Tilaamamme rakennusurakoitsija jätti konkurssiin mennessään aliurakoitsijalle laskut maksamatta.
Pääurakoitsijalle on maksettu siis kertaalleen tästä palvelusta- nyt aliurakoitsija väittää että me olisimme tilanneet palvelun, vaikka sen teki pääurakoitsija.Aliurakoitsija uhkaa perusteettoman laskunsa laittaa perintään. Mutta emme ole itse tilanneet palvelua,vaan sen teki urakoitsija. Kuka maksaa? konkurssipesä jolle on siitä maksettu vai täytyykö lain mukaan meidän maksaa?
Pääurakoitsijalle on maksettu siis kertaalleen tästä palvelusta- nyt aliurakoitsija väittää että me olisimme tilanneet palvelun, vaikka sen teki pääurakoitsija.Aliurakoitsija uhkaa perusteettoman laskunsa laittaa perintään. Mutta emme ole itse tilanneet palvelua,vaan sen teki urakoitsija. Kuka maksaa? konkurssipesä jolle on siitä maksettu vai täytyykö lain mukaan meidän maksaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni selvä juttu. Ei tarvitse maksaa. Pääurakoitsija on tehnyt tilauksen ja sen myös maksaa mikäli jaksaa. Tämä siinäkin tapauksessa, että pääurakoitsija ei olisi laskuttanut tuota palvelua teiltä. Tässä tilanne on vieläkin selvempi. Paitsi että mitään sopimusta teidän ja aliurakoitsijan välillä ei ole, niin palvelu on kaiken lisäksi jo maksettu.
Tilannetta voisi verrata siihen, että käyn ostamassa jaffa-pullon lähikaupasta. Kauppa menee konkkaan, jättää laskunsa maksamatta ja hartwall alkaisi periä minulta uutta maksua jaffasta.
että kun itse menee antamaan luottoa tai
tekemään sitoumuksiaan on oltava tarkka ja
varovainen AINA.
Jos aliurakoitsia
olisi ollut itse huolellisempi
pääurakoitsijan maksuvalmiustilanteen seuraamisessa
ja maksujen täsmällisen tulon suhteen,
olisi vahinkoa koitunut aliurakoitsijalle
itselleen vähemmän ja tilanne olisi
helpompi, ja helpompi niille jotka
ovat antaneet puolestaan luottoa aliurakoitsijalle
ja nyt kärsivät ehkä viivästymisiä
tai evät saa rahojaan lainkaan.
Eivät osaa laskea luottoriskiä rahoituksen ammattilaisetkaan, eli pankit. Niin kuinka sitten muut.
Varsinkin n. 10 vuotta sitten asuntolainojen marginaali oli luokkaa 3 %-yksikköä ja ylikin. Yrityslainojen marginaali taas oli reilusti alle 1 %-yksikköä. Näin silti vaikka yrityslainojen riski oli noin ziljoonakertainen verrattuna asuntolainaan, jonka vakuutena on itse asunto. Suurikin yritys saattaa mennä nurin, kuten historia osoittaa ja koko lainasumma saattaa tulla kirjatuksi luottotappioksi. Asunnnon arvosta kelpaa lainan vakuudeksi n. 60-70%, eli vaikka hinnat romahtaisivat kerralla ja kunnolla niin pahimmillaankin asunnon myyntihinta riittää turvaamaan lainan joko täysin tai ainakin lähes täysin.
Ulkomaisten pankkien tulon myötä tilanne on hieman tasoittunut, mutta edelleenkin riskitön asuntolaina on erittäin kallista verrattuna yrityksille jaettavaan korkeariskiseen luototukseen.