äijä lähti

Lähde vielä kun ehdit takaisin omalle paikkakunnallesi "tukiverkon" lähelle, jos käykin niin että saat vaikean lapsen tai jotain muuta sattuu ja tarvitset apua, eikä sinulla ole ketään siellä auttamassa. Silloin tulee suru puseroon, ehkä mieskin vähän priorisoi asioita kun ymmärtää ettei kyse enää olekaan yksin hänestä voi olla että hän kunnostautuu. toivottavasti kaikki sujuu hyvin :)

Luulen että miehelläsi on ns. vapauden kaipuu, hän on vielä nuori ja luulen että vastuu lapsesta pelottaa. Silti mikään et oikeuta tekemään noin että lähtee kavereitten kaa ryyppään ja reissu kestää monta päivää.. ei kuulosta kovin vastuuntoisen miehen teoilta!!
Jos olisin sinä varmaan lähtisin, sillä ei ketään saa noin kohdella, varsinkaan tulevan lapsensa äitiä. sanoisin että saa olla viimeinen kerta ja toisen kerran jälkeen lähdet. Mutta ole valmis toteuttamaan uhkauksesi! Jos et nyt pidä puoliasi niin sitä vaikeammaksi se käy mitä kauemmin olette yhdessä.

Toivon sinulle parasta!

Älä mieti eroa nyt, äläkä tee mitään lopullista ratkaisua. Voit harkita sitä, että asuisit jossain muualla. Sano miehelle, että haluat nyt olla mieluiten sukulaistesi ja ystäviesi lähellä, mutta älä laita niin kutsutusti välejä poikki. Nyt ei varmastikaan ole paras hetki tehdä mitään eropäätöksiä. Keskity itseesi ja lapseesi.

Miehen käytös on todella ikävää. On silti hyvin mahdollista, että hän muuttuu vähitellen vastuuntuntoiseksi isäksi, kun lapsi syntyy. Tavallaan ymmärrän sitä, että raskausaika ja jopa ensimmäiset kuukaudet lapsen syntymän jälkeen voivat olla tosi vaikeita - onhan ihan selvää, että isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Sinun ei tarvitse sietää mitään törkeää käytöstä, mutta tällä hetkellä on varmaan kannattavinta katsella miten asiat edistyvät eikä tehdä lopullisia päätöksiä. Välimatka voi tietysti tehdä hyvää, ja joka tapauksessa on hyvä jos sukulaisia ja ystäviä on lähellä.

Joku viisas on joskus sanonut, että mitään eropäätöstä ei kannata tehdä raskauden aikana eikä kahteen vuoteen lapsen syntymän jälkeen. Lapsen saaminen on aina kriisi. Varsinkin jos lapsi on ensimmäinen. Se on täysin uusi tilanne molemmille ja hämmentää ja pelottaa varmasti molempia. Miehesi voi purkaa tätä hämmennystä juuri tuohon ryypiskelyyn. Tietenkään ei saa suvaita mitä tahansa ja jos tilanne näyttää aivan toivottomalta, niin sitten ei auta kuin lähteä, mutta voithan käydä sukuloimassa aina kun tuntuu pahalta. Mutta sinuna minä katsoisin mitä tuleman pitää ja jos äijä ei lapsen saannin jälkeenkään muutu miksikään, niin sitten asia on selvä.

Mutta ei kannata liikaa kuunnella mitä täällä neuvotaan, vaan tee niinkuin sydämesi sanoo.

Meillä raskausuutinen tuli keskelle kriisiä jossa selviteltiin tapausta kun toinen osapuoli päätti käydä kännipäissään meitsin päälle. Se jotenkin pääsi unohtumaan kokonaan koko tapaus vaikka vakavissani sillon harkitsin eroa,mut vauvauutinen muutti kaiken. Mies lupasi lopettaa juomisen ja sillä ehdolla päätin jäädä vielä yrittämään. Nyt parin viime viikon aikana on oluita ruennut kulumaan yllättävän paljon ja minun on vaan pitänyt olla hiljakseen ja tietenkin pieni pelko on takaraivossa heti kun pullo avautuu...Nyt on sellanen fiilis ettei jaksais elää parisuhteessa mitenkään,pariin päivään ei olla puhuttukkaan mitään..Toisaalta tuntuu että helpompi ois elää ja olla nyt yksin ettei tarvitsis stressata koko ajan,koska taitaa sekin vaikuttaa odotusaikana lapseen,jos koko ajan stressaa..En tiedä mitä kommentoida..Sinuna ottaisin välimatkaa aluks..Ettet joudu samaan tilanteeseen kuin minä..Tää vasta taitaa sekavaa tekstiä ollakkin:)

heippa! luin tän sun tekstin jo eilen, mutta en entinyt silloin vastaamaan. kun kuitenkin mielessä pyörit niin päätimpä tulla vastaamaan ja kertomaan oman kokemukseni, vaikken tälle palstalle enää kuulukaan:).

toi sun tekstisi ois vuosi sitten voinut olla mun kirjoittama. mies häipyi useaksi päiväksi ryyppäämään, takaisin tullessaan vannoi ettei enää tee niin. meni viikko, joskus jopa kaksi, ja sama kuvio toistui. mulla oli laskettu aika viime kesänä, ei ollut herkkua istua yksin kotona peläten että entäs jos lähtö tulee kun ukko on kaljalla. no, onneks se lähtö sitten koitti sellasena aamuna kun mies ei ollut ollu missään:).

lapsen myötä ei tilanne meillä ainakaan rauhoittunut. en nyt tietenkään väitä että kaikilla käy niin, voihan joku oikeasti rauhoittua sitten lapsen syntymän jälkeen, mut meillä ei menny näin. vauva tais olla 6 viikkoa, kun äijä häipy omille teilleen just ennen ristiäisiä, saapui sitten krapuloissaan kuitenkin juhliin..

voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että jos susta vähänkin tuntuu siltä, ettei tuo meno tule muuttumaan niin lähde! ehdit vielä lähteä ennen vauvan tuloa ja luoda hyvän pohjan elämällenne. minua kaduttaa niin paljon, etten lähtenyt raskausaikana, nyt on niin paljon tekosyitä; mies on hyvä lapsi isälleen ja sitä ja tätä ja tuota. miten pärjään yksin ja läpäläpä. ois pitäny olla yksin jo alusta lähtien!

mut mun elämä on täyttä helvettiä. ja mitä pitemmälle tätä lähtemistä venyttää, sitä vaikeammaksi se näköjään käy. kun olisinkin lähtenyt jo aiemmin! olisin saanut aloittaa "alusta" vauvan kanssa, eikä ois tarvinnu tottua tähän elämään kolmelleen. koska hyvin meillä menee silloin ku ollaan kaikki täällä kotona. mut nyt kun kesä lähestyy noi ryyppyreissut alkaa olla jo joka viikkosia. en mä tällasta elämää lapselleni halua..:(