Nyt se sitten tapahtui,mitä olen yrittänyt varoa pitkän aikaa uusiutumasta.Mies tuli humalassa kotiin ja alkoi riitely,se jatkui ilkkumisena ja uhkailuna että herättää mun vanhat sukulaiset ja kertoo "millainen hullu olen"yms.Yritin ottaa puhelimen pois ja se löi nyrkillä huulen auki.Viha kuohahti ja heitin puhelimen seinään.Mies jatkoi lyömistä ja minä löin takaisin.Tavaroita rupesi särkymään molempien toimesta ja mies kuritti myös koiria.Nyt on asunto kuin hävityksen kauhistus koirat vapisee peloissaan ja mies vaan kuorsaa.Minä niin vihaan kaikkia juoppoja tällä hetkellä ja toivon vaan että joka ainut niistä kuolisi pois hakkaamasta ja kiusaamasta heikompiaan.Mies käänsi jo tarinan niin,että minä muka rikoin tavarat ja hakkasin hänet.Teki jopa jo listan paljonko pitää maksaa hänelle,itse ei kuulemma koskenutkaan minuun ja ei särkenyt mitään.Kuolisi pois.Onneksi minä pääsen pian muuttamaan.Jokainen hetki on vain yhtä piinaa ja maaseudulla ei pääse ilman puhelinta pois kun mies vei omani.Ahdistaa ja on niin paha olo.Kun pääsen täältä helvetistä niin hakeudun johonkin ryhmään,jos vaikka saisi itsensä edes jonkinlaiseen kuntoon sekoamatta kokonaan.Miettikää juopot mitä teette ihmisille,tappakaa vaikka enemmin ittene kun että teette sen perheellenne.
Pakko päästä pois!
ahdistunut
221435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
poi,yksikin lyönti on liikaa.
otan osaa kohtaloosi. Meitä on niin monenlaisia ja jotkut sietävät vähän ja jotkut vähän enemmän. Joissan parisuhteissa käydään paskaa läpi ja selvitään yhdessä jopa alimmasta helvetistä. Joissan suhteissa muutaman saunakaljan ottaminen on se suhteen koetinkivi. Kun väkivalta astuu peliin tilanne on jo sillä tasolla, että jopa kuoleman toivossakin voidaan lyödä. Niinkuin tässä..
"Minä niin vihaan kaikkia juoppoja tällä hetkellä ja toivon vaan että joka ainut niistä kuolisi pois hakkaamasta ja kiusaamasta heikompiaan"
"Miettikää juopot mitä teette ihmisille,tappakaa vaikka enemmin ittene kun että teette sen perheellenne."
Mielestäni olet vaarallisessa tilanteessa. Sinuna lähtisin pois ja äkkiä. Enkä välttämättä tarkoita että sinulle voisi käydä huonosti. Kuka estää iskemästä leipäveitseä nukkuvan ukkosi selkään???
Lapsuus, elämänlähtökohdat ja luonne meillä on erilainen ja se kantaa tai ei kanna meitä elämässä eteenpäin.
Niin paljon surullisia tapauksia surullisisa perheistä. Paljon pahaa myös "hyvissä perheissä"
Missä menee raja? Mikä on väärin ja milloin mahdollisesti vaan yliregoidaan? Milloin asia on jo sillä tasolla, että pitäis kääntä laiva mutta ei voi, ei pysty eikä tiedä?
Sen tiedän omasta kokemuksesta, että luulin että paljosta luovun kun päätin, että aloitan uuden elämän ilman alkoholia. Tein "surutyötä" kauan. Kapinoin ja kirosin. Ei perjantai jurria, ei viikko pöhnää. EI kalsari kännejä mökillä. EI.
Tuli se päivä kun kiitin en tiedä vieläkään ketää, mutta olen löytänyt uuden elämän ja nyt se on elämisen arvoista ilman mielihyväkeskuksen tasapainoa järkyttävää myrkkkyä!
Voima! Kyllä sinä selviät!
Taas sain lukea kuinka puoliso joutuu juovan puolison, joka on agressiivinen,tuskainen ja purkaa omaa pahaaoloaan tässäkin tapuksessa aviovaimoonsa.Sinulle vaimo sanon, että alkoholismi on SAIRAUS josta voi parantua. Hoito on loppuelämän kestävä hoito ja siihen on pakko sitoutua jos aikoo pysyä raittiina. Perheessä jossa alkoholi on näytellyt suurta osaa arjesta, sairastuu muukin perhe.Olet oivaltanut, että itsekkin tarvitset vertaistukea. Pääset syylisyydentunteesta, vihantunteeste, pelontunteista jne. Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa ja silloin kannattaa pistää vaakakuppiin omat tarpeet. Tarvitseeko puolisia joka on alkoholisti.Alkoholistin on ITSE HALUTTAVA raitistua ja läheiset voivat siinä olla tukena, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Olen nainen, joka on itse joskus juonut mutta elää tänään hyvää raitista elämää AA:n avulla ja läheisten läsnäololla jokapäiväisessä arjessa ja työelämän kuvioissa saan tehdä työtä josta pidän.Voimia sinulle, muista kaikkea ei tarvitse sietää, koska Sinunkin elämämä on ihmisarvoista.
Tuon tarinan olen kuullut ennenkin, kovin usein. Esiintyjät vain vaihtuvat.
Yleensä "pois lähteminen" tai jättäminen ei toteudu, sillä juomisen tuohon pisteeseen mennessä, läheinen on jo kiinnittynyt puolisoonsa sairaalloisesti.
Syyllisyys ja sitä myötä "heitteille jättämisen" pelko ovat kasvaneet niin suuriksi, että on valmis uskomaan ne selitykset, joita alkoholisti karpulassa verkkaisesti kertoilee.
Onhan alkoholisti silloin rehellinen, rehellisempi kuin vastasyntynyt lapsi, ja lähes yhtä avutonkin.
Miten sellaisen voi jättää oman onnensa nojaan?
Sinulla on onneksi järkevä suhtautuminen tilanteeseen, ja saatat jopa kyetä rationaaliseen toimintaan. Yleensä "kännissä hakatut" puolisot eivät siihen enää kykene. Piinaa on silloin kuitenkin aina jatkunut jo pitkään, jopa useita vuosia, eikä se voi olla jättämättä jälkiä ihmisen mieleen.
Tee kuten lupasitkin, hae itsellesi apua. Sinun ei kannata syyllistää itseäsi yhtään enempää. Etenet määrätietoisesti päivä kerrallaan kohti omaa etuasi.
Tälle palstalle kirjoitettuna ja eräistä muista seikoista johtopäätöksiä tehden tuntuu taas vain erään raitistuneiden järjestön provolta.
Koiraihmisenä muuten tiedän sen verran, että koirat eivät vapise peloissaan, paitsi jos ne tällä hetkellä pelkäävät sinua. Eivät ne kuorsaavaa juoppoa pelkää, voivat mennä vaikka sen viereen nukkumaan.
Jos tosi kertomus, kantapäät vastakkain vain. Ei sinun tarvitse sietää tuollaista.
tämä ei ole kenenkään raitistuneen tai muunkaan provo vaan yksi päivän minun elämääni.Ja koirat tosiaan olivat peloissaan,sain vaivoin maaniteltua ne viereen nukkumaan,kun olivat menneet vaatehuoneen peränurkkaan turvaan.Tietenkin me molemmat niitä pelotettiin kun huudettiin ja tapeltiin,mies vain kävi niihin kiinni.
Itseni takia tästä on lähdettävä,tätä on jatkunut jo kolmisen vuotta ja kärsimyksen mitta alkaa olla niin täysi,että hetki jolloin jotain pahempaa tapahtuu on liian lähellä.
Olen melko nuori,alle 25,ja mies 6 vuotta vanhempi,ollut melkoinen tuskien taival seurata avuttomana vierestä kun rakkaimman elämä valuu hukkaan.
Mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä eikä toivoa näy.Ongelmaansa ei tahdo nähdä eikä tajua että tappelut eivät ole syy juomiseen vaan seurausta siitä.Monta kertaa olen lähdöllä uhannut ja nyt se hetki on jo lähellä kun valmistun etäopiskelusta keväällä ja työt heidän firmassaan loppuu.Muu perhe on ollut syy kestää tätä,on niin tuskaista myöntää viimein että me ei voida enää asua saman katon alla ja minun on muutettava pois.Ennen tätä minulla ei ollut mitään kosketusta alkoholismiin eikä siihen mitä se tekee myös läheisille,on ollut liiankin paljon silmiä avaava kokemus.En koskaan aiemmin tajunnut mitä tämä vaiva tekee perheelle,se vahingoittaa jopa enemmän heitä kun itse juoppoa.Juopollahan on pullo lohtuna ja kuuntelijana.
On niin sairasta kuinka tämä tapahtuu ns.vauraassa ja näennäisesti onnellisessa pihapiirissä,minä en tule tämän jälkeen kyllä katsomaan ketään ihmistä ylöspäin,kaikilla on synkkiä salaisuuksia eikä kukaan asemastaan huolimatta ole toistaan parempi.
Ihan turhasta en ole kyllä nipottanut tai hysterioinut,juomakertoja on 2-4 JOKA viikko,tämä ei siis ole enää mitään kiukuttelua parista poikien illasta.
Kiitos kaikille tuesta,sitä on vaikeampaa lähteä omasta ystäväpiiristä hakemaan,vaikka en ole asiaa salannutkaan vaan aika avoimesti puhunut.En vaan viitsi kaikkein pahimpia kertoa ja varmaan ystävät on muutenkin aika kuormitettuja minun murheiden kanssa.Elämä ei muutenkaan ole kohdellut vuoden aikana silkkihanskoin.On täytynyt kasvaa liikaa ja kokea muutakin menetyksen tuskaa ja vaikea leikkaus.
Koneeseen kadonnut
Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää
Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa
Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa
Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani
Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Joku meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton
Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
käy syyttömät eläimet.
se tunnu hyvältä,että koiria käytetään "kostokappaleena" minulle(vaikka ei ole mitään kostettavaa).Siksi ne siihen sopivat kun mies tietää kuinka ne on tärkeitä minulle.Sama homma kun tuo sukulaisten kiusaaminen kännipäissään.Tietää että minäkin kärsin.
riehuneesi itsekkin. Olisiko aiheellista etsiä koirille rauhallisempi koti.
että ilman pitkällistä provosointia olisin riehunut?
Minulle on vuosien saatossa kehittynyt melkoisen pitkä pinna.
Tai että yksin/terveessä suhteessa ollessani tarvitsisin käyttää väkivaltaa puolustautuakseni..
Johan tässä olen lähdönpäätöksestäni kertonut.Tietääkseni olen siis edennyt koirineni kohti helpompaa elämää.
viesteistäsi sai sen käsityksen että olet yksin lähdössä. Mikä mahtaisi olla toisen osapuolen kertomus noihin tapahtumiin, joista kerroit?
En tiedä tarkoitiko sitä että haluaako mieskin erota,eli en siis ole ainoa eroaja vai sitä että en nyt lähdekkään yksin vaan otan koirat mukaani.No se ja sama.Enpä tiedä miehen haluista kuin sen että viinaa ei jätetä.Ja koirat ovat minun omia.
Ja miksihän minä valehtelisin täällä ventovieraille ihmisille?Sääliä ja myötätuntoa en ole vailla,kiitos vain.Jotenkin saa viesteistä sellaisen kuvan,että olet joku surkea juoppo,joka vain yrittää saada toisen itseluottamuksen rippeet maihin.Kuules,ei onnistu.Minut on keitetty niin monessa liemessä että tuollaisen rääpijän viesteistä viis veisaan.Tuokin viesti,jossa epäilit kykyäni huolehtia lemmikeistäni ja näin saada sielun vereslihalle,epäonnistuit,mieheni on jo koittanut saada minut tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi joka suhteessa ja ei perkele onnistunut.Hanki vain sinäkin katkera juoppo elämä,ilmeisesti akka on lähtenyt,mutta koitappa keksiä jotain muuta hyödyllistä.Minua sinä et lannista.
Aina joukossa on ilkeileviä ihmisiä.
Surkuhupaisaa epäillä kertomustasi ja takertua vielä koiriin, ikäänkuin oleellisimpana asiana.
helpottavaa lukea, että olet saanut päätöksen tehtyä ja nyt vaan pitää pitää kiinni siitä.
kun pääset eroon tuosta tilanteesta ja saat elämäsi parempaan malliin, niin koeta kertoa kokemuksesi mahdollisimman monelle samoista asioista kärsiville. se auttanee monia pyristelemään irti oloista, joita kenenkään ei tarvitse sietää.
ja noita sairaita kommentoijia riittää, ei kai niitä montaa ole mutta kun eivät kirjoita millään nimimerkillä niin mahdoton laskea. ei heillä ole pienintäkään tarkoitusta tai edes ymmärrystä auttaa itse ongelmassa vaan räksyttää kaikesta minkä osaavat lukea. älä välitä.
miten heitä (sitä?) sitten auttaa, en minä ainakaan tiedä eikä se meille kuulukaan.
painottuu nuo tekstit viikonloppuihin, joten lienee joku laitoksen asukki silloin viikonloppuvapaalla.
mutta pidä kiinni päätöksistäsi, tuli mitä tuli.
Moikka!
Oli jotenki tutun oloista tekstiä,olen käynyt suurin piirtein saman läpi.
mua on viskelty pitkin seiniä,raahattu kylmän suihkun alle,isketty hampaat mäsäks,yritetty tiputtaa 6.krs alas(naapurit onneks huomas tilanteen)jne..
en tiedä miksi olen kestänyt ton kaiken.
nyt tilanne on kuitenkin rauhallisempi,ollaan pyöritty kimpassa 10 vuotta ja mies on muuttunu huomattavasti parempaan suuntaan.
en tarkoita sitä,että joka suhteessa kävisi niin,mutta toivoa kuiteskin on,jos itse se ihminen oivaltaa tilanteen vakavuuden.
toivon sinulle pelkkää hyvää ja jos on pakko:
LÄHDE HETI POIS.
miksi meidän naisten pitäisi muka aina hyväksyä miesten tekemiset???
http://www.al-anon.fi/
toi on kyllä niin väärin! se on hyvä jos muutat pois koska sun ei tartte tollasta kestää. en mäkää aijo kestää sellasta, ykski lyönti riittää nii lähden kävelemään. vaikka oonki 17, mut näin oon päättäny ja pidän siitä kiinni..suosittelen et otat puutarhasakset käyttöön ja käyt sen äijän luona..tiiät varmaa mitä meinaan:D mut toi on väärin. sä et oo tehny mitään väärää, sä ansaitset parempaa ja sen tuut varmasti saamaan kunhan häivyt sen aivovammasen luota. Mäki vihaan todella paljon kaikkia juoppoja johtuen siitä että koko mun elämä on ollu juoppoja täynnä koska vanhemmta on molemmat alkoholisteja ja nyt alkaa oleen mitta täysi kaikke mikä liittyy alkoholiin.
kauhean pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan.Vielä me aikuiset tästä jotenki selvitään,mutta viaton lapsi on aivan avuton.Juoppo-miehen perheessä on muillakin alkoholismia ja joskus öisin on minua,isoa tyttöä, pelottanut kun isä/veljet ottaa yhteen.Silloin hiljaa maatessa olen miettinyt miltä tuntuisi moinen pienestä lapsesta.Tehdään kuule yhdessä sopimus,ettei enää ikinä juoppoa samaan huusholliin!
Olet varmasti jo paljon ikääsi kypsempi,kun olet joutunut kasvamaan näiden asioiden parissa liikaakin.Me molemmat ansaitaan varmasti paljon onnea tulevaisuudelta,ja ei enää lasihelvettiä!
Tilanne vaikuttaa senverran pahalta, että sinuna lähtisin välittömästi. Älä ilmoita etukäteen, että aiot lähteä, se voi olla vaarallista.
Miehesi (toivottavasti avo-mies) vaikuttaa luonnevammaiselta (voi olla persoonallisuushäiriö).
Negatiiviset luonteenpiirteet korostuvat humalassa, ja kuvaan tulee aggressivisuus - jos siihen on taipumusta.
Yritä asettua avomiehesi yläpuolelle omassa ajatusmaailmassasi, älä piittaa hänen haukkumisistaan tai syytöksistään.
Älä missään tapauksessa provosoidu tappelemaan!
Lupaa itsellesi, että et enää koskaan ala riitelemään hänen kanssaan, kun hän on humalassa.
Lähde vaikka ulos, ota koirat mukaan.
Kai siellä joku paikka on, minne voit mennä yöksi turvaan.
Luonnehäiriöinen käyttäytyy juuri noin (oli humalassa tai ei): provosoi toisen raivoon ja senjälkeen pitää oikeutenaan lyödä/hakata/haukkua.
Hän antaa sinun ymmärtää, että syy on sinussa ja hänellä oli oikeus tekemisilleen.
Valitettavasti joku kerta voi olla se viimeinen.
Jos provosoidut ja lyöt, voit sinäkin mennä liian pitkälle. Jos tuolla on pakko asua päivääkään pidempään, opettele olemaan reagoimatta! Älä edes puhu hänelle, kun provosoi. Poistu.
Minä en ainakaan jäisi tuollaisen miehen kanssa samaan huusholliin, kun hän on humalassa.
Ja koska tätä kertomasi mukaan on jatkunut jo pitkään, vedä oikeat johtopäätökset ja LÄHDE!
Ystävä rakas, henkesi voi olla vaarassa.
Tältä ainakin vaikuttaa, kun kirjoituksiasi lukee.
Sama se minne lähdet, mutta lähde.
Tiedän se on kauheeta, muistan sellasia kuvia kun isä ja äiti tappelee ja se ei oo mikää maailman paras muisto. Ja tehdään vaan se sopimus,mä en todellakaa aijo ottaa mitää juoppoo koska oon nii täynnä niitä jo, 17 vuotta saanu sellasia kattella nii ei kiitos, siihen helvettiin en enää haluu palata, et pitäis vielä oman kullan ryyppäämisiä ja sekoiluja kattoo. Oon niinmonta kertaa haaveillu siitä et saisin räjäyttää kaikki alkot sun muut ilmaan, olisin nii onnellinen siitä et itkisin varmaa kuukauden yhteen menoon ja tanssisin siinä sirpale sateessa. Sä omistat elämän, toisin ku se juoppo. Mut niin kauan ku sä roikut siellä, sulla ei oo sitä. Sä ansaitset parempaa, ja varmana saakki sen onnen toisen kans. Ku seuraavan kerran otat jonku nii tee sille selväks et ykski lyönti nii sä lähdet kävelemään, pitää tehdä ne asiat heti selväks, nii mäki teen. Ja mun nykynen on tajunnu sen ja sen takii se lopetti juomisen ja polttamisen mun takii, koska oon paha absolutisti..vai mikä ny oonkaa..
Noh. Minäpä olen tälläinen (entinen) pilven hardcore-kuluttaja.
Hieroin tuossa äsken vaimoni selän. Hän on hoitanut koko päivän muksujamme kun tänään oli ensimmäinen työpäiväni isyysloman jälkeen. Hieronnan jälkeen kuiskasin hänen korvaansa kymmeniä kertoja kuinka rakastan häntä.
Ennen kuin tein meille muutaman lämpimän grillivoileivän pistin 1.8v esikoisemme nukkumaan. Katselimme tuota kovaa tuulta ikkunasta hetken ennen valojen sammuttamista. Siinä tuli ajateltua kuinka ainutlaatuinen tämäkin hetki on, tuo pieni viaton poika katselee tuulta. Isänsä kanssa. Se voi kadota hetkessä, monistakin syistä. Itkin hiljaa tuolloin, rakkaudesta ja siitä tiedosta että elämä on niin hemmetin hauras kuitenkin ja menetys olisi niin täydellisen murskaava. Palvon lapsiamme, he ovat kaikki kaikessa.
Olin aikaisemmin "kova" ja "juppi" nuorimies, viinaa meni reippaasti. Olin välinpitämätön. Siirryin pilveen ja opin hippimäiseksi. Tietenkin liikaa sitäkin. Vaimoani kosin oikeastaan kannabispsykoosissa. Siitä se kuitenkin lähti rullaamaan ja päihteet jäivät taakse omasta päätöksestä.
En tiedä. Mä en katselisi tuollaista toimintaa mitä kuvasit, en omassa elämässäni sekuntiakaan. Jos itse tekisin moista tai joutuisin uhriksi mä lähtisin heti... joko pelästyneenä, koska kokisin itseni uhkaksi muille... tai sitten koska tiedän ansaitsevani jotain parempaa. Mullahan on se tässä ja nyt, tuolla tuhisemassa kolmiomme makuuhuoneissa nytkin.
Tämä oli kuuden kyyneleen viesti. On olemassa jotain parempaa, sinulle. Lupaan sen.
"Minä niin vihaan kaikkia juoppoja tällä hetkellä ja toivon vaan että joka ainut niistä kuolisi pois hakkaamasta ja kiusaamasta heikompiaan."
Juopoilla ei ole mitään arvoa. Voisin tappaa jokaisen juopon ja nukkua seuraavan yön kuin vauva. Jätä se paskaläjä koska muuten se tappaa sinut jonakin päivänä.