Kokoamme keskustelua aborttiin liittyvästä vastuusta.
Vastuu:
Abortti kohdistuu lapseen. Vastuun osalta on kyse lapsen ja naisen välisestä suhteesta. Vastuu merkitsee vastavuoroisuutta.
On olemassa kielteistä ja myönteistä vastuuta.
1. Vastuu toiseen ihmiseen kohdistuvien (vahinkoa tuottavien) tekojen osalta merkitsee, että
a. voimme korvata vahinkoa kärsineen aineelliset menetykset,
b. voimme parantaa ruumiilliset vammat ja henkiset kärsimykset ja
c. voimme pyytää anteeksi ihmisen olemukseen liittyviä loukkauksia.
Kohdat a,b ja c ovat mahdollisia, jos toinen osapuoli on hengissä. Kun abortin kohde, lapsi, on kuollut ei kukaan voi korvata lapselle hänen menetyksiään kohtien a,b,c mukaisissa yhteyksissä. Tämän seuruksena ei abortin tekijä voi kantaa minkäänlaista vastuuta teostaan sitä lasta kohtaan, jonka henki on abortissa riistetty.
2. Abortin tekijä on samoin kieltäytynyt kantamasta myönteistä vastuuta lapsestaan. Ts. hän on kieltänyt huolehtimisen, rakastamisen, lapsen kanssa elämisen. Abortin tekijä on siten kieltänyt myös positiivisen vastuunsa.
Abortin jälkeen tekijän on mahdotonta kantaa mitään vastuuta lasta kohtaan.
Syyllisyys:
Palstalla puhutaan paljon syyllisyydestä ja syyllistämisestä.
3. Syyllisyys ja vastuu eivät merkitse samoja asioita.
Vastuu ihmissuhteissa merkitsee kielteisten tekojen hyvittämistä ja myönteisten mahdollisuuksien toteuttamista.
Syyllisyys ihmisten välisissä suhteissa liittyy kielteisten tekojen hyvittämättä jättämiseen ja myönteisten tekojen välttämiseen.
Syyllistämisestä
4. Aborttien tekijät valittavat, että keskustelussa heitä "syyllistetään". Ts. he ovat tunnistaneet vastuunsa lasta kohtaan. Tarkemmin ottaen he ovat tunnistaneet sen, ettei vastuun kantaminen kuollutta kohtaan ole mahdollista. Tekoa ei voi hyvittää.
Ainoa mahdollisuus syyllistymiseen on teko. Kuka siis
d. suunnitteli asian,
e. mahdollisesti kehotti ja kannusti sekä
f. tahtoi ja päätti
abortista?
Aborttien vastustajat eli elämän puolustajat eivät ole suorittaneet ainotakaan kohtien d,e,f mukaista tekoa vaan niistä varoittaneet.
Keskustelusta:
5. Syyllistyminen on teon ja vastuun tunnistamisen seuraus. Siksi aborttien tekijät ja niiden edistäjät eivät tahdo tekoaan kuvattavan. Siksi he eivät voi sietää sitä, että abortin kohdetta - lasta - ja hänen menetystään arvoidaan.
Vastuun välttämiseen liittyy lapsen halventaminen (esim. "loinen") ja esineellistäminen (esim. "solukasa", "naisen omaisuutta"). Aborttien edistäjät haluavat kokonaan kieltää vääryyttä kärsineen osapuolen olemassaolon tai ainakin hänen inhimillisyytensä. Näin ei syntyisi ihmisten välistä suhdetta, johon vastuu kuuluu.
Kun tekojen luonne jätetään pimentoon ja osapuolet ja heidän asemansa kielletään tai vääritellään, on tekoa helpompi edistää ja jatkaa sekä vastuuta helpompi välttää.
Vastuu:
Abortti kohdistuu lapseen. Vastuun osalta on kyse lapsen ja naisen välisestä suhteesta. Vastuu merkitsee vastavuoroisuutta.
On olemassa kielteistä ja myönteistä vastuuta.
1. Vastuu toiseen ihmiseen kohdistuvien (vahinkoa tuottavien) tekojen osalta merkitsee, että
a. voimme korvata vahinkoa kärsineen aineelliset menetykset,
b. voimme parantaa ruumiilliset vammat ja henkiset kärsimykset ja
c. voimme pyytää anteeksi ihmisen olemukseen liittyviä loukkauksia.
Kohdat a,b ja c ovat mahdollisia, jos toinen osapuoli on hengissä. Kun abortin kohde, lapsi, on kuollut ei kukaan voi korvata lapselle hänen menetyksiään kohtien a,b,c mukaisissa yhteyksissä. Tämän seuruksena ei abortin tekijä voi kantaa minkäänlaista vastuuta teostaan sitä lasta kohtaan, jonka henki on abortissa riistetty.
2. Abortin tekijä on samoin kieltäytynyt kantamasta myönteistä vastuuta lapsestaan. Ts. hän on kieltänyt huolehtimisen, rakastamisen, lapsen kanssa elämisen. Abortin tekijä on siten kieltänyt myös positiivisen vastuunsa.
Abortin jälkeen tekijän on mahdotonta kantaa mitään vastuuta lasta kohtaan.
Syyllisyys:
Palstalla puhutaan paljon syyllisyydestä ja syyllistämisestä.
3. Syyllisyys ja vastuu eivät merkitse samoja asioita.
Vastuu ihmissuhteissa merkitsee kielteisten tekojen hyvittämistä ja myönteisten mahdollisuuksien toteuttamista.
Syyllisyys ihmisten välisissä suhteissa liittyy kielteisten tekojen hyvittämättä jättämiseen ja myönteisten tekojen välttämiseen.
Syyllistämisestä
4. Aborttien tekijät valittavat, että keskustelussa heitä "syyllistetään". Ts. he ovat tunnistaneet vastuunsa lasta kohtaan. Tarkemmin ottaen he ovat tunnistaneet sen, ettei vastuun kantaminen kuollutta kohtaan ole mahdollista. Tekoa ei voi hyvittää.
Ainoa mahdollisuus syyllistymiseen on teko. Kuka siis
d. suunnitteli asian,
e. mahdollisesti kehotti ja kannusti sekä
f. tahtoi ja päätti
abortista?
Aborttien vastustajat eli elämän puolustajat eivät ole suorittaneet ainotakaan kohtien d,e,f mukaista tekoa vaan niistä varoittaneet.
Keskustelusta:
5. Syyllistyminen on teon ja vastuun tunnistamisen seuraus. Siksi aborttien tekijät ja niiden edistäjät eivät tahdo tekoaan kuvattavan. Siksi he eivät voi sietää sitä, että abortin kohdetta - lasta - ja hänen menetystään arvoidaan.
Vastuun välttämiseen liittyy lapsen halventaminen (esim. "loinen") ja esineellistäminen (esim. "solukasa", "naisen omaisuutta"). Aborttien edistäjät haluavat kokonaan kieltää vääryyttä kärsineen osapuolen olemassaolon tai ainakin hänen inhimillisyytensä. Näin ei syntyisi ihmisten välistä suhdetta, johon vastuu kuuluu.
Kun tekojen luonne jätetään pimentoon ja osapuolet ja heidän asemansa kielletään tai vääritellään, on tekoa helpompi edistää ja jatkaa sekä vastuuta helpompi välttää.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olisikohan listaasi tarrtenut laittaa 10 kohtaa ja aakkoset kokonaan?
Kääntelee ja vääntelee asiaa mitenpäin tahansa, niin jos lopputulos on, että lapsi "saa" koko ikänsä kärsiä, että on ollut riesa ja vahinko vanhemilleen, niin miten korjaat tämän lapsen taas tasapainoiseksi ihmiseksi? Se on nykypäivässä ihan selviö, että apua ei yhteiskunnalta saa ennen kuin tilanne luisuu toivottomaksi. Ei siinä paljoa auta, jos vanhemmat kuorossa toteavat, että "kyllä me kohdat 6-8 ja a-t pystyimme sinulle korvaamaan, paitsi k-kohtaa emme pystyneet. Mutta yritä nyt vaan pärjätä loppuelämäsi!"
Vastuuta on se, että ottaaa huomioon todellisuden, jossa elää. Vanhempia ei voi pakottaa rakastamaan lasteen ja täytyy kyllä sanoa, että sellaista tilanneta on surullista lapsen kannalta katsoa.
Vanhempien kelvottomuus ei oikeuta lapsen surmaamiseen.
Lapsi saattaa kärsiä vanhempien kelvottomuudesta, mutta he eivät onneksi ole ainoa ihmissuhde. Lapsi kasvaa, itsenäistyy,aikuistuu ja korjaa elämässään vanhempien mahdollisia virheitä.
Vanhempien kykyjen epäily on yksi aborttien edistämisen keinoista. Yleensä vanhemmat kasvavat itsekin ja selviävät oikein hyvin lapsensa ja itsensäkin kanssa.
Yhteiskunta on tullut ja tulee avuksi. Milloinkaan ennen ei ole ollut tarjolla terveys- ja muita palveluita tähän mittaan asti. Kyse on pikemminkin siitä halutaanko hyvinvoinnin ja elintason mahdollisuudet käyttää myös lapsen, eikä pelkästään omaksi eduksi.
Surullisinta mahdollista lapsen kannalta on se, että hänet surmataan abortissa ajatussotkujen, tietämättömyyden, jopa vastuuttomuuden, vuoksi.
siitä on niin paljon esimerkkejä/omakohtaista kokemusta että turha tulla jauhamaan paskaa, todella. Sinulla ei ole mitään käsitystä todellisesta elämästä, elät jossain samperin kuplassa. Ja koitat saada muutkin siihen kupalaan.
Eipä onnistu.
Kummallista väkeä.
Ennen lapsista huolehdittiin itse. Ei lapsien hoidosta yhteiskuntaa syytetty.
Kun on päivähoito, terveydenhuolto, lapsilisät, ilmainen koulutus, asumistuet jne jne on jollakin vielä otsaa väittää ettei "yhteiskunta tule avuksi"!!!
Siinäpä mainio abortin syy: yhteiskunnan tulemattomuus:DDDDDDDDDDDDDDD
minä olen ei-toivottu vahinkolapsi.Olen jo yli 30 vuotias, mutta vasta nyt elän vaikeinta aikaa johtuen lapsuudestani.
Sain joka päivä kuulla ja tuntea mikä riesa,taakka ja epäonnistunut hylkiö olen. Minusta kasvoi äärettömän ahdistunut ja pelokas lapsi ja nuori.
Itsemurhaa yritin ensinmäisen kerran alle 10 vuotiaana.
Olen enemmän tai vähemmän työrajoitteinen lopunikääni, en koska älyssäni olisi vikaa, vaan koska lapsuudenaikaisen fyysisen pahoinpitelyn vuoksi minulla on aivovamma, joka vaikuttaa käyttäytymiseeni.
En luota kehenkään,olen käytännössä erakko.
Psykiatrisessa hoidossa ja terapiassa käyn luultavasti lopunikääni.
Normaali ihmissuhde ei taida olla mahdollinen milloinkaan, seksuaalinen hyväksikäyttö ( omat vanhempani) piti siitä huolen.
Lastensuojeluviranomaiset puuttuivat oloihini jo kun olin päiväkoti-ikäinen, mutta se oli jo liian myöhäistä, sillä suurin vahinko oli jo tapahtunut.
Äitini sanoi joskus toivoneensa että olisin syntynyt kuolleena, koska hän oli lapsellisuuksissaan niin tyhmä,ettei mennyt aborttiin ajoissa. Hän oli 16 vuotias kun synnyin.
Kaikella on tarkoituksensa, minunkin elämälläni, vaikka enimmäkseen melkoista kituuttamista tämä on. Mutta jos saisin vääntää aikaa taaksepäin sen reilut 30 vuotta, olisin todella hartaasti toivonut äitini päätyneen aborttiin. Se olisi säästänyt paitsi minua,myös häntä, sillä älykkäänä mutta ei lainkaan lapsista pitävänä ihmisenä hänenkin elämänsä meni tavallaan pilalle.
Me emme ole nykyään tekemisissä,joten minusta ei ole hänelle edes sitä vanhuudenturvaajaa, vain ja ainoastaan syyllisyys omasta käytöksestään minua kohtaan,joka on aiheuttanut myös hänelle vakavia mielenterveysongelmia.
Jos hän olisi päätynyt aborttiin, olisi hän luultavasti aikanaan,aikuisena,voinut mennä naimisiin miehen kanssa jota todella rakastaa, opiskella koulunsa loppuun ja tehdä töitä joista todella pitää ja säilyttää mielenterveytensä, ehkä vanhempana jopa hankkia lapsia, jotka olisi todella olleet haluttuja ja paremmin kohdeltuja.
Minä itse tulin väkisinmakaamisesta raskaaksi parikymppisenä, tein abortin. Se oli raskas päätös ja suren sitä lopunikääni, että jouduin sellaisiin olosuhteisiin, että se ratkaisu oli parempi. Ellen olisi ollut vaikeasti masentunut ja muista mielenterveysongelmista kärsivä, ja ympärilläni olisi ollut jonkinlainen tukiverkko,tai edes yksi läheinen ihminen,olisin saattanut pitää lapsen, vaikka se olisikin saanut alkunsa niin kuin sai.
Koska minä pidän lapsista. Mutta pahojen traumojen vuoksi vaikeista mielenterveysongelmista kärsivä yksinäinen nuori nainen, olisinko halunnut toistaa oman kohtaloni ja olisiko omatuntoni kestänyt, jos olisin nähnyt oman lapseni kärsivän niin kuin itse kärsin?
Lisäksi väkisinmakaaminen sai lapsuuden traumat aktivoitumaan niin, että harkitsin vakavasti itsemurhaa, joten en halunnut viedä raskautta loppuun,koska sen edetessä olisi psyykkeeni voinut hajota niin, että mielestäni oli parempi abortoida alle 12 viikkoinen alkio,kuin päätyä myöhemmässä vaiheessa johonkin epätoivoiseen tekoon.
Minä en kannata abortteja, enkä vastusta niitä, mutta sitä suurta fanaattisuutta suuntaan tai toiseen vastustan todella.
Kukaan normaali nainen ei tee ilokseen raskaudenkeskeytystä, ihminen joka käyttää sitä ehkäisynä huolimatta siitä,että muitakin ehkäisytapoja on olemassa,pitäisi jossakin vaiheessa sterilisoida, ellei itse ymmärrä paremmasta, ja abortin fanaattisten vastustajien pitäisi puolestaan mennä itseensä ja asettua sellaisen naisen asemaan, jolle abortti ON ainoa vaihtoehto selvitä itse hengissä.
Ihminen joka sanoo, että abortti olisi kiellettävä joka ikisessä tapauksessa, voisi kuvitella itselleen 13 vuotiaan tyttären,joka on tullut raiskauksesta raskaaksi. Kenellä on sydäntä pakottaa lapsi vaarantamaan fyysinen ja psyykkinen terveys ja kieltää raskaudenkeskeytys?
Eikö olisi parempi pitää huolta jo olemassa olevista lapsista ja nuorista ja naisista ja heidän ehkä jo olemassa olevista lapsistaan, ennen kuin väkisin saattaa maailmaan ei-toivottuja lapsia.
Kaikki kunnioitus niitä naisia kohtaan, jotka vievät vahinkoraskauden loppuun ja antavat lapsensa adoptioon jolloin he saavat hyvän ja rakastavan kodin, mutta kaikista ei ole kantamaan sitä 9 kuukauttakaan vastuuta lapsesta, ja se on ollut silloin oikea ratkaisu juuri kyseiselle naiselle.
jonkun abortin edistäjän sepustus!
On kovin ikävää että vanhempasi ovat rikollisia.
Moni perustelee abortteja juuri sillä, että vanhemmat pahoinpitelisivät ja muutenkin kohtelisivat lapsiaan kaltoin. Väität siis, että aborttien tekijät ovat yleensä huonotapaisia, jopa rikollisia? En tiedä moniko aborttien tekijä ja edistäjä tunnistaa tästä itsensä? Poikkeava ryhmä aborttien tekijät joka tapauksessa o lukumäärnsä puolesta ovat.
Argumenttisi on joka tapauksessa väärä. Siinä rikollinen puolustaa mahdollisuutta surmata lapsi, koska teksi lapselleen pahaa. Tämä on järjetöntä ja johtaa jo aluksi suurimpaan mahdolliseen väkivaltaan.
Nk. Tukholma-syndroomaan kuuluu, että uhri samaistuu väkivallan tekijään. Jos olet seksuaalisesti hyväksikäytetty ja todella aivomamman saanut, ei sinun ole enää syytä sääliä vanhempiasi vaan nähdä holtittomuus ja vääryys.
Kaikkien vähiten voit tarjota aborttia ratkaisuksi muiden ihmisten ongelmiin. Ajattelusi on epäloogista. Pidät lapsista ja abortoit lapsesi - ikävää ajattelun sotkua.
Kuvittele vähemmän. Harkitse enemmän. Luota itseesi.
Kuten sanot, tarkoitus on kaikella elämällä.
Kaikkea hyvää!
valitettavasti ei ole provo, olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, ja tulen kirjoittamaan vastakin koska mielestäni asia on tärkeä. Kirjoittelen tällä nimimerkillä myös tuonne mielenterveyspalstalle, joten olen kyllä ihan tosissani. Paljon täällä liikkuu provoja, myönnän,mutta minä en sitä ole.
sinulle kaikkea hyvää.
Vanhempani tekivät väärin, olen joskus vihainen siitä, että miksi juuri minä ja minulle.
Mutta en ole enää ihan nuori, ja jo pitkään asioista terapiassa työstänyt, joten en usko mistään tukholma syndroomasta olevan kyse,vaan siitä, että asioista on mahdollista päästä yli.
Minä en sääli vanhempiani, mutta ymmärrän, että hekin ovat olleet nuoria ja olosuhteitten uhreja.
Ja en ole todellakaan sanonut ketään rikolliseksi, en ole käyttänyt edes koko sanaa.
Tahdoin vain tuoda esille sen, että joskus se abortti olisi todella perusteltu ja hyvä ratkaisu.
Ja kyllä, pidän lapsista, todella paljon, niin paljon, että haluan omien lapsieni olevan toivottuja ja saavan syntyä niin hyviin olosuhteisiin kuin mahdollista. Ja jos se ei ole mahdollista, on parempi ettei niitä lapsia tee lainkaan. Sille että tuli raskaaksi, en voinut yhtään mitään, se ei ollut minun toive eikä valinta, mutta sille mitä tapahtui sen jälkeen, pystyin vaikuttamaan ja mielestäni tein oikein ja vastuullisesti, sekä itseäni että lasta kohtaan.
Ajattelusi on valitettavan puutteellista.
Olosuhteet ovat aina "niin hyvät kuin mahdollista". Parhainen mahdollisten (mitä ne ovatkaan) olosuhteiden puuttuminen ei oikeuta lapsen surmaamista. Se on vain halpaa, halpaa itsepetosta.
Sinulle "kohtuullisuus" lasta kohtaan merkitsee lapsen surmaamista. Valitan. Olet kohtuuton.
se on sinun mielipiteesi, ja sinulla on siihen oikeus, minulla on minun mielipiteeni.
Kaikki eivät voi aina olla samaa mieltä kaikesta, se on elämää.
Lapsesi ei ollut "mielipide".
Ei hänellä ole enää elämää eikä hänelle suotu oikeutta mielipiteisiinsä.
Se on katoamista ja kuolemaa.
Lasta ei abortoida, sikiö ehkä, tai alkio
Abortti kohdistuu naiseen. Tämä on totuus, abortoimattomuus se vasta kohdistuukin naiseen, rangaisten mahdollisella ruumiin vammalla/henkisellä helvetillä, muistettava on etteivät kaikki suinkaan halua aborttia.
Vastuu ja syyllisyys ja oikeus mahdolliseen aborttiin, on yksin naisella, ja vain kyseisellä naisella. Kukaan muu ei ole asianomainen siitä päättämiseen, ei sen oikeellisuudesta ei sen tuomittavuudesta. Kyseinen nainen kantaa itse tekonsa seuraukset, joko katsoo raskauden loppuun tai sitten ei. Kunnioitan molempia ratkaisuja.
Juttusi on tosiaan otsikon ja nimimerkkisi mukainen.
Abortti kohdistuu vain ja ainoastaan lapseen.
Nainen on abortissa pelkkä sivullinen. Tosin nainen tai naista panostavat tahot saattavat lapseen kohdistuvan julman toimituksen alkuun.
Lapsi ei ole normaalille ihmiselle henkinen helvetti. Raskaus on mitä luonnollisin olotila, ei vammojan aiheuttaja. Raskaudet edistävät naisen terveyttä ja pidentävät ikää.
Olet todellakin oikeassa siinä, etteivät useimmat edes aborttia ajattele. Kyse on vain marginaaliryhmästä.
Olisi kiinnostavaa kuulla käsityksesi itse asiasta.
Kuinka ihmeessä se nainen, jonka raskaus raskauden keskeytyksessä keskeytetään, on pelkkä sivullinen? Kuinka ihmeessä raskauden keskeytys ei häntä koskettaisi? Hänen raskauteensahan se keskeyttäminen kohdistuu.
Kukahan se nyt täällä abortin osapuolien asemaa yrittää vähätellä, vääristellä ja kieltää?
Abortti kohdistuu vain lapseen. Lapsen elämä päätetään abortissa.
Aborttiin liittyy sivullisia. Nainen teettää abortin ja osallistuu siten lapsensa surmaamiseen. Hän on silti lapsen kannalta katsottuna pelkkä sivullinen, tosin lapsen kuoleman välitön alkuunpanija.
Abortti toki kosketaa lapsen äitiä, isää, hoitohenkilökuntaa ja mahdollisesti vielä muitakin sivullisia. Abortin luonnetta ja kohdistumista lapseen ei tämä muuta.
Siis nainen on sekä lapsen kuoleman välitön alkuunpanija ja samaan aikaan sivullinen sen kuoleman suhteen? Olen pahoillani, mutta tätä logiikkaa en nyt oikein tavoita.
"Abortti toki kosketaa lapsen äitiä, isää, hoitohenkilökuntaa ja mahdollisesti vielä muitakin sivullisia."
Hoitajana näen aika kummallisena sen, että tällä lauseella ikäänkuin pitäisit lapsen vanhempia samalla tavalla sivullisina kuin hoitohenkilökuntaa. Näinkö sinä todella ajattelet? Onko tuntemattomilla työtään tekevillä ihmisillä mielestäsi todella sama status abortin suhteen kuin sillä naisella, jonka raskaus keskeytetään?
"Abortin luonnetta ja kohdistumista lapseen ei tämä muuta."
Ei muutakaan. Eikä se, että abortti kohdistuu myöskin lapseen, tee naisesta vielä sivullista. Se nainen kun kuitenkin, toisin kuin kantamansa sikiö, tajuaa mitä tapahtuu ja tulee elämään sen asian kanssa lopun elämäänsä.
Mitä taas abortin luonteeseen tulee, niin onko se täysin yksiselitteinen asia? Mitä tarkoitetaan abortin luonteella? Abortissa raskaus keskeytetään keinotekoisesti niin, että sikiö kuolee, kyllä. Mutta on suurta välinpitämättömyyttä toista ihmistä kohtaan väittää, että tämä olisi abortin ainoa totuus, ainoa luonne, ainoa merkityksellinen seikka.
Minä kyllä vähän ihmettelen tarkoitustasi koko tässä vastuullisuus ja sivullisuus asiassa. Yleensä mielestäni abortin vastustajat pyrkivät korostamaan ihmisen vastuuta omien tekojensa suhteen, ja nyt sinä vesität koko idean. Miten ihmeessä abortteja ehkäistään sillä, että tarjotaan aborttia harkitsevalle tie, jolla hän pääsee kaikesta vastuusta, ja sitten vielä korostetaan kuinka hän on abortin suhteen täysin sivullinen, kuinka hänellä ei sen suurempaa osallisuutta ole kuin kenellä tahansa täysin ulkopuolisellakaan?
Nainen, jopa abortin alkuunpanijana, on sivullinen toisen ihmisen eli lapsen elämään ja kuolemaan nähden.
Hoitohenkilökunta on viranomaisia. Lapsen äiti ja isä omaisia. Sivullisia kaikki tyyni.
Ihmiset tuntevat vastuuta. He voivat myös väistää sen. Vastuu ei mihinkään katoa. Mahdollisuus vastata teoista katoaa, kun lapsi kuolee abortissa.
Normaali ihminen ei toimi siksi, että hän voi välttää vastuunsa. Abortin tekijälle se toki on mahdollista. Väität että mahdollisuus vastuun välttämiseen on abortin motiivi. Todella kummallista.
En ole väittänyt, että abortin motiivina olisi mahdollisuus vastuun välttämiseen. Jokin motiivihan on jo olemassa jos aborttia harkitaan.
Kuitenkin ihminen, joka on tahtomattaan raskaana, ei haluaisi olla raskaana. Hän ei haluaisi koko elämäntilannetta ja jos voisi pyyhkiä sen olemattomiin, hän luultavasti tekisi sen. Harva aborttia harkitsee tai sen tekee siksi, että se olisi kivaa ja mukavaa. Jos vaihtoehtona olisi muuttaa koko tilanne, valtaosa varmaan valitsisi sen.
Tällaista toivovalle sinä tarjoat helpon ulospääsyn: tekemällä abortin hän mielestäsi pääsee niin lähelle koko vastentahtoisen raskauden poispyyhkimistä kuin mahdollista. Sinä korostat kuinka hän ei abortin jälkeen ole vastuussa teoistaan, eikä ole enää edes oikeastaan osallisena niihin. Ei hänen tarvitse miettiä sitä sen tarkemmin kuin esimerkiksi hoitohenkilökunnan tarvitsee. Käytännössä sinä tarjoat hänelle helpon tavan ulkoistaa itsensä omasta elämäntilanteestaan ja omien tekojensa seurauksista. Kuinka tämä ehkäisee abortteja?
Ne ihmiset, joita tällä palstalla aborttien edistämisestä syytellään, sentään kehottavat aborttia harkitsevaa harkitsemaan tarkkaan, koska jokaisella teolla on seuraukset, jokainen teko jättää jälkensä ihmiseen. Sinä sen sijaan väität, ettei abortin tekeminen merkitse mitään itse abortin tekijän kannalta, abortin tekeminen on mielestäsi helppo keino välttää ne seuraukset.
"Normaali ihminen ei toimi siksi, että hän voi välttää vastuunsa."
Mutta normaali ihminen etsii kuitenkin tapaa kantaa vastuunsa niin, että se mahdollisimman vähän häntä itseään vahingoittaisi. Ei normaali ihminen ehdoin tahdoin valitse vaihtoehtoa, josta itse kärsii eniten. Vai miksi luulet ihmisten päätyvän synnyttämiseen abortin sijaan? Siksikö, että se on heille kaikkein kauhein vaihtoehto, mutta kärsimys jalostaa? Vaiko siksi, että lapsen pitäminen on heille sittenkin helpompaa kuin abortti?
Ja normaalia tai ei, toive päästä eroon vastuusta jota ei ole pyytänyt, on inhimillistä. Tähän sinä tarjoat ratkaisuksi aborttia. Teet sen vähättelemällä naisen osallisuutta siihen. Tässä on minusta melkoinen ristiriita siihen nähden, että sinä vastustat abortteja. Minä puolustan aborttioikeutta, mutten silti menisi väittämään, että naisen vastuu vastentahtoisen raskautensa seurauksista loppuisi aborttiin. En menisi väittämään, että hän olisi sivullinen asiaan edes abortin jälkeen, saatika jo ennen sitä. Abortti ei pyyhkiydy olemattomiin vaikka se olisi kuinka harkittukin päätös. Ja juuri siksi sen tekemistä tulisikin harkita tarkkaan, eikä vain tuudittautua harhaluuloon omasta osattomuudestaan. Jälkensä se jättää ja niiden jälkien kanssa kuitenkin juuri sen abortin tekijän pitää elää. En voisi mitenkään mennä väittämään, että aborttikokemus on samanarvoinen raskautensa keskeyttäneelle naiselle ja sille sairaanhoitajalle, joka oli paikalla toimenpiteessä.
Älysi lienee tavattoman heikko kun et ymmärrä tai teet itsesi naurettavaksi toistuvasti väittämällä olemattomia. Sotket käsitteitä ja kompastelet omiin juttuihisi. Väität olemattomia ja mahdottomia ja vastailet itsellesi. Se on traagista.
Abortin tehnyt EI VOI VASTATA LAPSELLE TEOSTAAN, KOSKA LAPSI ON KUOLLUT. OK?
Abortin tekijä ei kanna positiivista vastuutaan lapsestaan ja lasta loukkaavia tekoja hän ei voi lapselle hyvittää. Molemmissa merkityksissä hän on vastuuton. Ensimmäisessä merkityksessä hän ei vastuutaan ottanut, jälkimmäisessä merkityksessä hän ei voi vastuutaan kantaa.
Jos tämä on sinulle "helppo ulospääsy", niin se kertoo ajattelustasi ja moraalistasi. Monelle tämä ulospääsy näyttää todella olevan helppo, jopa ilkamoinnin aihe.
Tietysti abortin teettäjä on osallisena teossa. (tämäkin pitää sinulle sanoa?) Tietysti abortti jättää jälkensä ihmiseen jne. jne. Lue se nyt tarkkaan, ettei sitä tarvitse jälleen sinulle ajattelusi tueksi yhä uudelleen kirjoittaa.
"...Mutta normaali ihminen etsii kuitenkin tapaa kantaa vastuunsa niin, että se mahdollisimman vähän häntä itseään vahingoittaisi. Ei normaali ihminen ehdoin tahdoin valitse vaihtoehtoa, josta itse kärsii eniten. Vai miksi luulet ihmisten päätyvän synnyttämiseen abortin sijaan? Siksikö, että se on heille kaikkein kauhein vaihtoehto, mutta kärsimys jalostaa? Vaiko siksi, että lapsen pitäminen on heille sittenkin helpompaa kuin abortti?"
Puuheesi ovat aivan käsittämättömiä. Ei lauseissasi ole muuta kuin hajanaisia hapuilija. Sanot olevasi hoitaja! Toivottavasti et jakele potilaille "hyviä neuvojasi".
Ihminen voi väistää vastuunsa. Hän voi toimia vastuuttomasti. Hän voi joutua tilanteeseen, jossa ei voi vastata teoistaan. Abortti on kaikkea tätä. Jos väität minun sellaista suosittelevan, niin koeta keksiä jotakin ovelampaa.
Pääsit sitten taas itse pääasiaan, eli kanssakirjoittajiesi haukkumiseen... Kivaa.
Jos vain sallit, minä yritän vielä jatkaa keskustelua välillämme edes suurinpiirtein asiallisella linjalla:
"Abortin tehnyt EI VOI VASTATA LAPSELLE TEOSTAAN, KOSKA LAPSI ON KUOLLUT. OK?"
Tämä selvä. Mielestäni se ei siltikään poista kaikkea vastuuta. itselleen hän voi edelleen vastata teostaan. Ja itselleen hänen tulee siitä vastatakin, koska hän itse elää sen kanssa. Mielestäni vastuu ei ole niin yksiselitteinen asia kuin sinusta.
"Tietysti abortin teettäjä on osallisena teossa. (tämäkin pitää sinulle sanoa?) Tietysti abortti jättää jälkensä ihmiseen"
Silti sinä sanoit abortin teettäjää sivulliseksi, kuten esim. hoitohenkilökunta. Miten muuten tällaisen rinnastuksen voi ymmärtää, kuin siten, ettei hän hoitohenkilökuntaa enenpää ole osallinen asiaan?
"Puheesi ovat aivan käsittämättömiä. Ei lauseissasi ole muuta kuin hajanaisia hapuilija."
Lämmin kiitos tästä luonneanalyysista. Ehkä voisit nyt jopa paneutua itse käsiteltävään asiaan minun mollaamisen sijaan? Sinustako siis ihminen ei luonnostaan pyri toimimaan tavalla, jonka itselleen oikeimmaksi kokee? Sinustako siis nainen ei valitse synnyttämistä siksi, että sen itselleenkin oikeaksi ratkaisuksi kokee?
Ihan mielenkiinnosta muuten, mikä teidät abortin vastustajat oikeuttaa väittämään toisten suosittelevan aborttia, sehän on nimenomaan teidän helmasyntinne. Miksei tätä samaa oikeutta olisi muillakin? Vai joko nyt itsekin tajuat kuinka väärältä tuollainen tuntuu?
Miten abortin tehnyt vastaa "itselleen" teosta, jonka hän on tehnyt lapselle?
Totta kai abortin tekijä on usein vieraantunut ja ulkopuolisen painostuksen alainen. Hän kuvittelee opiskelujen, työn jne. vaativan lapsen abortoimista. Hän kuvittelee olevansa vastuullinen tällaisille vaatimuksille - ei lapselle ja hänen elämälleen. Siinä on avain kysymykseesi tahdosta ja "helpoimmasta vaihtoehdosta".
Tämä ei merkitse vastuun kantamista lapsen osalta.
Abortin teettäjä on sivullinen, sillä hän jää henkiin kun lapsi surmataan abortissa. Abortti ei kohdistu naiseen. Abortti kohdistuu lapseen.
Siis puolustelet ja edistät tietämättäsi ja ymmärtämättäsi abortteja. Hämmästyttävää!
"Miten abortin tehnyt vastaa "itselleen" teosta, jonka hän on tehnyt lapselle?"
Täytyy sanoa, että tapasi ulkoistaa abortin tehnyt nainen abortista on hämmentävä. Ei abortintekijä lapsensa raskautta ole keskeyttänyt, vaan omansa. Itse hän tekonsa kokee ja tuntee, hän sen kanssa elää, ei lapsi. Kuinka voit sanoa, etteikö hän olisi tehnyt jotain oleellisesti itseensä ja omaan elämäänsä liittyvää? Miten voit väittää häntä sivulliseksi, koska hän jää henkiin? Kuinka se ainoa, joka abortin ymmärtää tapahtuneen ja se ainoa, joka sen kanssa elää, on sivullinen? En kerta kaikkiaan käsitä tätä logiikkaa.
"Sinä puolustelet ja edistät tietämättäsi ja ymmärtämättäsi abortteja. Hämmästyttävää!"
Niin minustakin. Minä kun en abortteja mitenkään erityisesti puolustele, puolustan naisen oikeutta päättää itse. Abortteja en liioin edistä, en ole milloinkaan millään tavalla edistänyt.
"Ei abortintekijä lapsensa raskautta ole keskeyttänyt, vaan omansa."
Ei lapsi todellakaan ole raskaana. Lapsi on elossa aborttiin saakka. Naisen raskaus oli hänen omansa, lapsen elämä ei koskaan ollut naisen oma.
"Itse hän tekonsa kokee ja tuntee, hän sen kanssa elää, ei lapsi."
Juuri näin. Abortin kohde on lapsi, jolla ei enää ole elämäänsä. Lapsi on kuollut. Lapsen abortoinut on lapselle pelkkä entinen sivullinen.
"Kuinka voit sanoa, etteikö hän olisi tehnyt jotain oleellisesti itseensä ja omaan elämäänsä liittyvää?"
Abortin tekijä on tehnyt abortissa kovinkin oleellista ja omaan elämäänsä liittyvää. Se ei muuta sitä, että lapsen elämän kannalta hän jäi vieläpä kaukaiseksi ja tuntemattomaksi sivulliseksi.
"Miten voit väittää häntä sivulliseksi, koska hän jää henkiin?"
Juuri siksi että lapsi menetti henkensä. Juuri siksi, että kyse ei ollut naisen hengestä. Kyse oli lapsen hengestä.
" Kuinka se ainoa, joka abortin ymmärtää tapahtuneen ja se ainoa, joka sen kanssa elää, on sivullinen?"
Ei tekojensa ymmärtäminen tee osallista jos teko kohdistuu toiseen ihmiseen. Ei lapsi ole naisen osa, ei hänen omaisuuttaan. Lapsi on itsenäinen ihminen, jonka elämä on abortissa evätty. Muut ovat sivullisia, vain lapsi oli elämäänsä osallinen.
Vähän jo rupeaa tämä menemään turhaksi jankkaamiseksi. Alan ajatella, että emme vaan kykene löytämään yhteistä kieltä, jolla ymmärtäisimme toinen toistemme tarkoituksen. Jos näin on, niin ei voi mitään. Yritän silti vielä kerran...
"Naisen raskaus oli hänen omansa, lapsen elämä ei koskaan ollut naisen oma."
Kun siis naisen raskaus oli hänen omansa, niin kuinka hän on sivullinen sen oman raskautensa keskeyttämisessä?
"Lapsen abortoinut on lapselle pelkkä entinen sivullinen."
Lapselle ehkä mutta ei itselleen, ei oman raskautensa suhteen.
Kuten voisi kai sanoa, että abortoitu lapsi on abortin tehneelle pelkkä entinen sivullinen. Onko aborttiin siis osallisia ollenkaan?
"Kyse oli lapsen hengestä."
Ja kuitenkin valtaosalle abortintekijöistä kyse lienee ennen kaikkea jostain muusta. harva käsittääkseni tekee aborttia itsetarkoituksena päästää joku hengestään. En jaksa uskoa, että abortin syy koskaan olisi ainoastaan halu tappaa. Näin ollen abortin osatekijöitä täytyy olla muitakin kuin sikiön kuolema. Ellei sitten todella ulkoista abortin todellisia syitä täysin koko kuviosta.
"Ei tekojensa ymmärtäminen tee osallista jos teko kohdistuu toiseen ihmiseen."
Logiikallasi siis oikeasti murhaajakaan ei ole osallinen murhaan, raiskaaja ei ole osallinen raiskaukseen jne... Mistä ihmeestä me sitten heitä rankaisemme? Miten ihmeessä me laitamme vankilaan ihmisiä, joilla ei ole osallisuutta murhaan ja raiskaukseen? Sivullisiako me tuomitsemme oikeasti mielestäsi?
Epäilen sinun pitävän tätä keskustelua pilkkanasi.
Katso asiaa lapsen kannalta. Hän on abortin kohde. Ymmärrä ja katso asiaa lapsen elämän kannalta. Abortin osatekijät eivät lasta ja hänen elämäänsä abortin jälkeen kosketa.
Murhaaja on osallinen murhaan, mutta murhatun elämän kannalta sivullinen. Ei murhaaminen tee murhaajaa kovin osalliseksi murhatun elämään - päinvastoin. Se että tuomitsemme murhaajia vankilaan tai vaikkapa kuolemaan ei merkitse mitään surmatun kannalta. Hän ei saa minkäänlaista hyvitystä siitä mitä murhaajalle mahdollisesti tehdään saati siitä mitä murhaaja sattuu ajattelemaan ja tuntemaan.
Jos kiinnostaa - eksistentiaalinen näkökulma murhaan ja sivullisuuteen löytyy Camus´n romaanista "Sivullinen".
En pidä tätä keskustelua pilkkanani, mutta luulen käsittäväni ajatteluidemme eron pääasiallisen syyn. Sinä todellakin katsot asiaa vain lapsen kannalta. Minusta taas abortti on asia, jota ei voi katsoa ainoastaan lapsen kannalta, koska sen abortin syyt ovat mielestäni oleellisessa asemassa.
Yritän katsoa asiaa myöskin lapsen kannalta, mutta en voi jättää naista huomiotta. Jos näin teemme, teemme suurta vääryyttä niitä ihmisiä kohtaan, jotka vaikeita päätöksiä elämässään joutuvat tekemään. Toki, jos haluaakin nähdä abortin tehneen naisen pelkästään lapsenmurhaajana, hänen kokemuksensa, elämäntilanteensa ja syynsä kai pitääkin ulkoistaa keskustelusta. Minä en halua nähdä toista, itselleni tuntematonta ihmistä automaattisesti pahana, enkä ymmärrä miksi kukaan haluaisi.
Kuollut sikiö on abortin valitettava uhri. Tämä seikka ei kuitenkaan poista niitä monituisia syitä, miksi abortteja tehdään. Ilman niitä syitä taas ei abortteja tehtäisi. Siksi en voi ulkoistaa abortintekijää ja hänen syitään tästä kuviosta. En voi katsoa abortin syitä jotenkin osattomina taikka sivullisina aborttitapahtumaan.
Päätän tämän keskustelun osaltani tähän. Kiitos kirjasuosituksesta, ja kaunista kevään jatkoa.
Abortti on lapsen näkökannalta ratkaiseva asia, jonka jälkeen muuta ei ole.
Tässä näkökulmassa ei ole kysymys siitä, että naista pidetään murhaajana. Jos hänelle itselleen syntyy se käsitys, niin saattaahan hän tuntea olevansa epäilyissään oikeassa. Ei ole kysymys liioin siitä, että nainen olisi "paha".
Ei ihminen yleensä ole paha. Ihminen on yleensä heikko.
On erittäin tärkeää, että abortin syyt ulkoistetaan naisen tekemisistä. Tämä on varsinkin tärkeää, kun katsoo kaikkea kammottavaa ajattelun sotkua, jota tälläkin palstalla ihmisille tyrkytetään.
Väitän, että syyt oman lapsen abortointiin ovat muualla kuin naisessa itsessään. Jos niitä ei ulkoisteta, nainen ja muutkin kuvittelevat niiden olevan naisen omia. Jos katsot abortoineiden kirjoituksia, ne alkavat usein: ...olisin halunnut pitää lapseni, mutta... Juuri tämä "mutta" on naisen ulkopuolinen vaade. Pahimmassa tapauksessa nainen luulee sitä omakseen eikä kykene sitä vastustamaan tai muuttamaan. Ajaudumme silloin katastrofiin.
Lapsen murhaaja ei tällöin ole nainen, ei hänen pahuutensa, vaan kohtuuttomat naisparkaan kohdistetut vaatimukset, joita uhrit eivät edes tunnista.
Jos et ulkoista abortin syitä naisesta, ei sinulle jää kuin vaihtoehdot naisen pitämisestä pahana tai abortin ulkoisten syiden kieltäminen. Molemmat ovat virheellisiä arvioita.
Vain lapsi ja lapsen oivaltaminen voi asettua kohtuuttomia ja väkivaltaisia vaateita vastaan.
Toivon myös Sinulle kaunista kevättä.
Ps. Olen pahoillani, jos olen sinua edellä väärin tai liian kovakouraisesti arvioinut. Jos näin on käynyt olen tehnyt sen saadakseni asian esille.
Yritin jokin aika sitten itse kertoa tätä samaa asiaa. Päädyin lopputulokseen, että heidän (hänen?) ajatusmaailmansa on niin kaukana omastani, että yksinkertaisesti hän ei edes tajua EDISTÄVÄNSÄ abortteja noilla kannoillaan. Ongelma taisi olla se, ettei hän mitenkään kykene tajuamaan eri ihmisten erilaisia ajatusmaailmoita. Näin ollen hänen yrityksensä abortin vastustamisesta muuttuvat abortin edistämiseksi, eikä hän edes tajua miksi, vaikka moneen kertaan selitetään.
Tuntuu ihan hassulta, että joku oikeasti vastustaa aborttia ja silti yrittää viedä kaiken vastuun pois abortin tekevältä naiselta ja vielä väittää, ettei nainen edes ole osallinen koko toimenpiteeseen.
Kiitos kommenteistasi, sain ainakin vihiä, etten ole yksin ihmettelemässä tuota vastustajien aborttiin tyrkyttämisen epäloogisuutta! :D
Anteeksi, että vielä palaan asiaan, vaikka jo sanoinkin lopettavani. Eräs osa kirjoituksessasi kuitenkin mielestäni ansaitsee huomioimisen.
"Jos katsot abortoineiden kirjoituksia, ne alkavat usein: ...olisin halunnut pitää lapseni, mutta... Juuri tämä "mutta" on naisen ulkopuolinen vaade. Pahimmassa tapauksessa nainen luulee sitä omakseen eikä kykene sitä vastustamaan tai muuttamaan. Ajaudumme silloin katastrofiin."
Tämä on hyvin sanottu, ja minä olen kanssasi samoilla linjoilla tässä asiassa. Mielestäni pitääkin olla huolissaan silloin, jos abortin syy on jokin naisen vilpittömän lapsitoiveen ulkopuolinen tekijä. Silloin pitäisi ainakin pohtia sitä syytä tarkemmin, koska surulliselta tuntuu, että nainen, joka vilpittömästi haluaisi pitää lapsensa, kokee olevansa pakotettu abortoimaan sen. Luulisin että abortin katumisen riski on suurempi silloin, kun abortti tehdään lapsitoiveesta huolimatta jonkin ulkopuolisen vaateen painostamana.
En silti yksinomaan tällä perusteella lähtisi ulkoistamaan abortin syitä täysin ja kokonaan itse abortista. Kaikki syyt kun kuitenkaan kumpua ulkopuolisista vaateista. Ja jotkut niistäkin kumpuavat syyt voivat olla sellaisia, jolloin abortti on kuitenkin perusteltu ratkaisu. Esimerkiksi vakavat terveydelliset syyt voivat mielestäni olla sellaisia, jolloin abortti on paras, tai ainakin vähiten huono ratkaisu, vaikka itse raskaus olisikin ollut toivottu. Ja toki silloinkin ratkaisun pitäisi olla naisen harkitsema, hänen päätöksensä siitä, millaisia riskejä on valmis ottamaan ja kestämään.
Siitä olen kuitenkin kanssasi eri mieltä, että syyt oman lapsen abortointiin olisivat muualla kuin naisessa itsessään. Joissain tapauksissa näin aivan varmasti onkin, mutta tohdin epäillä ettei välttämättä edes suurimmassa osassa. Minusta olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monen sosiaalisin syin tehdyn abortin pääasiallinen syy olisi haluttomuus synnyttää se lapsi, jos tällainen syy ylipäätään löytyisi vaihtoehdoista. Väitän, että tämän vaihtoehdon puuttuminen vääristää monen kohdalla abortin todellisen syyn.
En siis lähtisi edelleenkään ulkoistamaan syitä itse abortista. Mieluummin lähtisin pohtimaan syitä tarkemmin, tapaus kerrallaan. Mieluummin lähtisin asennekasvattamaan ihmisiä siihen suuntaan, etteivät he enää kaatuisi mahdollisen ulkopuolisen painostuksen alle. Kaiketi olisi aiheellista myös tältä osin muuttaa abortin hakuprosessia, jotta saisimme paremmin seulottua ne "potentiaaliset katujat" pois. Olikos se nyt Tristar joka joskus ehdotti jonkinlaisia psykologisia testejä, jossa viranomaisella olisi aikaa ja koulutusta paremmin paneutua raskauden keskeytystä haluavan todellisiin motiiveihin ja haluihin.
Tiedätkö, aloin jo itse epäillä, etten kertakaikkiaan saa itseäni ilmaistuksi siten, että joku muu kuin minä itse sen ymmärtäisi... helpottavaa huomata, että edes joku tajusi tarkoituksen ;)
En minäkään usko, että tässä abortin vastustaja tietoisesti halusi mitenkään abortteja edistää. Mutta epäilen pahasti, että tässä hyväkin tarkoitus voi tosiaan kääntyä itseään vastaan. Kun sivullistetaan nainen omasta raskauden keskeytyksestään, se voi tarjota tavallaan helpon ulospääsyn sellaiselle ihmiselle, joka ei koe omaa ansiotaan koko ratkaisutilanteessa edes olevansa. Minullakin vaati kuitenkin pari päivää, useita puheenvuoroja ja tosiaankin vilpitöntä halua ymmärtää hänen tarkoituksensa, ennen kuin aloin edes jollain tasolla käsittämään periaatteen tämän sivullistamisen takana... Enkä oikein tiedä olenko ihan perillä siitä tarkoituksesta vieläkään. Mutta ainakin yritin ;)