miten 50 /60 miehet suhtaudutte silmäpeliin nuoremman (n.30v) naisen kanssa?? onko se hetken iloa vai herättääkö mielenkiinnon muuhunkin?? entä miten vakavasti asian otatte?? haluatteko jotain enemmänkin vai "tyysyttekö" pelkkään hetken silmäpeli iloon ?? oletteko itse valmiita tekemään aloitteen vai odotatteko nuoremman naisen tekevän aloitteen??
(;
ihan mielenkiinnosta haluaisin mielipiteitä kysellä...toivon asiallisia kommentteja. (:
kiitos!!
(;
ihan mielenkiinnosta haluaisin mielipiteitä kysellä...toivon asiallisia kommentteja. (:
kiitos!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
johtaa muuhun kuin jutteluun.
Olen pian 60v,niin en lasteni ikäisten kanssa alkaisi mihinkään muuhun kuin pelkästään keskustelemaan.
Pitää elämässä olla ja saakin olla. Eikä sillä ole väli minkä ikäisiä kukin on. Kivaa "silmäpeliä" ja fiksua flirttiä pitää ihmisten välisessä kanssakäymisessä olla, se on huomaavaisuutta ja tekee vaikutuksen vieraisiinkin ihmisiin, eikä sen tarvitse merkitä sen enempää. Se vain on minusta fiksua käyttäytymistä ja kohteliaan huomaavaista.
Kyllä minä tiijän Shakki,pokka ja maija korttipelit,mutta silmäpeliä
en ole koskaan päässy pellaamaan.:(....(kun en ossoo)
Päätään vaan ovat naiset pyöritelleet eikä silimiään,
kun minut nähneet.
Kyllä minä jo henkkaria kysysin jos nuorelta näyttävä
rupeis nyt jotain pellaantumaan tai pakkoon pötkisin.
Huumen höyryseksi hänet arvelisin.:)
Voiskohan tuota simäpeliä näin netissä harjotella;)
En muista koskaan tapahtuneen, mutta JOS noin 30-vuotias nainen silmäpeliä harjoittaisi, menisi minulta kyllä sekaisin pää, ennen kuin tajuaisin, että kiusallaan vain niin tekee. Aluksi olisin siis innoissani, sitten valtaisi mielen häpeä, nolostuminen, kun nainen varmasti olisi huomannut, miten liikuttunut tästä huomion osoituksesta olen. Vailla toivoa enemmästä!
minunkin kaipaamaani tietoa... Eli näin meinasi käydä minunkin tapauksessani, kiinnitin huomioni 50 mieheen, olen itse 30. Ihmettelin aluksi, miksi mies on niin ynseä, mutta sitten selvisi, että ynseys johtui siitä, että tämä mies pelkäsi minun suurinpiirtein tekeväni hänestä pilkkaa. Piti ottaa jo järeät keinot käyttöön, ennen kuin sain mitään vastakaikua mieheltä!
Eli hänestä oli vain niin kummallista, että minä nuori ja (kuulemma) kaunis ja viehättäv nainen olisin muka oikeasti hänestä kiinnostunut - hän kun ei varsinkaan ole "edes minkään näköinen". Mutta niinpä vain kiinnostuin ja tässä sitä sitten ollaan, vakavassa suhteessa nimittäin.
Mutta, mutta... vieläkin joskus kuultaa miehestä pieni epäluuloisuus, varmaan aina sen jälkeen, kun sen kaverti (kateuksissaan?) toppuuttelevat sitä.
Ja sun kirjoitus oli muuten tosi hyvä!! Helpotti oloani...
että löytyy toinenkin samanmoisesta tilanteesta. (:
toki, minun tilanteeni on vielä silmäpeli vaiheessa.
sinä olet sentään päässyt jo silmäpeli vaiheesta etiäpäin. Onnea sinulle siitä!!! (:
olisi ihan kiva kuulla miten kaikki alkoi?! miten aloitteen kanssa, kumpi teki aloitteen jne?!? mistä sait varmuutta lähestyä jne?!?
Tämä meidän juttu on sitten sellainen, että naurua on piisannut molemmin puolin, onneksi meillä on samanlainen huumorintaju ja olemme tajunneet, miten huvittavaa tämä oikeastaan on.
Eli kaikki alkoi samalta työpaikalta. En tiedä itsekään, miksi tämä mies alkoi minua kiinnostaa ja myönnän (punastuu täällä) että aluksi tässä oli kieltämättä mukana pientä vanhan miehen kiusaamista, pakko se on tunnustaa! Mutta missään vaiheessa en tehnyt mitään ilkeyttäni tai mennyt hänen selkänsä takana nauramaan tms. Itsekseni saatoinkin vähän nauraa ;)
Eli yritin vain jututtaa tätä miestä aina ohimennen ja ihmettelin kovasti, kun hän ei kovinkaan jutellut kanssani, muitten työkavereitten kanssa juttua tuntui irtoavan paljon paremmin. Sitten saatoin "vahingossa" vähän hipaista ohimennen, samalla tietysti pientä silmäpeliä. Pikku hiljaa mies alkoi vähän hakeutua seuraani, mutta edelleenkin oli ihan tuppisuuna ja vaikeana, siitä arvelin, että hänkin voisi olla kiinnostunut.
Kaikessa tässä oli kuitenkin mukana koko ajan huumoria, kunnes sitten tilanne meni niin, että leikin varjolla (mutta kaukaa aiheen hakien) annoin hänelle pusun - keskellä kirkasta päivää. Tämän jälkeen mieskin alkoi vähän jo tajuta! Siitä se sitten jatkui molemminpuolisena, tai pitäisi sanoa, että oikeastaan tuosta se vasta jatkui molemminpuolisena, tuohon asti olin itse aktiivisempi ja mies vain selvästi hakeutui seuraani, mutta oli ihan tönkkö.
Suurempia yllätyksiä tulikin sitten siitä lähemmästä tuttavuudesta: löytyi yllättävän paljon yhteistä ja suhde on syventynyt. Ja kaikkein yllättävintä oli huomata, että kaiken sen leikin takaa löytyi ihminen, jonka kanssa voi jakaa kaikki asiat, niin surulliset ja syvälliset kuin hauskat ja nolotkin!
En tiedä, onko tämä oikea resepti toimia tilanteessasi, meillä nimittäin paljon perustuu/perustui samanlaiseen huumoriin, ehkä vähän outoon... Mutta voin kertoa, että niin monet jutut on jääneet lentäviksi lauseiksi, mitä kaikkea hassua tässä matkan varrella on tapahtunut, että paljon ollaan naurettu ja paljon iloa elämäämme saatu.
suhteestasi.Sillä harvemmin ikäero suhde muo-
toutuu noin hienoksi molemmin puoliseksi sanoi-
siko "varaventtiiliksi."
Hyvää jatkoa.
voikun itsellänikin kävisi noin mukavasti !!!!
jotenkin vain itseänikin "ujostuttaa" tilanne ja aloitteen tekeminen tuntuu kovin vaikealta, niin kovasti miettii mitä tämä mies ajattelee asiasta.
sitä niin kovasti haluaisi "varmuuden" hänen tunteistaan/ajatuksistaan, olisi "helpompi" tehdä aloite. jotenkin sitä "odottaa" että tämä mies ottaisi ja tekisi aloitteen, samalla pelkäen että hän ajattelee samoin. (;
mutta niinhän se menee että elämässä on otettava riskejä jos jotain haluaa.
...ehkä joskus...
(;