Nonii, elikkäs en tarvitse omasta mielestäni apua, mut ajattelin että ehkä helpottais kirjottaminen tänne ja onko muilla samanlaisia ongelmia?..
Lapsuuteeni mahtuu monenlaisia asioita, mutta olen koko lapsuuteni ollut iloinen, kaikkiruokainen, syönyt paljon kaikkea, seurallinen ja pirteä ihminen ja aina ottanut rennosti. Teen sen nytki ja en kauheasti stressaa asioista, kaveriniki tietävät sen, että olen "all-go" tyyppi, eli meen mukaan siis ihan kaikkeen ja en pelkää mitään :D Enkä ole kauhean lihava ollut koskaan, ehkä tukevahko, mutta se 5 kiloa laihempi voisin olla ainakin.
Mut olen erkaantunut joulun jälkeen kavereistani, koska minua ei kiinnosta höpöttää tyhmiä enkä jaksa kuunella niiden juttuja... Parasta kaveri minulla ei ole (yks kyllä luulee olevansa paras kaverini, koska tuppautuu aina seuraani ja minua jo ällöttää hänen näkeminen)..
Sitten syömisestä, olin viikon syömättä, mutta sitten yhtenä yönä poikakaverini soitti, että tulisinko kaljalle? Tietty menin, join, söin poppareit, keksejä.. Sit menin takasin kämpille ja ajattelin, että "v****, sama syödä nyt.." Sen jälkeen: Lämmitin pakastimest pullia ja söin niit myös raakana (tais n. 20 omatekost pullaa mennä alas) ja sit söin paketin keksejä. Sit en kehdannu kämpilläni oksentaa, jos kämppis ois sattunu herään, joten menin ulos ja halu oksentaa oli tosi iso. Mut yökin vaa, rauhaset turpos ja vähän limaa tuli, joten ei sen kummempaa.
Siitä on nyt kolme viikkoa ja oksensin tai yritin oksentaa ja söin päivittäin ihan liikaa kaikenlaista, mitä teen, lettuja, pannarii.. Normaaliruokaa, keksejä... Nyt olen sit lihonnut ja olen 157/62kg.. Mutta olin tos yhdes vaihees 157/54kg..
Pääsiäisen olen ollut kotona ja syönyt normaalisti ja liikaa. Aloitan aamulla syömään ja lopetan illalla. (koska kaapeissa on vaa valtavat määrät ruokaa) Tunnen syylisyyttä, koska tuntuu, että vanhempani aavistelevat, että jotain on pieles, mutta toisaalta kun yritin äidilleni sanoa, että saatan olla masentunut ja kysyin, että onko mahdollista, että olen tullut hulluksi? (Olin vakavissani) Äitini vaa naureskeli (Hän luuli, että leikkiä väännän). Sitten suutuin hänelle, kun hän kertoi tästä aviopuolisolleen (koska olin luottamuksella sen hänelle sanonut).
Perjantaina äiti sanoi, että "Ei ihme, jos et laihdu, kun syöt koko ajan." -> Menin tunnin kävelylle, sillä polveni on kuntoutukses enkä sen takia saa juosta.
Lauantai-aamuna kahvilla äiti sanoi, että: "Jos joskus tulla hoikaksi, niin kannatais miettiä, mitä syöt". Menin omaan huoneseen ja hän sit huus perääni: "Nykyään suutun kaikesta, eihän sun kaa voi enää ees keskustella"
Lauantai-iltana mummolassa: Söin vähän hirvilihakeittoa (en pahemmin halunnut syödä), sit en ottanut marjakiiselliä.. Mummo sano: "TOIHA ON LAIHIKSEL, ku ei ruokaakaa ota (sellasel ärsyttäväl tapaa)" Mua rupes ärsyttään. Sit hänen mieskaverinsa tokas: "Pitäähä sitä linjoist huolta pitää vaikkei niit oo" Sit laitoin kahvia ja söin suklaapisara keksejä n.20, raekarkkeja 14kpl ja Fazu-paloja n.10 kpl. OLO ÄRSYTTI JA INHOTTI JA OKSETTI!!
Parin tunnin kuluttua kotona söin 12 pinaattilettuja ja muroja 3dl täysmaitoa. (Äitini ostaa ainoastaan täysmaitoa) Menin puolen tunnin lenkille ja yritin oksentaa metsässä. (ei onnistunu, sylkirauhaset vaa turpos, ku tuli vaa jotai limaa :s)
Sunnuntai-iltana söimme kiinalaista n.16:00 ja söin yhden lautasellisen, olin aivan täynnä (olin ennen sitä n.15:00 syönyt 2 kuppia muroja) ja sit hän kysyi: "Kuka noi loput syö? Et säähän ne tietty syöt - jos et jaksa, nii ei kannatais syödä muroja ennen varsinaista ruokailua!" Laitettiin jääkaappiin ylijäämät kiinalaist annoksist. Käytiin leffassa, siellä meni 400g pussi alas (äiti osti minulle), sitten kotia tultuamme, äiti laittoit kanawingsit uuniin, lämmiti kiinalaiset, puolitti annokset ja kutsui minut syömään. Joten istuin siinä pöydässä ja söin, söin, söin. Syötyäni 8 kanawingsiä, söin vielä 5 lu-jaffa keksiä ja kaksi kinderiä. (Kello oli 22:00) Olo tuntui olevani tosi täynnä, mutta en halunnut oksentaa (sylkirauhaset turpoo), joten menin nukkumaan..
Elikkäs haluan olla hieman laihempi, mutta miten se onnistuu ku äitini KOKO AJAN TUPUTTAA ruokaa ja sit suuttuu jos syön vähän tai jos kieltäydyn jostakin ruuasta..? Ja sit tulee kauhee syyllisyydentunne ku oon syöny ku kuulen äitini päässäni...
Lapsuuteeni mahtuu monenlaisia asioita, mutta olen koko lapsuuteni ollut iloinen, kaikkiruokainen, syönyt paljon kaikkea, seurallinen ja pirteä ihminen ja aina ottanut rennosti. Teen sen nytki ja en kauheasti stressaa asioista, kaveriniki tietävät sen, että olen "all-go" tyyppi, eli meen mukaan siis ihan kaikkeen ja en pelkää mitään :D Enkä ole kauhean lihava ollut koskaan, ehkä tukevahko, mutta se 5 kiloa laihempi voisin olla ainakin.
Mut olen erkaantunut joulun jälkeen kavereistani, koska minua ei kiinnosta höpöttää tyhmiä enkä jaksa kuunella niiden juttuja... Parasta kaveri minulla ei ole (yks kyllä luulee olevansa paras kaverini, koska tuppautuu aina seuraani ja minua jo ällöttää hänen näkeminen)..
Sitten syömisestä, olin viikon syömättä, mutta sitten yhtenä yönä poikakaverini soitti, että tulisinko kaljalle? Tietty menin, join, söin poppareit, keksejä.. Sit menin takasin kämpille ja ajattelin, että "v****, sama syödä nyt.." Sen jälkeen: Lämmitin pakastimest pullia ja söin niit myös raakana (tais n. 20 omatekost pullaa mennä alas) ja sit söin paketin keksejä. Sit en kehdannu kämpilläni oksentaa, jos kämppis ois sattunu herään, joten menin ulos ja halu oksentaa oli tosi iso. Mut yökin vaa, rauhaset turpos ja vähän limaa tuli, joten ei sen kummempaa.
Siitä on nyt kolme viikkoa ja oksensin tai yritin oksentaa ja söin päivittäin ihan liikaa kaikenlaista, mitä teen, lettuja, pannarii.. Normaaliruokaa, keksejä... Nyt olen sit lihonnut ja olen 157/62kg.. Mutta olin tos yhdes vaihees 157/54kg..
Pääsiäisen olen ollut kotona ja syönyt normaalisti ja liikaa. Aloitan aamulla syömään ja lopetan illalla. (koska kaapeissa on vaa valtavat määrät ruokaa) Tunnen syylisyyttä, koska tuntuu, että vanhempani aavistelevat, että jotain on pieles, mutta toisaalta kun yritin äidilleni sanoa, että saatan olla masentunut ja kysyin, että onko mahdollista, että olen tullut hulluksi? (Olin vakavissani) Äitini vaa naureskeli (Hän luuli, että leikkiä väännän). Sitten suutuin hänelle, kun hän kertoi tästä aviopuolisolleen (koska olin luottamuksella sen hänelle sanonut).
Perjantaina äiti sanoi, että "Ei ihme, jos et laihdu, kun syöt koko ajan." -> Menin tunnin kävelylle, sillä polveni on kuntoutukses enkä sen takia saa juosta.
Lauantai-aamuna kahvilla äiti sanoi, että: "Jos joskus tulla hoikaksi, niin kannatais miettiä, mitä syöt". Menin omaan huoneseen ja hän sit huus perääni: "Nykyään suutun kaikesta, eihän sun kaa voi enää ees keskustella"
Lauantai-iltana mummolassa: Söin vähän hirvilihakeittoa (en pahemmin halunnut syödä), sit en ottanut marjakiiselliä.. Mummo sano: "TOIHA ON LAIHIKSEL, ku ei ruokaakaa ota (sellasel ärsyttäväl tapaa)" Mua rupes ärsyttään. Sit hänen mieskaverinsa tokas: "Pitäähä sitä linjoist huolta pitää vaikkei niit oo" Sit laitoin kahvia ja söin suklaapisara keksejä n.20, raekarkkeja 14kpl ja Fazu-paloja n.10 kpl. OLO ÄRSYTTI JA INHOTTI JA OKSETTI!!
Parin tunnin kuluttua kotona söin 12 pinaattilettuja ja muroja 3dl täysmaitoa. (Äitini ostaa ainoastaan täysmaitoa) Menin puolen tunnin lenkille ja yritin oksentaa metsässä. (ei onnistunu, sylkirauhaset vaa turpos, ku tuli vaa jotai limaa :s)
Sunnuntai-iltana söimme kiinalaista n.16:00 ja söin yhden lautasellisen, olin aivan täynnä (olin ennen sitä n.15:00 syönyt 2 kuppia muroja) ja sit hän kysyi: "Kuka noi loput syö? Et säähän ne tietty syöt - jos et jaksa, nii ei kannatais syödä muroja ennen varsinaista ruokailua!" Laitettiin jääkaappiin ylijäämät kiinalaist annoksist. Käytiin leffassa, siellä meni 400g pussi alas (äiti osti minulle), sitten kotia tultuamme, äiti laittoit kanawingsit uuniin, lämmiti kiinalaiset, puolitti annokset ja kutsui minut syömään. Joten istuin siinä pöydässä ja söin, söin, söin. Syötyäni 8 kanawingsiä, söin vielä 5 lu-jaffa keksiä ja kaksi kinderiä. (Kello oli 22:00) Olo tuntui olevani tosi täynnä, mutta en halunnut oksentaa (sylkirauhaset turpoo), joten menin nukkumaan..
Elikkäs haluan olla hieman laihempi, mutta miten se onnistuu ku äitini KOKO AJAN TUPUTTAA ruokaa ja sit suuttuu jos syön vähän tai jos kieltäydyn jostakin ruuasta..? Ja sit tulee kauhee syyllisyydentunne ku oon syöny ku kuulen äitini päässäni...
Vastaukset 6
Vanhimmat
oijoi tost ei hyvää seuraa. sul on ahmimisen kanssa ongelmia (mitä nyt ulkopuolisena pystyin rivien välistä lukea). Ei sillä väliä tuputtiko äitisi, mutta syöt ilmeisesti kerralla hyvin paljon ja syöt kovin usein. Et voi muutakuin lihoa tuotamenoa.
Suosittelen, että hankkiudut ravintoterapeutille tai muulle, joka ohjaa sua oikeaan syömiseen ja antaa sulle selkeitä ohjeita. niitä on ihan oikeasti (kokemusta on) helpompi noudattaa kuin sitä omaa ohjetta:laihdu.
Yks kikka kyllä on nyt alkajaisiksi:
Edessäsi on suklaakeksipaketti ja aiot syödä niitä.
Okei, syö vain, mutta päätä että syöt sit vaan niitä. Ihan sama kuinka paljon syöt niitä mutta kunhan et välillä napsi jotain muuta tai suunnittele syöväsi jotain muita herkkuja sen jälkeen.
Kun syöt putkeen yhtä ja samaa niin kyllästyt/tulet täyteen nopeammin.
Vaiheessa kaksi erotat kaikki ruoka-aineet toisistaan eli tässä tapauksessa söisit vaikkapa suklaata tänään ja vehnäkeksejä huomenna. Eli kahdessa päivässä saman minkä ennen yhessä
Tajusiko kukaan :D
Mulla on vähän samantyylisiä ongelmia, välillä oon pitkiä aikoja syömättä ja välillä syön valtavasti.
Ja kotona kun asun niin äiti tietysti tuputtaa ruokaa ja vahtii koko ajan, varsinkin kun oon aiemminkin oireillut syömishäiriöiden takia, eli hankala olla kokonaan syömättä (mikä on toisaalta varmasti hyväkin).
Ei sillä, ikinä en ole ollut ylipainoinen ja ymmärrän kyllä että tälläkin hetkellä olen alipainoinen.
Mutta siitä ei pääse mihinkään, että laihuutta ihannoidaan ja kun mainoksissa, elokuvissa, televisiossa ja lehdissä näkee vain laihoja julkkiksia. Sellaisia laiheliineja kun katselee niin on hankala ajatella, että NORMAALIpaino on kaukana heidän painostaan ja hankala muistaa, että heille maksetaan laihana pysymisestä.
Pakko vaan toivoa sulle onnea laihduttamisessa ja jaksamista. Kaikenlaiset syömishäiriöt on rankkoja niin fyysisesti kuin henkisestikin. :/
Koita löytää tasapaino ittes kanssa. Joskus aina mietin, että elämä olis niin helppoa jos jokainen olis tyytyväinen itseensä. :)
eihän sun ÄIDISTÄ tarvi välittää! tuo kuulostaa vaan tekosyylle syödä, et ku "äiti muka käskee". ärsyttävää lukee tollasta, sinähän se päätä mitä syöt, vai tuleeko äitis pakolla sun suuhus ruokaa tukkiin? kaikesta voi kieltäytyy ja ei siitä välittää tarvi jos joku laihutuksesta vitsailee. sen tarpeessa kyl oletkin. ootko joku 13w vai?
eihän sul ees ole itsekurii! tottakai mummot ja äitit on tollasii, varsinki ku aina sustut kaikkeen! avaa jo silmäs! suurin syy on sun asenne! jos sanot ettet syö "paskaa" niin ei ne sitä sulle enee tarjoo ku ne "oppii" mitä tykkäät syyä!
oon sua vaan pari senttii pitempi ja painan sua 12 kiloo vähempi ja OLEN LÄSKI! millanenkohan sä olet, vaan 5 kiloo haluisit puottaa! huhuhu
SULLA ON BED TAI JOKU ITSESÄÄLI/TEKOSYY SYYÄ!
157cm 45.6 - 61.4
158cm 46.2 - 62.2
159cm 46.8 - 62.9
160cm 47.4 - 63.7
nooh, viime viikol lääkäris 160cm/49,1kg ja olet oikeassa. melko läskiltä näyttää silti. mut tosi kiva on hymyillä ku hymykuopat näkyy, etenki poikakaverille, jonka kaa ollaan oltu jo kuukauden yhdes :) mut ihana tunne on myös ku vetää 3 kk:ta sit ostetut farkut ja ne roikkuivat iha mukavasti joka paikast - taidan tarvita uudet :D viel joku 5-10kg pois, sit on perfecto (Y) mut kesäkesä. ruskettuu (:
Kaikki näist kiloist ei ole kylläkää rasvaa, koska urheilen ja pelaan jalkapalloa ja lentopalloa. Että lihasmassahan tässä painaa myös, mutta onhan sitä rasvaakin.
Mutta nyt neljään kuukauteen en ole reenannut urheiluvamman takia eikä se ole lähteny paranemaan, joten vähän ärsyttää. Ja kiloja on tos kertyny. Ennen sitä olin siin 54 kilon kieppeil.
Ja ei, en ole 13, paljon vanhempi.