona syödessä juon aina ruoan kanssa viiniä. Hyvän aterian kanssa minun on yksinkertaisesti ihan mahdoton tilata esim. limua. Poikkeuksena tietysti työpaikan lounaat:) En myöskään ikinä lähde liikenteeseen autolla (siis kuskina), jos illanistujaisissa on vieraiden tarkoitus nauttia viiniä, ellei bileissä ole tarkoitus vaan piipahtaa nopeasti. Mieheni aina valittaa, etten osaa olla juomatta näissä tilanteissa ja niin se sitten kai on, mutta kun omasta mielestäni ukkoni on "tiukkis" enkä tosiaan ymmärrä, mitä pahaa on ottaa lasillinen tai kaksi siinä seurustellessa kuten muutkin?
Kotona meillä ei koskaan juoda alkoholia, enkä harrasta "saunakaljoja". Viikolla en ota alkoa, mutta viikonloppuisin näen satunnaisesti ystäviäni. Joskus siihen menee tunti, joskus kolme. Bilettämässä käyn aika harvoin, vain pari kertaa vuodessa. Yleensä käyn tyttökavereiden kanssa ulkona syömässä ja siinä otetaan jokunen lasillinen viiniä.
Kuullostaako tämä siltä, että olisi aihetta huoleen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tuo mun mielestä vielä mitään huolestuttavaa ole mutta ole tarkkana tuon viinin kanssa joillakin ihmisillä määrät ja juomakerrat lisääntyy ajanmyötä mutta ei kaikilla. Loordi limukka on parempaa kuin viini!!
Voi olla vaikeuksia kulinaristilla juoda limukkaa jonkin tietyn ruuan kanssa. Itse raitistelllessani vedän vettä sitten, mutta limua ei. Sehän pilaa ruuan maun. Tai siis riippuu siitä mitä syö ja pitää hyvänä syömisenä. Joillekin riittä kun saa vatsan täyteen ja joillekin pään vetäminen täyteen on se juttu.
Mulle se hyvä viini tosiaan kuuluu ihan olennaisena osana ruokailunautintoa. Jos jostain aivan erityisestä syystä en viiniä voisi ottaa, niin sitten vettä. Limuja tai mehuja en juo muutenkaan juuri koskaan.
Mieheni taas on näytä "limuihmisiä", eikä lainkaan ymmärrä tätä viinin litkimistä, vaan pitää sitä merkkinä alkavasta alkoholismista.
Sekin on totta, että määrät saattavat lisääntyä ajan myötä. Olen kyllä kiinnittänyt tuohon seikkaan ihan huomiotakin ja kyllä se kaksi lasia taitaa olla ihan maksimi mitä missään tilanteessa juon. Jos tissuttelut jatkuu, niin siirryn laimeampiin juomiin.
Alkoholi ei varmaan sinulle ole ongelma, mutta sitä pitää sitten katsoa siltäkin kantilta että onko se parisuhteessa ongelma. Tuskin tuo käyttö aiheuttaa sinulle fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia, mutta jos kumppanisi on absolutisti (tausta?) niin hänen näkemyksensä asiasta saattaa olla aivan toinen ja jokainen parisuhde on sellaista tasapainon hakemista puolin ja toisin...
Tuon viinin ymmärrän sen puoleen että minunkin oli PAKKO juoda punaviiniä, jos ruokana oli lihaa. No siinä kävi sitten hiukan vanhanaikaisesti ja nykyään vesi maistuu... Joten hyvä että tarkkailet juomistasi.
... pahaa. Kannattaa lukea Juhani Seppäsen kirja "selvästi humalassa" jossa näitä alkoholimyyttejä ruoditaan.
Mieheni ei tosiaan ole aina ollut absolutisti, vaikka hänen käyttönsä on aina ollut harvinaista. Mieheni on aika ääripäiden ihminen, joten hänen harvinainen käyttönsä silloin aikoinaan oli sitten sitä, että kerralla vedettiin ihan ns. nakit silmille. Noin kahteen vuoteen hän ei ole ottanut pisaraakaan.
Mieheni lähisuvussa ei ole alkoholisteja, mutta erityisen alkoholikielteinen miehestäni tuli masennuksen myötä. Nyt kun sairaus on hieman paranemaan päin, on mieskin hieman "relampi". Alkoholista on muodostunut miehelleni jostain syystä eräänlainen pakkomielle ja sen käytöstä hän jauhaa seurassakin jopa siinä määrin, että muut vaivaantuvat.
Otan mieheni läsnäollessa mahdollisimman vähän, vaikka omasta mielestäni minä olen tässä se "hieman normaalimpi" suhtautumiseltani. Mun mielestä ihminen saa ottaa tai olla ottamatta, joten jonkun absolutismi ei ole mulle mikään ongelma. Koska en itse tyrkytä alkoa väkisin muille tai tivaa syitä ottamattomuuteen, oletan ettei mullekaan tuputeta absolutismia. En ymmärrä miksi vain minun pitäisi tässä joustaa, eikä mieheni?
Korostan vielä, ettei kukaan muu läheisistäni ole huolestunut tai huomautellut alkoholin käytöstäni. Toisaalta kun mieheni suhtautuminen on nyt tuo, niin kyllähän oma käyttö tässä tietysti korostuu, kun toinen ei ota lainkaan ja sitä miettii, että onko tämä vielä normaalia kulutusta. Toisaalta tuntuu, että muut ottavat paljon enemmän kuin minä, eivätkä ole lainkaan huolissaan käytöstään.
Minulla ei ole alkoholiongelmaa,miehelläni sen sijaan on.Pahenee koko ajan.Hän ei suostu lähte-
mään päihdekuntoutukseen.Kuulemma pärjää ilman hoitoa.Vaan ei pärjää.Olen ihan poikki,koska en uskalla nukkua kuin ns. "koiranunta",hän liikkuu pitkin vuorokautta.Kaunis talomme olisi palanut jo aikoja sitten,jos en olisi skarppina yötä päi-
vää.Lääkärit eivät kuulemma mahda asialle mitään.
Tilanne on täysin toivoton.Ei ole muuta mahdolli-
suutta kuin ottaa avioero.Mielestäni minullakin
kuuluisi olla muuta elämää kuin olla "vahtikoira-
na".En jaksa enää.Kiitos sinulle viestistäsi!
Tosin lapsille tarkoitettu, mutta mikä estää aikuista käyttämästä?
Kun viinistä pidät ruokajuomana, niin pidä määrä entisellään, mutta jatkat sitä vedellä esim. 1/3 tai puolet.
Makuelämys ei paljonkaan muutu. Kokeiltu on.
Riskit pienenevät lantrauksen suhteessa.
erittäin hyvin,sillä juot ihan liian monessa tilanteessa. Kunnioita sinäkin miehesi aatteita ja elämäntapaa. Varmasti voit myös kulinaristina tilata hyvän ruoan rinnalle pelkkää jäävettä. Hyvä ruoka EI vaadi viiniä ;))
Niin minä kunnioitankin, enkä tuputa miehelleni viiniä, mutta eikö mieheni pitäisi myös kunnioittaa minun aatteitani vai meinaatko, että tämä toimii vain yhteen suuntaan?
Mikä on sinun mielestä usein? Nytkin on mennyt pari viikkoa siitä, kun viimeksi otin lasillisen.
Hyvä ruoka ei todellakaan vaadi vinkkua kylkiäisenä, ja sehän oikeastaan peittää ruoan aromit, mutta vesi ruokajuomana ei kihahda nuppiin sopivasti, kuten punkku tekee. Eihän sitä muuten juotaisikaan. Jos sitä juotaisiin pelkästään maun vuoksi, niin voisihan sitä juoda alkoholitonta tai suoraan etikkaa.
Kuulostaa ihan kohtuukäytöltä, en motkottaisi... ei olisi mielestäni mitään aihetta.
Raitis perheellinen mies olen...
Hmmh. Koska sinä taidat olla se avoimempi osapuoli ja joustavampi niin... noh. Oletko sinä kokeillut raittiutta koskaan? Tarkoitan tällä että voisit joustaa joskus senverran että kun olette miehesi kanssa liikkeellä niin pitäisit vaikka pari kuukautta sellaista ettet ota yhtään. En tällä aja takaa sitä että sinun täytyisi alkaa raittiiksi vaan sitä että osoitat ettei päihteettä oleminen ole sinulle ongelma. Tällöin miehelläsi olisi entistä vähemmän aihetta valittaa.
Itse olen huomannut että jos vaimon kanssa kenkä puristaa niin se että itse ottaa reilut askeleet toista ja toisen tahtoa kohti on usein hedelmällisempää kuin se että molemmat pelaa sitä "pieni askel tonne, toinen takaisin" tyyppistä kyräilypeliä. Nöyrä - muttei nöyristelevä. Se on sellainen kypsän ihmisen parisuhdetaikatemppu tuo jousto... :)